torstai 30. huhtikuuta 2015

Bataatti, porkkana, mango

Otsikossa lista luumu-päärynäsoseen jälkeen tulleista raaka-aineista.

Kuten edellisessä kirjoituksessa kirjoitin, bataatti on Iriksen suurta herkkua! Bataatin maistelu aloitettiin viime perjantaina, kun oltiin viikko maisteltu luumu-päärynää. Bataattisoseesta tuli kauniin tasaista sosetta ja hyvä tuoksu kotiin. Itse en kyllä pahemmin välitä bataatin makeudesta, mutta lapselle se uppoaa todella hyvin. Viikonloppuna syötiin bataattia ja luumusosetta eikä tullut mitään oireita epäsopivuudesta.



Maanantaina otettiin testiin porkkana. Sekoitin porkkanan bataatin joukkoon ja hyvin upposi. Tänään taisi olla ensimmäinen kerta kun Iris sai pelkkää porkkanaa. Porkkanasoseesta ei tullut ihan yhtä tasaista kuin bataatista. Hieman ehkä rakeisempaa ja tämä aiheutti pari yökkimistä kun ei ollut sileää bataattia mukana. Äitinsä tytär tässä asiassa. Minä olin varsinainen sihtikurkku pienenä enkä kestänyt mitään kökköjä ruuassa. Porkkana kuitenkin meni yksinäänkin hyvin kaupaksi. Mitään vatsaoireita tai muutakaan ei ole tullut, joten maisteluiden matka jatkuu seuraavaan makuun.

Muumi-ruokalappu ja sose valmiina maisteluun
 
Pakastetut porkkanasosekukat
 
Luumusose aiheuttaa pieniä puistatuksia kirpeyden takia ja yritin päärynällä makeuttaa sosetta. Bataattiin ja porkkanaan verrattuna luumusose on edelleen kirpeää, joten jätettiin se hetkeksi tauolle odottamaan jotain lisämakeutusta toisesta hedelmästä ja otettiin mangosose testiin jo tiistaina. Nämä ekat mangososemaistelut syödään valmispurkista, koska niitä oli kaksi valmiina kotona (olemme itse syöneet maitorahkaa hedelmäsoseen kera). Mangokin aiheutti alkuun pieniä puistatuksia, mutta nyt siihen on jo totuttu. Tein itse mangososetta pakastimeen, mutta yhdestä mangosta tuli vain pieni minigrip-pussillinen, joten kannattavampaa hankkia mangososeet valmiina kaupasta. Kuitenkin suurin osa soseista tehdään itse, joten ehkä maailma ei tähän mangoon kaadu.

Huomenna varmaankin otetaan jo seuraava maku testiin. Pakastimessa olisi valmiina maissi- ja parsakaalisosetta, eli varmaankin toinen näistä. Myös perunaa maistellaan jossain vaiheessa porkkaan tai bataattiin sekoitettuna.

Kiinteiden aloitus

Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen kiinteiden maistelua. Eka viikko syötiin vain luumu-päärynäsosetta ja tein taistelua oman mieleni kanssa. Imetys sujuu hyvin ja maito on riittänyt Irikselle eikä kiinteiden aloitukselle ollut varsinaista tarvetta. Luumusose otettiin maisteluun pelkästään vatsan toiminnan takia.

Viikon jälkeen päädyin kuitenkin maistattamaan bataattisosetta. Ai että se oli herkkua! Suu aukeaa kuin linnunpoikasella ja lisää halutaan. Kun näkee lapsen ilmeestä kuinka kivaa tämä uusi asia on ja mitä herkkua saa lusikasta tulee itsellekin hyvä fiilis, että ehkä en nyt tehnyt "väärin" kun aloitin kiinteät jo 4 kuukauden iässä vaikka mitään tarvetta ei olisi. Suositushan on 6 kk täysimetystä ja siihen oltaisiin hyvin päästy ilman ongelmia.

