7. neuvola ja kuinkas sitten kävikään...

Viimeksi kirjoittelin svo:lla käynnistä. Tuona viikonloppuna limatulppa irtosi pikku hiljaa valumalla. Nyt sen huomasi selkeästi, koska limatulppa oli tosiaankin limaa. Perjantain vuoto ei ollut tällaista, mutta tutkittaessahan todettiin myös, että kyse ei ole lapsivedestä. Oli ilmeisesti vain laihempaa valkovuotoa.

Tiistaina 16.12. oli vuorossa neuvola. Ensimmäistä kertaa pissasta löytyi glukoosia. Paino oli pudonnut sata grammaa kahden viikon aikana, eli sinänsä aika tasaisissa lukemissa oltiin. SF-mitta huiteli edelleen yläkäyrän yläpuolella kuten viimeksikin mitatessa. Uutta neuvola-aikaa ei varattu, koska 29.12. olisi äitiyspolikäynti ja sen jälkeen katsottaisiin onko tarvetta äitiysneuvolakäynnille. Puhuttiin tulevasta synnytyksestä varmuuden vuoksi jo nyt, koska muutoksia oli jo tapahtunut eikä tiedetä koska synnytys käynnistyy. Se voi tapahtua ennen äitiyspolin käyntiä tai se voi venyä sinne asti ja siellä päätettäisiin käynnistetäänkö vai annetaanko kypsyä rauhassa. Riippuu vauvan koosta.

Alla tulokset, suluissa edelliset arvot.

RV 36+5 (34+4).

Paino 76,4 kg (76,5 kg)

Painon muutos -47 g/vko (+840 g/vko)

Hemoglobiinia ei mitattu (ei mitattu)

Verenpaine 126/74 (128/72)

Pissanäyte glukoosi + (puhdas)

  

SF-mitta 35cm (33cm)

Sikiön syke +155 (+140)

Sikiön liikkeet ++ (++)

Kuinkas sitten kävikään...

 

Neuvola oli klo 12.15 ja yhden aikaan tulin kotiin. Veljeni tuli parturoitavaksi ja lähti meiltä hieman ennen kolmea. Itse lähdin hakemaan Juhista töistä tasan kolmelta. Eteisessä ihmettelin, kun tuntui ihan kuin olisi lirahtanut hieman housuihin. Olin juuri käynyt vessassa ja nyt piti mennä uudelleen. Vaihdoin vain pikkuhousunsuojan ja lähdin matkaan. Liruttelu jatkui ja jatkui... Muutaman tunnin päästä keskustelin marraskuun alussa synnyttäneen kaverini kanssa ja päädyimme siihen, että tämän on pakko olla lapsivettä. Valuvaa nestettä tuli myös määrällisesti selkeästi enemmän mitä perjantaina. Testasin paperilla ja paperi kastui saman tien aivan litsläts märäksi. Hieman ennen kahdeksaa soitin svo:lle ja he pyysivät käymään paikalla, koska ei ollut vielä 37 raskausviikkoa täynnä ja oli epäilys, että vedet ovat menneet. Päivän aikana oli tullut ainoastaan kivuttomia supistuksia.

 

Ilta meni synnytysvastaanotolla ensin käyrillä ja sisätutkimuksessa, ja svo:lta siirryin osastolle, koska oli tarpeen aloittaa antibiootin tiputus. Streptokokkia ei ole, mutta koska ei ollut vielä 37 viikkoa täynnä, aloitetaan automaattisesti antibiootti. Jäi kahdesta päivästä kiinni, että olisin päässyt kotiin odottelemaan synnytyksen etenemistä, mutta koska oli vasta rv 36+5, piti jäädä osastolle. Oli suorastaan kamalaa jäädä yksin vieraaseen paikkaan Juhiksen lähtiessä yhdentoista aikaan kotiin. Olin jotenkin kauhuissani ja jännittynyt koko tilanteesta, koska nyt se oli todellakin menoa. Pian olisi Pikkunen sylissä ja sitä ennen pitäisi selviytyä synnytyksestä. Yö meni valvoessa ja muutamaan kertaan itkunkin tirautin.

Keskiviikkona lääkäri tuli kertomaan, että vielä ei tehdä mitään toimenpiteitä vaan katsotaan tämä päivä, että lähteekö synnytys itsestään käyntiin. Sain ohjeen liikkua mahdollisimman paljon ja seurailla tuleeko supistuksia. Juhis tuli pitämään minulle seuraa sairaalaan. Oli todella puuduttava päivä meille molemmille. Sairaala on melko tylsä paikka. Kierreltiin mahdollisimman laajasti ympäriinsä, istuttiin kahviossa, kierreltiin aulan joulumyyjäisissä, käveltiin portaita ees taas ylös alas... Onneksi tuokin keskiviikko kääntyi iltaan ja kohta olin taas yksin huoneessa odottamassa seuraavaa päivää Juhiksen lähtiessä kotiin. Supistuksia ei tullut koko päivänä (kivuttomia ei edelleenkään lasketa).