Mikä sitten minun mieltäni vaivasi? Teinkö väärin, kun aloitin kiinteät jo nyt? Nythän joudumme lokeroon "osaimetys", vaikka maitoa menee samalla tavalla kuin täysimetettynä. Täysimetetty kuulostaa hienommalta. Sitä korostetaan ja hyvä niin. Imetys on tärkeä asia enkä väheksy sitä yhtään. Meillä on imetys sujunut hyvin koko ajan, se on minusta ihana asia ja olen pitänyt imetyksestä ihan ensihetkestä lähtien. Haluan imettää vielä pitkään, ainakin sinne vuoden ikään asti. Mutta tuntuu ikävältä että nyt kuulumme lokeroon osaimetys. Se kuulostaa ikävältä. Suorastaan riistän lapseltani oikeuden olla täysimetetty. Eihän se näin ole. Imetyksen tuki ry:kin korostaa että kaikki äidinmaito on yhtä tärkeää, annettiin sitä sitten pelkästään tai kiinteiden/korvikkeen lisäksi. Eli virallisesti ikävänsävyistä lokerointia ei ole, mutta ihmisten puheista ja kirjoituksista se näkyy. Mutta ne ovat jokaisen omia mielipiteitä. 6 kk täysimetys on suositus, ei pakotus.



Olemme arkisin paljon tekemisissä oman äitini kanssa, joka tsemppaa minua jatkuvasti eikä tuputa mitään mutta kertoo omakohtaisia kokemuksia. Onhan hän neljä lasta kasvattanut ja minulla on sisarusten lapsiakin jo seitsemän, eli aika monta vauvaa on äitini nähnyt ja minun sisaruksiani yhtälailla auttanut. Kun tämä kiinteiden aloitus vaivasi mieltäni, äitini muistutti että vielä pitkään soseet ovat vain maisteluja, pieniä annoksia ja maito on se ykkönen. Maitoa ei korvaa mikään vielä piiiitkään aikaan. Ja kun pidän nämä maistelut pieninä annoksina, niin ei tarvitse pelätä että sillä olisi maidontuotantoon suurempaa vaikutusta. Imetys ensin, maistelut toisena.

Vielä bataatin aloituksen jälkeen hetken aikaa painin oman mieleni kanssa, mutta pikku hiljaa totesin, että en pilaa lastani vaikka annankin soseita. Jos soseet eivät maistuisi ja maistelut olisivat pelkkää sotkua, en antaisi soseita vaan imettäisin pelkästään vielä jonkin aikaa. Soseita ehtisi maistella myöhemminkin. Mutta koska soseet uppoavat hyvin ja suu aukeaa kuin linnunpoikasella haluten lisää, tarjoan soseita ja uusia makuja otetaan tasaiseen tahtiin kokeiluun. Meillä on selkeästi herkkyyskausi meneillään ja tällöin uusien asioiden oppiminen on helpompaa. Iris on ollut jo pitemmän aikaa kiinnostunut muiden ruokailua kohtaan. Seuraa silmä tarkkana kun me muut syömme ja hänen suu mutustaa samaa tahtia kuin meidän. Tämän kahden viikon aikana ei pahemmin ole sotkua tullut kun kiinteitä on tarjottu, eli pahemmin ei työnnetä ruokaa ulos suusta vaan se osataan mussuttaa suussa ja niellä. Maiskutus kuuluu, niin hyvää ruokaa on tarjottu ja kohta suu aukeaa, että "anna lisää!"


Tällä viikolla tuli myös kirjoitus koskien neuvoloiden uusia suosituksia. Suora lainaus kirjoituksen alusta: Uudet pienten lasten ruokavaliota sekä imetystä koskevat ravintosuositukset astuvat voimaan syksyllä 2015. Uusien suositusten mukaan kiinteitä voi antaa lapselle jo neljän kuukauden iässä, jos lapsi osoittaa kiinnostusta ruokailuun. Facebookissa eräässä ryhmässä tästä nousi totta kai haloo ja mielipiteitä oli jos jonkin moisia. Yhteen kirjoitukseen silmäni takertuivat, kun väitettiin että ei 4 kk ikäinen vielä osoita mitään merkkejä kiinnostuksesta kiinteään ruokaan. Ei mennyt onneksi kauaa kun tähän asiaan kommentoitiin, että kyllä vaan löytyy niitä 4 kk ikäisiä jotka seuraavat toisten ruokailua ja haluavat innoissaan maistaa itsekin, ja maistelut sujuvat. Tämä oli kuin suoraan meiltä. Jo tuon uusia suosituksia koskevan tekstin alku sai minut tuntemaan oloni taas normaaliksi ja ihan hyväksi äidiksi, joka ei pilaakaan lastaan antamalla soseita maisteluna.