Keskiviikko vaihtui torstaiksi ja tiedossa oli, että aamusta heti on lääkärintarkastus ja se ratkaisee päivän kulun. Siitä lisää synnytyskertomuksessa :)

Synnytysvastaanotolla käynti

Eilen illalla huomasin housujen kostuvan nopeaan tahtiin. Muutenkin on pitänyt käyttää pikkuhousunsuojia, koska valkovuoto on melko runsasta, mutta nyt todella tuntui valuvan jotain enemmän ja neste oli erilaista kuin ennen. Haju oli voimakas ja sen huomasi heti kun housuja laski. Valkovuoto ei haise tähän malliin. Liitoskipujen lisäksi alkoi tuntumaan myös kuukautiskipuja muistuttavaa jomotusta, "rööri" oli niin sanotusti herkkänä. Illalla tuli myös muutamia supistuksia.

Koska tuntemukset olivat niin erilaiset mitä aiemmin, aloin illalla keräilemään sairaalakassin sisältöä kasaan ja laitoin sänkyyn patjan suojan. Oli tunne, että yöllä saattaa tapahtua jotain. Yö menikin sitten omaa oloa seuraillessa. En meinannut alkuun saada unta, kun seurasin vauvan liikkeitä, omia särkyjä, kohta alkoi närästämäänkin ja jatkuvasti pissatti. Sain kuitenkin unta, mutta nukuin koiranunta koko yön. Heräilin usein, kävin vessassa joka kerta ja seurasi ajankulkua. Aamuyöstä tuntui olo hyvältä, toisin sanoen mitään ei tuntunut.

Aamulla alapäässä tuntui edelleen kostealta ja menkkamaiselta. Heitin J:n töihin ja seurailin kotiin palattua taas oloa. Lueskelin netistä tarkemmin lapsivedestä ja kuinka voi kotona testata onko kyse lapsiveden vuotamisesta vai vain runsaammasta valkovuodosta. Housuihin valuva neste oli kuitenkin niin erilaista mitä aiemmin, että päätin soittaa synnytysvastaanoton päivystykseen saadakseni neuvoja kuinka toimia. Minua pyydettiin tulemaan näytille, koska jos kyse olisi lapsivedestä, pitäisi aloittaa antibiootti tulehdusriskin takia. Tässä kohtaa meinasi iskeä paniikki. Toisaalta jännityksestä "wuhuu, nytkö alkaa tapahtua", ja toisaalta taas pelosta "apua, nytkö se H-hetki tulee". Oli siis hieman kaksijakoiset tunteet. Kiireellä keräilin taas tavaroita kasaan, jos joutuisinkin jäämään osastolle. Soitin äidilleni, että heittäisikö hän minut sairaalaan, ja soitin myös J:lle tiedoksi tilanteen ja pyysin häntä mukaan rauhoittamaan meikäläisen hermoja. Siinä kotona hermoillessa ja tavaroita keräillessä alkoi supistamaan, mutta ihmekös tuo kun sinkoilin huoneesta toiseen niin että hengästytti.

Sairaalaan päästyä ei tuntunut enää missään. Muuta kuin kosteaa housuissa, mutta side ei kuitenkaan ollut niin märkä että siitä olisi kätilö saanut selkoa. Olin käyrillä jonkin aikaa, ilmeisesti niissä oli kaikki hyvin koska mitään ei kommentoitu. Lämpö mitattiin, 37,3 astetta, mutta mun oli kyllä aivan tolkuttoman kuuma. Muutenkin nyt raskausaikana olen ollut lämminverisempi mitä normaalisti, joten tuo lämpö ei myöskään vaikuttanut mitenkään. Odottelin tämän jälkeen lääkärille pääsyä.

Lääkäri teki sisätutkimuksen ja testasi onko kyseessä lapsivesi mitä housuihin tuli vai onko kyse muusta. Testi osoitti negatiivistä, eli ei lapsivettä. Lääkäri tutki kalvojen kunnon ja ne olivat ehjät. Veikkasi, että kyseessä on ollut limatulppa, mikä on lähtenyt pikku hiljaa valumaan. Ei mitään selkeää "poksahdusta" siis. Naureskelinkin, että olen odottanut selkeää POKS ääntä, mutta eihän nyt meikäläisen kropasta mitään ihmeempää huomaa. Kuten ei sitäkään, että olen jo 2 cm auki! Tämäkin lääkäri pääsi sanomaan nyt siitä, että sitten kun alkaa tuntumaan, niin on syytä tulla nopeasti sairaalaan, koska silloin voidaan olla jo melko pitkällä avautumisen suhteen. En siis ole mitään ihmeempiä särkyjä/supistuksia tai mitään tuntenut niin, että olisin voinut veikata avautumista.