Lapset ovat jokainen yksilöitä ja jokainen kehittyy omaan tahtiin. Joidenkin asioiden osalta mennään jo edellä ja jotkut asiat tulevat perässä. Kyllähän jokainen oppii aikanaan syömään kiinteitä, ei siksi tarvitse aloittaa aikaisin. Mutta jos se on nyt näinkin helppoa ja lapsi on asiasta suorastaan innoissaan, niin miksi en antaisi lapselleni sitä oppimisen iloa uusista asioista ja mauista. Imetys ei ole kärsinyt enkä annakaan niin tapahtua vielä pitkään aikaan.

Haluan vielä pitkään nauttia imetyshetkistä. Ne ovat minun ja Iriksen kahdenkeskistä laatuaikaa, kuin napanuora olisi vielä kiinni <3

Tässä vielä Imetyksen tuki ry:n kirjoitus kiinteiden aloituksesta.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Luumu-päärynäsose

Kuten viimeksi kirjoitin, meillä on maisteltu jo luumusosetta. Ensin ostettiin kaupasta valmis purkki ja siitä syötiin puolet viikonlopun aikana. Viikonloppuna tein itse luumusosetta, mitä on nyt makeutettu pienellä määrällä päärynää, koska oli pelkälteen melko kirpsakkaa. Olisi pitänyt saada ne puistatukset tallennettua.

Luumusoseen ohje löytyi Maxin Deli -blogista. Luumusose on tehty pelkistä luumuista, ja päärynäsose erikseen. Yhdistän nämä sulatusvaiheessa. Luumua olen antanut tähän mennessä kerralla aina yhden palan ja päärynää puolikkaan. Tämä setti on nyt suurta herkkua ja sosetta syödessä maiskutellaan oikein kunnolla. Varsinaisesti soseeksi ei annosta voi sanoa, koska laimennan sitä vielä parilla tipalla vettä. Lähempänä se on luumumehua kuin sosetta. Tällä saadaan myös sitä vettä menemään, että kakka hieman notkistuisi eikä olisi niin tiukassa.


Luumut halki ja kivet pois. Veteen kiehumaan, että kuoret irtoavat hyvin (ohjeessa 10min). Jäähdytys, kuorinta ja tehosekoittimella soseeksi. Päärynät kuorin, keitin pehmeiksi, jäähdytin ja survoin siivilän läpi (halusin testata tätäkin tapaa).


Onko luumusose ajanut asiansa? Onko maha toiminut paremmin?
Perjantaina aloitettiin maistelu ja tuolloin maisteltiin kaksi kertaa päivässä. Lauantaina kolme kertaa. Sunnuntaina tuli kakka (edelliseen kertaan väliä 10 päivää). Maistelua jatkettiin tällä viikolla, olisikohan yhtenä päivänä jätetty maistelut pois, muuten maisteltu kaksi kertaa päivässä. Keskiviikkona oli pieni prujaus ja torstaina ihan kunnon kakka. Iriksellä kakka yksikössä tarkoittaa muutamaa "prujausta", eli vaikka varmasti pursuaisi yli, mutta kun meillä ei kakata vaippaan vaan hoitopöydälle pyyhkeen päälle :)

Eli kyllä, luumusoseesta on ollut selkeä hyöty. Ei varsinaisesti ole löydentänyt vatsaa, koska kakan laatu on ihan samanlainen kuin aiemminkin. Tänäänkin kun tuli tuo isompi kakka, niin kyllä pari ekaa satsia vaati hieman työstämistä. Meillä tullaan jatkamaan luumun syöntiä tasaiseen tahtiin kunnes aikanaan kakkaaminen tasoittuu/helpottuu kun kuitua saadaan muistakin ruoka-aineksista.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

4 kk neuvola + lääkäri

Iris täytti neljä kuukautta lauantaina ja tänään oli vuorossa neuvola ja lääkärintarkastus.

Painoa oli 8245 g ja pituutta 65,8 cm, päänympärys 42,2 cm. Terveydenhoitaja oli taas varsin hyvillä mielin kasvun suhteen ja lääkäri esittelikin kasvukäyriä, mitkä näyttivät oikein hienoilta. Pituuden ja päänympäryksen suhteen mennään +1 käyrällä. Painokäyrästä ei tätä tarkennettu, mutta sekin näyttää kuulemma tosi hyvältä. Ei tarvetta kiinteille ruuille energiantarpeen takia. Saadaan aloittaa jos halutaan, mutta varsinaista tarvetta ei vielä ole.

Muuten ei ole tarkoitus kiinteitä aloittaa, mutta viime viikonloppuna otettiin luumusose testiin mahan toimintaa edistämään. Iris panttaa kakkaa melko pitkään, pääasiassa aina yli viikon, joten mielenkiinnosta testattiin onko luumusoseella mitään vaikutusta asiaan. Sunnuntaina tuli kakka, edellisestä kerrasta oli 10 päivää. Tämä on vielä ok ja lääkärin kanssa asiasta puhuttiin, että jos väli pitenee ja alkaa vaivaamaan Iristä, niin sitten pitää miettiä asiaa uudelleen. Nyt kokeillaan luumua säännöllisesti kuin myös vettä ja mallasuutetta tarvittaessa.

Isä ja tytär
 
Remy & Iris
 

 

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kantoliinailu

Aikoja sitten löysin kirpputorilta Manduca-kantorepun. Silloin tällöin sitä kokeiltiin ja parina ekana kertana Iris viihtyi kyydissä, mutta viimeisimmät yritykset ovat olleet pelkkää itkupotkuraivaria. Heti kun Iris laitetaan reppuun alkaa huutaminen. Manduca on siis jäänyt pääasiassa sivummalle pölyyntymään.

Iris viihtyy paljon sylissä (kukapa vauva ei..) ja se alkoi jo tuntumaan omassa selässä, erityisesti oikea lapa alkoi pahemminkin oirehtimaan. Mieleen tuli kantoliinat ja niitä enemmän tutkittuani löysin rengasliinat. Sellainen olisi nopea laittaa ja auttaisi juuri siihen asiaan mihin liinaa pääasiassa tarvitsen: lyhytkestoinen apu käsien vapauttamiseen.


Rengasliina lähti tilaukseen ja sitä odotin kuin kuuta nousevaa. Ennen rengasliinan kotiutumista Facebookin kantovälinekirppikselle tuli myyntiin puuvillainen pistaasin ja valkoisen värinen pitkä liina. Väri oli niin minun tyyliseni, mutta mietin että uskallanko tilata kun en tiedä viihtyykö Iris liinassa. Pelkäsin kuitenkin että liina menee nopeasti kaupaksi jollekin muulle, joten pakkohan se oli varata. Ainahan sen voi myydä jos ei sovikaan meille.

Rengasliina ja pitkä liina tuli lähes peräkanaa postissa. Olin enemmän kuin iloinen siitä, että Iris viihtyi kummankin kyydissä ja yleensä aina nukahti nopeasti äidin rintaa vasten. Kunhan kelit lämpenevät niin varmasti tullaan ulkoilemaankin liinan kanssa.

Kudottu puuvillainen liina kietaisuristi-sidonnalla

Ihana sateenkaaren värinen rengasliina.
Tämä on ehdoton ykkönen meillä käytössä.
 