Vauva on kiinnittynyt jo todella hyvin paikoilleen ja pää tuntuu heti kun sisälle työntää sormet. Lääkäri kehui, että todella hyvällä mallilla on kaikki ja jo niin pehmeät paikat, että vauva voi todellakin syntyä koska vaan. Myös lantiossa on niin paljon tilaa, että ei sen takia tarvitse vauvan kokoa jännittää. Tai että mahtuuko synnyttämään vaikka vauva ehtisikin kasvaa vähän isommaksi. Jos vauva ei lähde itse syntymään ennen 29.12. olevaa kontrollia, lääkäri veikkasi että pian tuon kontrollin jälkeen synnytys käynnistetään, koska vauva on iso. Painoarvio tänään 3300g. Kasvukäyriltä lääkäri näytti missä mennään. Kaikissa oltiin keskiviivan yläpuolella. Päätä ei pystytty mittaamaan, koska oli jo niin syvälle kiinnittynyt ettei päältä päin saanut selkeää ultrakuvaa.

Päästiin kotiin jatkamaan kypsyttelyä. Nyt voi todellakin sanoa, että joulukuu tulee olemaan jännittävä eikä tästä kuusta ole jäljellä enää kuin hieman yli puolet. Saa nähdä tuleeko joulukuun vauva vai päästäänkö tammikuun puolelle. Jos päästään, niin melko varmasti heti vuoden vaihteessa meillä on vauva sylissä. Eli ei enää kauaa H-hetkeen! Jännittäviä aikoja luvassa.

Siemenestä kasvanut vesimeloni mahassa? Vai nielty koripallo?

Eilen ennen nukkumaanmenoa piti nopeasti ottaa kuva,

kun ei tietänyt mitä aamu tuo tullessaan.

6. neuvola + lääkärintarkastus

1.12. oli kuudes neuvolakäynti ja samalla lääkärintarkastus. Terveydenhoitajan kanssa vaihdettiin nopeasti kuulumiset ennen lääkärin tutkittavaksi menoa. Terveydenhoitaja ei kiirehtinyt streptokokkinäytteen kanssa, mutta lääkäri puolestaan suositteli käyntiä mahdollisimman pian varmuuden vuoksi. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja kertoi kohdunsuun olevan auki sormelle. Ultrassa ei avautumisesta ollut puhetta, ainoastaan pehmentymisestä, joten ei tiedetä oliko saman verran auki jo ultrassa. Lääkäri suositteli ottamaan nyt ihan rauhassa, että vauva saisi vielä rauhassa kypsytellä mahassa. Lääkäri kuitenkin kertoi, että vauva voi syntyä koska vain, sen verran muutosta oli jo. Lääkäri mittasi sf-mitan niin huitaisemalla, että epäilen hieman tuota lukemaa. Tuntui mitta olevan melko löysä. Ja helposti tulee eroa kun mittaaja vaihtuu. Vaikka onhan se jo tiedossa, että vauva on ikäisekseen isokokoinen.

Alla tulokset, suluissa edelliset arvot.

RV 34+4 (31+0).

Paino 76,5 kg (73,5 kg)

Painon muutos +840 g/vko (+125 g/vko)

Hemoglobiinia ei mitattu (ei mitattu)

Verenpaine 128/72 (125/65)

Pissanäyte puhdas (puhdas)

  

SF-mitta 33cm (27,5cm)

Sikiön syke +140 (+145)

Sikiön liikkeet ++ (++)

 

Neuvolaan mennessä en vielä tietänyt milloin Taysin äitiyspolille tulee kutsu. Terveydenhoitaja veikkasi, että monesti ottavat tutkittavaksi viikon 37 tienoolla. Neuvolasta kotiin päästyä huomasin postin mukana tulleen kutsun äitiyspolille 29.12. eli joulun jälkeen. Tuolloin viikkoja kasassa 38+4. Jos siis sinne asti päästään yhtenä pakettina...

Sitteri

Sitteri kotiutui viikonloppuna ja jynssäsin sen eilen puhtaaksi. Se on ollut säilössä vanhempieni vintillä alkukesästä lähtien. Äitini hankki sitterin, kun tutulla oli myynnissä. Hieman jännitti, että onkohan se liian punainen, jos tuleekin poika. Ultra kuitenkin kertoi tyttölupausta ja tytöllehän tuollainen oikein kirkkaan punainen sopii vallan mainiosti. Tällä äidillä vaan oli hetken aikaa totuttelua sitterin ulkonäköön, mutta päädyin lopulta siihen, että tämä käy meille oikein hyvin sen verran kun on tarpeen. Tämänkin käyttöikä on suht lyhyt, joten turha haaskata kauheasti rahaa sitteriin. Sitä paitsi ovathan Nalle Puh-hahmot ihania!



Lelujen testaaja Remy :) Pinnasängyn ollessa vielä osissa makuuhuoneen nurkassa, oli pinniksen edessä leikkimatto lelukaarineen pystyssä. Remy kävi leluja tökkimässä moneen kertaan, kun joku niistä kilisi kuin kulkunen. Nytkin piti heti käydä katsomassa, mitäs nämä pehmot ovat.

Mummun tekemiä

Äitini on huomattavasti kätevämpi näiden neulomuksien kanssa ja hänelle delegoin kaikki isommat työt, joihin minun pitkäjänteisyys ei riitä. Sitä paitsi äitini on saanut näistä mukavaa ajankulua eläkepäivikseen. Itseasiassa neuleita on tullut kuin liukuhihnalla. Käymme suht usein vanhemmillani ja aina on jotain ollut valmiina esiteltäväksi.