Monet päiväunet on Iris ottanut kyydissä.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Kakkos-/mummulavaunut: Brio Happy

Olin jo raaskausaikana suunnitellut hankkivani käytetyt, isorenkaiset vaunut vanhemmilleni. Oli tiedossa että siellä tullaan viettämään paljon aikaa arkipäivisin ja siellä tiet vaatisivat ehkä hieman jykevämmät vaunut. Pitkään kuitenkin mentiin omilla vaunuilla, mutta totesin, että minun hermoni ei kestä sitä yksin auton pakkaamista, kun kaksi koiraa vinkuu vieressä tietäen mihin ollaan menossa (lähes tulkoon puskevat jo ovesta läpi), lapsi saattaa huutaa kaukalossa ja sitten vielä pitää pakata takapenkille vaunujen runko ja koppa (ei mitään jos auton vierellä olisi hyvin tilaa tämä tehdä, mutta ei ole ja luntakin on melkoinen kasa). Ja lapsihan huutaa aina siihen asti että auto lähtee liikkeelle, jos on sattunut aloittamaan huudon. Tätä jaksoin jonkin aikaa kunnes totesin, että ei enää kiitos! Useinkin vielä jäi käyttämättä koko vaunuja jos sää ei ollut suosiollinen. Eli turhaa työtä ja hermojen kiristystä.

Selailin pitkästä aikaa Tori.fistä vaunuja. Ehtona oli isot ilmakumirenkaat, suht edullinen hinta ja mahdollisimman läheltä. Jotenkin en ollut innostunut täyskumirenkaista (vai miksi niitä huoltovapaita nyt kutsutaankaan), epäilin että mitenhän ne oikeasti toimii. Mutta ei vaan löytynyt mitään vaatimuksiini sopivia. Ilmakumirenkaita ei ollut juurikaan. Sattumalta löytyi vanhempieni lähettyviltä ruskeat Brio Happyt. Näissä oli ne täyskumirenkaat ja sivuutin vaunut useampaan kertaan, mutta jotenkin aina vain palasin niihin uudelleen. Hinta oli aika kipurajalla, mutta kuvien perusteella vaunut vaikuttivat siisteiltä ja tosiaan sijaitsivat noin kilometrin päässä vanhempieni kotoa. Heti seuraavana päivänä pääsin niitä katsomaan ja sainkin ne saman tien mukaan. Olivat niin hyvän näköiset vaunut vaikka ovatkin vuonna 2008 hankitut. Eikä enää yhtään mietityttänyt ne renkaatkaan. Vaunujen jousitus on niin hyvä, että voidaan kutsua hytkytysvaunuiksi. Mihinkään ei tarvitse edetä, kun vaunut hytkyvät niin hyvin että lapsen saa nukutettua siihen paikkaan. Ja näillä renkailla mennään vaikka umpimetsässä.

Vaunuissa on erillinen kovakoppa ja ratasosa. Koppa on yllättävän tilava. Onkohan vanhoissa malleissa ollut tilavampi (leveämpi) koppa, koska syksyllä vaunuja valitessa Happyt karsiutui ensimmäisenä pois kapean kopan takia (myös pehmeä oli tosi naftin näköinen). Kauppaan kuului myös samanlainen ruskea toppamakuupussi, mikä meillä on kotona mustana (Eisbärchen), sekä aurinkovarjo. Tämä on hyvä kesällä.

 

Vaunuja piti saada heti-kohta testattua. Seuraavana päivänä oli Tampereen keskustassa penkkarit (12.2.) ja siskon tyttö siellä heittelemässä karkkeja rekan lavalta. Keskustaanhan automaattisesti ottaisi meidän "city-kärryt", mutta halusin päästä testaamaan näitä uusia vaunuja. Hyvin toimi isot vaunut kaupungissakin, mutta käteen tuntui hyvin raskaampi malli. Jousitus auttoi paljon kulkemisessa ja vaunut oli helppo kääntää. Ei näillä kuitenkaan yhtä sulavasti liikuta väenpaljoudessa tai ahtailla käytävillä kuin Smileilla, mutta hyvin ajoi asiansa ja lapsi nukkui sikeästi koko reissun ajan.

Näillä vaunuilla on nyt kevään tullen lenkkeilty paljon, kun tietkin ovat alkaneet sulaa. Kunnon lumihangessakin ollaan menty, kun keksittiin kerran mennä pienelle metsäpolulle, missä oli tallattu vaunujen mentävä tie, mutta lunta oli kuitenkin reippaanlaisesti. Sai vähän kovemmin työntää, mutta hyvin päästiin eteenpäin. Nämä vaunut reissaa myös mukana koiranäyttelyreissuilla kesällä.

Autossa ovat kyllä tilaa vievät. Takakonttiin ei koiria kyllä saa mahtumaan, kun vaunut vievät ison tilan. Kauppakassit menee, mutta eipä sitten muuta. Meillä on Peugeot-farmari ja sinne perään nämä mahtuvat hyvin taitettuna kasaan. Ei tarvitse renkaita irrotella ja koppa voi olla paikoillaan.

 
 
Vielä ei ole näistäkään ratasosaa kokeiltu, joten kokemuksia vasta kovasta kopasta. Olen kyllä ollut todella tyytyväinen ostokseen ja äitini vasta ylpeä näistä vaunuista on. Kyllä on kaikille kehuttu, kuinka hyvät MUMMULAvaunut meillä on. Ja aina johonkin liikenteeseen lähtiessä minulta tiedustellaan, että otetaanko nämä vaunut mukaan.
 
Täytyy myöntää, että on kyllä kätevää kun on kahdet erilaiset vaunut erilaisiin tarpeisiin. Tilanteen mukaan valitaan kummat otetaan mukaan, koska nämä Happyt on nopeasti haettavissa 10km päässä asuvilta vanhemmiltani. Kummatkin, Smilet ja Happyt, ovat hyvät vaunut omiin tarkoituksiinsa ja paikkoihinsa. Kaupunkiolosuhteissa ja kaupoilla pyöriessä Smilet ovat super hyvät, mutta lenkkeillessä Happyt ovat hyvät jousituksensa ja isojen renkaiden takia. En osaa sanoa kummat olisi paremmat, koska kummallekin on oma paikkansa meidän käytössä. Happyt eivät olisi niin hyvät meillä kotikäytössä, mutta Smilet eivät taas toimi niin hyvin vanhemmillani ollessa.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Brio Smile kokemuksia

Olen jo aiemmin esitellyt blogissa meidän kotivaunut, Brio Smilet. Tuolloin lokakuussa ei ollut vielä käyttökokemuksia, mutta nyt niitä löytyy talvikuukausilta. Vaunut ovat olleet ahkerassa käytössä niin sisällä kuin ulkona. Iris nukkui pitkään päiväunet vaunuissa sisällä. Jotenkin en oppinut talvella nukuttamaan Iristä ulos vaunuihin muuten kuin itse lenkkeillessä. Nyt kyllä on jokin vaihe meneillään, että äidin sylissä keinussa on paras nukkua jos kotosalla ollaan...

Vielä ei ole ollut ratasosa käytössä, joten siitä en osaa sanoa vielä juuta enkä jaata. Koppa menee meillä kesään asti ja kun alkaa näyttämään siltä että joko Iris ei mahdu kyytiin tai haluaa nähdä enemmän ympärilleen, siirrytään ratasosaan.


Kuva-arkistojen kätköstä löytyi ekalta ulkoilulenkiltä kuva. Taisi olla tapaninpäivä kun oli aurinkoinen keli ja teki mieli päästä kunnon happihyppelylle. Tuolloin oli viitisen senttiä lunta, kun aura-auto ei ollut vielä ehtinyt käymään ja yöllä oli tullut lunta. Vaunut kulki hyvin lumessa ja jopa minä jaksoin niitä työntää vaikka muuten oli suht heikko kunto. Jaksoin kävellä juuri ja juuri kilometrin lenkin ja sekin meinasi tehdä tiukkaa. Synnytyksestä oli viikko.


Asumme rivitalo-/omakotitaloalueella, missä kävelytiet aurataan melko hyvin talvisin. Umpihangessa ei ole tarvinnut kulkea eikä pahemmin muutenkaan yli 10cm hangessa. Metsäteillä olisi varmasti ollut enemmän lunta, mutta ne tiet oli kaikki hiihtäjille. Me tallaajat saadaan kulkea vain asfalttiteillä. Smilet ovat kulkeneet hyvin ja kevyesti auratuilla teillä. Vaikka vaunut ovat kevyet, eivät ne kuitenkaan ole huterat. Ja vaikka välillä on joutunut vähän kovemmin työntämään lumen takia, ei ole tuntunut raskaalta, kiitos kevyen rungon. Jousitusta saisi olla, niin ei vaunut hytkyisi niin paljoa. Meidän kovasta kyydistä pitävä lapsemme ei ole ollut moksiskaan vaikka vaunut vähän "pomppivat". Nukkunut vain sikeämmin. Eli periaatteessa ei ole jousitus ollut mikään välttämätön. Ehkä jos joutuisi kulkemaan lumisemmilla teillä.