Tästä mintunvihreästä nutusta aloitettiin. Etsin netistä ohjeita ja toimitin niitä äidille, että saisi valita mitä haluaa kokeilla tehdä. Nuttu tarvitsi housut ja löytyi myös pipo-ohje, joten näistä tuli yksi setti. Ovat kooltaan hieman isommat, eli menee kevääseen ennen kuin näitä enemmän pidetään.

Seuraavaksi otettiin tuotantoon vaaleanpunainen väri. Taisi tähän aikaan selvitä, että tyttö tulossa, joten piti jotain "pinkkiä" saada. Olemme hyvin värineutraaleja, eli meidän tyttönen tulee pitämään myös ns. poikien värejä.

Tämä vaaleanpunainen mekko oli välityö ja valmistui hetkessä. En edes tietänyt, että äiti tekee tällaista, kun hän jo esitteli että katsos minkä askartelin nopeasti. Suuhan siinä loksahti auki, kun ei meikäläinen mitään tee "nopeasti", ainakaan kun on neulomisesta kyse.

Vaaleanpunaisella teemalla jatkettiin myös settiin, missä on pipo, kaulahuivi, tossut ja tumput.

Nämä ovat ihan pikkuiselle tehdyt, eli tulevat varmasti heti käyttöön.

Mintunvihreää ja vaaleanpunaista jäi jäljelle sen verran, että loput langat käytettiin tähän suloiseen peittoon, mistä tulee aivan jokin karkki mieleen. Kulmasta aloitettu, malliltaan neliö.



Lisäksi lankavaraston kätköistä löytyi ihana oliivinvihreä sekä minun silmään ns. vanhan ajan keltainen, joista äiti teki toisen takin ja villapaidan. Nämä ovat niin ihanat väriltään!

 

 

Nämä ovat niin ihania, että meillä taidetaan kulkea paljonkin neuleissa tulevana talvena.

 

Kiitos äiti <3



Äitiysloman alkuun ylimääräinen ultrakäynti

Eikä ollut mitenkään mieltä ylentävä käynti. Pasmat meni sekaisin ja puhua palpatin koko loppu päivän milloin kenenkin kanssa aiheesta. Välillä nauratti, välillä huolestutti, mutta loppujen lopuksi maailma ei tähänkään kaatunut vaan nyt mennään hieman nopeutetulla aikataululla loppuraskaus.

Ultrauksen teki erikoislääkäri ja ai kauhea kuinka sydän tykytti, kun lääkäri mumisi itsekseen koko ultrauksen ajan "oijoi kun iso". Oli venäläis- tai virolaistaustainen, joten aksentti korostui ja välillä oli vaikea saada selvää mitä lääkäri selitti. Mutta tajuttiin kuitenkin pointti, vauva on isokokoinen ikäisekseen. Kuulemma perinteinen "sokerivauva". Tuo nimitys särähti sekä minun että J:n korvaan, koska se kuulostaa hieman haukkumasanalta. Itselle tuli olo, että minähän ihan tahallani olen lapseni kasvattanut sokerilla isoksi punkeroksi. Pullamössölapsi. Olen ollut raskausdiabetesdiagnoosista lähtien tarkka ruuan suhteen, muutaman herkkuhetken suonut, mutta sekin harvoin ja pienenä määränä. Sekin normi ruuan jälkeen, jolloin proteiini tai rasva hidastaa sokerin nousua. No, tuo sokerivauva taitaa olla ihan yleinen käsite, kun puhutaan raskausdiabeteslapsista.

Vauvan painoarvio oli 3096g, mutta ilmeisesti pituus meni edellä ja tyttö on kuulemma harteikas. Eilen oli rv 34+0, mutta vauvan koko vastaa viikkoja 37. Lääkäri näytti käyrältä, missä kohdin meidän matami menee. Melko ylhäällä huiteli koko. Mutta lääkäri painotti kyllä, että nämä ovat arvioita ja laskuvirheitä voi olla, arviot ovat vain suuntaa-antavia. Mutta vaikka siinä olisi jokin laskuvirhe, en usko että niin suurta heittoa voisi tulla etteikö tyttö oikeasti isohko olisi. Ehkä normaalikokoisen ja ison väliltä, jos heittoa arviossa olisi.

Vatsan ympärys navan kohdalta 106 cm

Joudumme nyt TAYSin seurantaan. Matamin kasvua seurataan ja tarvittaessa annetaan keuhkoja vahvistavaa kortisonia, jos joudutaan käynnistämään synnytys ennen aikaisesti. Lääkäri veikkasi, että viimeistään viikoilla 38 pitäisi käynnistää. Ei siis mennä tammikuulle asti.

Kohdunkaula oli lyhentynyt 2,2 senttiin ja kohdunsuu pehmentynyt. Nyt pitää ottaa iisimmin ja jättää kaikki rasitus pois, että vauva pysyisi kyydissä vielä ainakin kaksi viikkoa. Juuri sopivasti eilen alkoi äitiysloma, joten rennosti tulee varmasti otettua kun ei ole välttämätön pakko tehdä mitään. Jos olisi aiemmin tutkittu, olisin todennäköisesti joutunut jäämään sairaslomalle.

Sain jo suosituksen miettiä sairaalakassin pakkaamista tai ainakin tehdä listan, mitä tarvitaan mukaan. Täytyy myös mennä lähiaikoina streptokokkinäyte antamaan, koska ohjeistus oli käydä vasta viikoilla 36-37, mutta kun ei tiedä päästäänkö sinne asti. Näytteen tulos on kuitenkin tarpeen synnytyksessä, joten hyvä käydä se nyt pian hoitamassa.

Ensi maanantaina on neuvola ja samalla lääkäri. Siellä varmasti kuulen lisää. Ja nyt odotellaan TAYSin yhteydenottoa. Tänään on laitettu vauvan vaatteet koneeseen pyörimään ja huh huh, niitä muuten riittää. En ole enää pysynyt laskuissa mukana monesko koneellinen on menossa ja nyt on vasta pesty koot 50-62cm... Ei ainakaan lopu vaatteet kesken!





Pinnasängyn pystytys

Torstaina iski into, että NYT kootaan pinnasänky. J:lle kahvia tippumaan, että saa itsensä skarpiksi päikkäreiden jälkeen ja kestää mun intoilun.

Meidän pinnasänky on siis Ikean halvin malli, alkujaan puunvärinen käsittelemätön Sniglar. Kesälomalla se sai väriä pintaan, kun pohjamaalattiin se ensin valkoiseksi ja päälle kirkkaan vihreä, ehkä jopa neonväriin taittuva, maali. Hermot oli mennä pinnojen maalaamiseen eikä maalia tullut tasaisesti, mutta onpahan ainakin omaperäinen ja meidän näköinen. Pidän itse todella paljon tällaisesta vihreästä. Tuo raikkautta huoneen väritykseen, kun meillä muuten on pitkälti valkoista ja harmaata.

Oman haasteensa toi meidän pieni makuuhuoneemme. Sänky on jo kapea kahdelle, mutta hyvin ollaan mahduttu (myös kera kahden koiran). Vauvan vaatteille ja tarvikkeille hankittu lipasto on pakko saada mahtumaan huoneeseen, koska se ei mahdu mihinkään muualle ja haluan, että lipastossa olevat tavarat ovat makuuhuoneessa. Aiemminhan olen laittanut kuvaa, kun lipasto oli suunnilleen tuon lampun ja pinnasängyn päädyn kohdalla. Pinnasänky oli ajateltu laittaa toisin päin niin että pitkältä sivulta saisi laskettua vauvan sänkyynsä. Oma sänkymme olisi ollut toisin päin, päät ikkunaa kohti. Mietittiin kuitenkin että vetääkö ikkunasta ja tuolla ikkunaseinällä on myös ilmastointiräppänä. Lähdettiin pyörittelemään huonekaluja ja aina tultiin samaan lopputulokseen: jos pinnasängyn laittaa muualle kuin ikkunaseinustalle, ei lipasto mahdu mihinkään niin että sitä pystyisi käyttämään (laatikot aukeisi tai ettei se olisi muiden ovien tiellä).

Nyt siis sängyt ovat tässä järjestyksessä ja kokeillaan kuinka tämä toimii. Me nukumme jalat kohti pinnasänkyä ja lipasto on sängyn vieressä toisella seinustalla kuin myös toinen yöpöytä. Hyvä idea oli pystyttään pinnasänky nyt, että ehditään vielä vaihtamaan järjestystä jos siltä tuntuu. Tämäkin järjestys kyllä menee, jos ei vaan liikaa vetoa tunnu. Vauva on kuitenkin niin pikkuinen että nukkuu vain toisessa päässä sänkyään ja Pikkunen on helppo laskea myös tästä kulmasta sänkyynsä nukkumaan. Yöpöydän voi poistaa tuosta jos on tiellä, mutta toistaiseksi saa olla siinä. Toisen seinustan yöpöydällä on myös samanlainen lamppu ja nyt ollaankin pidetty iltaisin ainoastaan näitä lamppuja päällä eikä kattovaloa ollenkaan. On paljon rauhallisemman ja kauniimman oloinen huone kun valot tulee muusta suunnasta kuin ylhäältä. Tykkään!

Peti on vielä petaamatta, huovan alle helppo piilottaa tavaraa säilöön..

 

Mobilekin pääsi heti etsimään paikkaansa.