Kova koppa on tilava. Hyvin mahtuu vauva kera paksun toppamakuupussin. Talvivauvalle sopiva. Kesävauva seuraavana talvena voi ehkä olla jo vähän iso koppaan, mutta ehkä tuolloin käyttäisi jo ratasosaa.



Parasta näissä vaunuissa on kaukalon kiinnitysmahdollisuus runkoon. Äärettömän kätevä kauppareissuilla. Runko autoon mukaan ja kaukalo siihen vain naps kiinni. Kääntyvät etupyörät vielä kruunaavat kokonaisuuden ja ai että nämä ovat kätevät kaikilla kauppareissuilla. Kulkee sukkelasti pienessäkin tilassa ja runko mahtuu autossakin takapenkin jalkatilaan hyvin pystyyn. Miten me pärjätään sitten kun Iris ei enää mahdu kaukaloon?? Okei, ehkä hän istuu sitten ostoskärryjen istumapaikalla.

Meidän käyttöön ja meidän asuin seudulle nämä vaunut ovat olleet hyvät. En osaa kuvitella isoja ja raskaita vaunuja meille kotikäyttöön.

Tampereen keskustassa kulkiessa näkyi paljon katukuvassa Brio Smileja sekä vastaavanlaisia kevyitä city-kärryjä. Itse asiassa yhtenä kertana Sokoksen kahviossa oli samaan aikaan kahdet Brio Smilet meidän vaunujemme lisäksi.

torstai 2. huhtikuuta 2015

3 kk neuvola

19.3. oli vihdoin ja viimein normaali neuvolakäynti punnituksineen ja mittauksineen. Tällä kertaa oli luvassa myös rokotukset. Molempiin reisiin pistettiin piikit ja suun kautta vielä rotarokote. Viimeksi rotasta tuli 5.päivänä kipuilua, ilmeisesti vatsakipuja, mutta nyt tästä toisesta ei tullut mitään. Neuvolakäynnin jälkeen iltapäivällä tuli voimakkaampi itkukohtaus mikä jatkui tavallista pitempään ja päädyttiin antamaan nestemäistä Panadolia ja loppuillan Iris olikin varsin uninen. Ilmeisesti auttoi lääke.

Pituutta oli 62cm ja painoa hienot 7490g. Terveydenhoitaja oli into pinkeänä kun katsoi pituus-painosuhdekäyrää. Kehui hienoa kasvua. Pään ympärys oli 41cm.

Kolmen kuukauden neuvolaan kuuluu myös kiinteistä ruuista puhuminen, mutta meillä ei ole mitään tarvetta kiirehtiä kiinteiden kanssa, koska painoa tulee niin hienosti pelkällä äidinmaidolla. Tämä äiti koki suurta ylpeyttä sillä hetkellä kun terkka näin sanoi.

Meidän päivän aikataulutus meni heti alkuun jo päin mäntyä ja tuloksena oli väsynyt lapsi neuvolassa, joten huuto oli sen mukainen. Itse rokotteet sattui, mutta vain sen hetken. Kova huuto johtui kyllä täysin väsymyksestä. Terkka pyysi meitä odottamaan aulassa vielä hetken aikaa että nähdään tuleeko jotain vaikutuksia rokotuksista. Iris nukahti syliin jo terkan huoneessa, joten olisimme muutenkin hetken aikaa istuneet aulassa ennen kotiin lähtöä, että Iris ehtii pahimman väsymyksen torkkua pois ennen ulkovaatteiden pukemista. Autossa sai jatkaa unia ja kotona sitten lisää.

Seuraavalla kerralla ei tule rokotuksia, mutta on lääkärillä käynti 20.4.

Päikkäreiden jälkeen ollaan aurinkoisia
 
Lelusta otettiin ensimmäisen kerran itse kiinni 18.3.2015 3kk