 

Meillähän koirat ovat aina siellä missä minäkin. Vaikka J nousisi viikonloppuisin aiemmin ylös ja lähtisi pois huoneesta, eivät korvat edes korviaan liikauta ennen kuin minä liikahdan hiemankin. Pelkkä kyljen kääntäminen jo ponnauttaa koirat ylös "jaahas, jaahas, nytkö herätään?" "Jaa ei vieläkään?" Kaksi kuonoa nojaa sängyn reunaan, että "joko sä kohta nouset?" Ja voi vitsit sitä riemua, kun viikonloppuna herätään koko komppania ja mennään käymään nopeasti takapihalla ja sen jälkeen aloitetaan aamupalan teko. Sitten voidaankin rojahtaa minun jalkoihin nukkumaan niin, että pitää aina herätellä koirat ylös kun itse pitäisi nousta sohvalta tai koneen äärestä vessaan tai tekemään itselle aamupalaa... Nuorimmainen Remy tulee monesti vessaankin mukaan, kun ei äiskästä voi olla erossa hetkeäkään. Olen niin tottunut tähän etten huomaakaan koirien lähellä oloa, mutta kyllä välillä tuntuu että eikö tästä asunnosta löydy tilaa, että voisi pienen hajuraon edes tehdä. Koirat osaavat pois-käskyn jos tuntuu ahdistavalta läheisyys. Mutta voi että sitä ilmettä, kun tuntuu että niillä alkaa leuka väpättämään ja itku tulee silmään, kun äiskä tai iskä käskee siirtymään kauemmas...

 

Alla pari kuvaa meidän apupojista. Kaikkeen osallistuvat, myös pinnasängyn valokuvaustuokioon. Saas nähdä mitä sanovat aikanaan uudesta tulokkaasta.

 

 

Tyson 6v.

Äiskän ja iskän kultapoika, silmäterä suorastaan.

Remy, helmikuussa 2v.

Ihan vauva vielä henkiseltä tasoltaan, äiskän pikkuinen hömelö.

 





Perhevalmennus osat 2 & 3, imetys ja synnytys

Toinen perhevalmennuskerta oli maanantaina 10.11., aiheena imetys. J:kin uskaltautui mukaan vaikka aihe ei ehkä niin läheisesti miehiä kosketa. Kerroin kyllä, että olin todella otettu ja mielissäni, että J lähti mukaan kuuntelemaan. Tälläkin kertaa oli kyse "kalvosulkeisista" ja jälleen kerran meinasi väsymys iskeä päälle. Tuo klo 16.15-17.15 ei todellakaan ole hyvä aika meikäläisille. Äkkiä töistä kotiin, nopeasti evästä suuhun ja samoilla vauhdeilla kohti neuvolaa. Ja vielä kun valmennuskerran veti niinku-sanaa toitottava terveydenhoitaja. Meinasi hieman keskittyminen herpaantua, kun rupesin odottamaan mihin kohtaan tulee jälleen "niinku" ja kuinka monta kertaa terkka sen sanoo tunnin aikana.

Imetysasennoista ja rinnan tyhjentymisestä sain hyvää uutta tietoa. Asentoa kannattaa vaihdella, että rinta tyhjentyisi tasaisesti. Vauvan leuan puolelta tyhjennys on voimakkaampaa, joten vauvan asentoa olisi hyvä vaihdella, erityisesti jos alkaa maito pakkaantumaan tiettyyn kohtaan rintaa.

Myös erilaisista tarvikkeista (rintakumi, nänninkohottaja, maidonkerääjä..) ja voiteista sain hyvää tietoa. Muutenkin rinnan hoitamisesta, koska alkuun varsinkin rinnat voivat olla arat ja pakkaantua helposti.

En ole mitenkään ehdoton sen suhteen, että haluan täysimettää ainakin puolivuotiaaksi tai että imettäisin pitkään. Jos imetys lähtee hyvin käyntiin ja se sujuu, niin varmastikin imetän pääasiassa sinne puolivuotiaaksi, mutta suurella todennäköisyydellä kiinteät ruuat otetaan käyttöön heti 4kk iästä alkaen. En myöskään usko, että imetän yli 1-vuotiasta lasta. En sano, etten varmasti tekisi niin, mutta tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että en halua. Itse asiassa omaan silmään näyttää jotenkin epämiellyttävältä, kun iso lapsi (taapero) roikkuu rinnassa. Imetys on mun ajatusmaailmassa vauvan juttu.

***

Kolmas perhevalmennus oli tänään maanantaina 17.11. aiheena synnytys. Tätä kertaa olin odottanut, mutta en tälläkään kertaa kokenut mitään suurta "valaistumista" asioiden suhteen. Jopa J sanoi, että käsitellyt asiat olivat niin perus huttua, että jopa hän tiesi oikeastaan kaiken, vaikkei varsinaisesti ole synnytysasioihin perehtynyt mitenkään. Nyt kun miettii kolme perhevalmennuskertaa, niin en kokenut tarpeelliseksi. Uskoisin, että kaikki, tai ainakin suurin osa, esikoista odottava etsii nämä tiedot netistä jo paljon ennen varsinaista perhevalmennusta. Todennäköisesti näistä aiheista on jo keskusteltu ystäväpiirissä, Facebookissa tai foorumeilla.

No joo, olihan nämä synnytykseen liittyvät asiat kiva käydä vielä läpi. Nyt tulee ehkä enemmän keskusteltua J:n kanssa tulevasta synnytyksestä, kun molemmilla on samat pohjatiedot. Voidaan hyvin suunnitella yhteistyöstä, mikä on J:n rooli ja mitä toivoisin hänen tekevän. Ja nyt ainakin tiedän, että J:n puhelimesta löytyy SVO:n puhelinnumero, koska hän tallensi sen tuolla perhevalmennuksessa. Itse en ole numeroon vielä kiinnittänyt huomiota ja tulikin hieman puskista, kun terkka puhui että tehän kaikki tiedätte tämän numeron. Varmaan tuli kysymysmerkki meikäläisen pään päälle "jaa tiedänkö?", ennen kuin terkka jatkoi että numero löytyy neuvolakortista. Huh, on se siis tallessa meikäläiselläkin vaikkei puhelimen luettelosta vielä löydykään.

Koska aika on kulunut vauhdilla ja moni sellainen asia on edelleen tekemättä mitä olin ajatellut marraskuussa tehdä, hoksasin perhevalmennuksessa, että kai sitä tarvitsisi käydä jossain vaiheessa tutustumassa synnytyssairaalassa. TAYSissa on joka torstai esittelykierros ja sinne voi mennä koska haluaa, eli täytyy joku torstai suunnata nokka kohti synnäriä.

Toivoisin, että jaksaisin olla kotona mahdollisimman pitkään. Vanhemmiltani on jo tuotu jumppapallo minulle ja suihkussa varmasti tulee istuskeltua pallon kanssa. Myös kauratyyny löytyy. Toivon, että omalla kohdalla synnytys sujuisi yhtä hyvin kuin äidilläni ja siskoillani. Meidän perheessä vauvat ovat syntyneet nopeasti ja LUOMUNA. Olisihan se hienoa pärjätä ilman vahvaa lääkitystä, mutta toisaalta en kyllä halua itseäni kiusata jos lääkkeestä saa apua jaksamiseen. Eli en ole tässäkään asiassa ehdoton. Kirjasin esitietolomakkeeseenkin, että pyrin olemaan ilman vahvempaa lääkitystä mahdollisimman pitkään, mutta olen avoin kaikelle ja luotan täysin henkilökunnan ammattitaitoon ja otan kaikki ehdotukset ja neuvot vastaan.

Olen niin vahvasti asennoitunut siihen, että tämä muksuhan pysyy mahassa yli uuden vuoden, joten on tuntunut kaukaiselta ajatukselta sairaalakassin pakkaaminen. Toisaalta taas ei olisi pahitteeksi ainakin tehdä lista jääkaapin oveen mitä kassissa pitää olla, jos sattuisikin lähtö tulemaan nopeasti tai että en itse pystyisi sitä kivuissani pakkaamaan. J tarvitsee listan, joten sellaista voisi alkaa pikku hiljaa kirjaamaan.

***

Ensi viikon torstaina 27.11. olisi viimeinen perhevalmennus, aiheina parisuhde ja vanhemmuus. Tuo kerta varmastikin skipataan. Eiköhän nämä kolme kertaa riitä, hyvä kun ne on jaksanut kuunnella läpi. Seuraavalla kerralla tietääkseni miehet ja naiset jaetaan ryhmiin ja meidät tuntien se homma ei sovi meille ollenkaan. Oikein naurattaa tämä meidän sosiaalisuus! Rajansa kaikella lässytystä. Meillä on omat kanavamme, jos halutaan jutella aiheesta, ja mikä tärkeintä: meillä on toisemme, ja jos kokee tarpeeksi puhua jostain, niin sen kun avaa suunsa. Tässä on vuosien varrella opittu jo täydentämään toistemme lauseita ja varsinkin minä välillä änkytän tai puhun ihan höpöjä ja J ymmärtää varsin hyvin mitä yritän sanoa. Tämä välillä naurattaa meitä molempia, mutta siinä huomaa että aika monta yhteistä vuotta on jo tullut vietettyä.

Ensi viikon torstaina on myös ylimääräinen ultrakäynti raskausdiabeteksen takia. Samainen päivä on myös viimeinen työpäiväni ennen äitiyslomaa. Nämä kaksi viimeistä viikkoa ovat varsin hektiset töissä ja uhkaavan nopeasti aika kuluu. Vointi alkaa kyllä olla jo sellainen, että loma tulee todellakin tarpeeseen ennen tulevaa synnytystä ja lapsiperhe-elämää. Vatsa kasvaa kohisten, nahkaa kiristää ja polttelee/kutittaa, selkää särkee, närästää, SI-nivel vihloo molemmin puolin todella kipeästi. Väsyn nopeasti, eli montaa asiaa päivään ei voi sopia. Jos menee töiden jälkeen kauppaan, ei loppuiltana tehdä mitään. Nämä lonkka/SI-nivel säryt tekevät melko rammaksi, mutta minkäs sille voi. Kestetään hammasta purren. Joulukuun voi maata sohvalla, jos ei liikkumaan pääse.

Isänpäivä

Viime sunnuntaina vietettiin isänpäivää. Muistin meidän tulevaa isukkia tarpeellisilla "välineillä". En ole koskaan ollut innokas lahjojen antaja. En halua ostaa lahjaa, jos sillä ei ole jokin selkeä merkitys/tarve. Turhan krääsän ostaminen ei ole minun juttuni enkä osta mitään vain sen takia että kuuluisi antaa lahjoja. Tylsä, mutta käytännöllinen tyyppi. En myöskään lähettele kaupan valmiita kortteja ikinä. Jos haluan kortin lähettää, pitää siihen käyttää vähän omaa aikaa. Joko askarrella jostain kuvasta ja muuten vain nähdä vaivaa kortin tekoon. Siksi meiltä ei kukaan saa joulu- eikä muitakaan kortteja.

Mutta nyt halusin totta kai muistaa tulevaa isää ja keksinkin hyvän lahjan. J on pipojen ja lippisten suurkuluttuja. Aina pitää olla jotain päässä. Ja sopiva pipo/lippis valitaan aina muun vaatetuksen mukaan, eli ihan mitä tahansa ei päähän laiteta. Koska olen nyt innostunut käsitöitä tekemään, halusin neuloa J:lle oman pipon. Löysin kivan ohjeen ja kysyin, minkä värisenä pipo tehtäisiin. "Irlannin vihreä" (tiedättehän St. Patrikin vihreän värin? Oikein rehellinen vihreä, ruohonvihreä.), valkoinen ja joku kolmas niiden kanssa mikä vain sopii. Monen mutkan kautta (ei ole helppo tuo vihreä väri löytää) keksin MyBoshi langat ja niistä tehdyt pipot. Tämän tyylisistä pipoista J tykkää todella paljon. Innokkaana laskettelijana ja pohjoiseen mielellään reissaavana tällainen pipo sopii kuin nenä päähän. Tietysti tupsu on äärettömän tärkeä osa tällaista pipoa! Oli iso helpotus minulle, että pipo olisi nopea virkata. Tai piti olla, loppujen lopuksi purin pipoa kolmeen kertaan syystä jos toisesta, mutta sain kuin sainkin sen isänpäivänä valmiiksi. Pipo on kuulemma mieleinen ja todella lämmin, se onkin ollut nyt päivittäin päässä. Voi siis olla, että näistä langoista tehdään vielä lisää pipoja. Äitini jo nauroi, että pitäisikö vauvalle tehdä oma samanlainen pipo kuin isällään.

Pipon lisäksi isänpäivälahjaan kuului Airamin 0,25 litrainen termosmuki. J on myös kahvin suurkuluttaja ja monesti aamuisinkin ottaa kahvin autoon mukaan töihin mennessä. Termosmuki on myös hyvä apu, jos täytyy saada lisäenergiaa vauvan hoitoon. Valvotut yöt ja aamulla töihin meno...

Ja tietysti isänpäivälahjaan piti laittaa nämä Tapparan tutit. Tämä oli ensimmäinen asia aikanaan, minkä J ilmoitti että lapselle PITÄÄ hankkia. Heti pienestä pitäen opetetaan oikeille raiteille näiden joukkueasioiden suhteen. Netistä on jo katsottu, mitä muuta Tapparan fanituotteisiin kuuluu...



5. neuvola ja hyvä fiilis uuden raskausviikon (31+0) alkajaisiksi

Viime päivinä on ollut mieli maassa ja eilen oli oikein varsinainen masenteluaamu, kun liikaa mietin kaikkea raskausdiabetekseen liittyvää. Kuten eilen totesin, onneksi tänään oli neuvola ja sain puhua omista huolistani. Näihin terveydenhoitaja totesi, että aivan turhaan murehdin. En saa yksittäisillä, silloin tällöin tulevilla sokeriarvojen nousuilla vauvaa jättiläiseksi enkä saa muutenkaan mitään pahaa aikaiseksi. Joskus ne arvot vain nousevat vaikka kuinka yrittäisi olla tarkka. Niin kauan kun on kyse yksittäisistä nousuista eikä sama mittauskerta toistuvasti ole koholla, ei ole mitään hätää. Ja mikä mukavinta, joulukuussa ei tarvitsisi enää mittailla jos en itse välttämättä halua. Varmistin vielä, että saanko siis syödä normaalisti jouluna. Saan kuulemma, kunhan en mässäile monta päivää putkeen. Tuskin enää tuossa vaiheessa mahtuukaan vatsaan enää isoja annoksia. Herkkujakin saa syödä, kunhan ei kerralla vetäise konvehtirasiallista. Nytkään ei tarvitse täysin "vesilinjalla" olla, vaan saan syödä silloin tällöin jotain makeaa esim. kahvin kanssa, kunhan en päivittäin ja isoja määriä. Tosiaan yksi sokerinnousu ei vauvaan vielä vaikuta.

Pissanäyte oli puhdas ja kysyin tästä, että miten on mahdollista ettei pissassa ei ole kertaakaan ollut sokeria vaikka sitten sokerirasituksessa kärysin. Pissassa näkyy kuulemma sokeria vasta kun sokeriarvo on näytteenottohetkellä yli 10.0. Minulla on muistaakseni kerran ollut arvo 10.1 kotimittauksissa ja sokerirasituksessa 2h jälkeinen arvo oli 11.7. Muuten ei ole koskaan arvo noussut noin korkeaksi.

Putosi jälleen iso kivi sydämeltä ja stressi laukesi saman tien, nyt on todella hyvä fiilis! Edelleen tottakai syön fiksusti ja mittailen sokereita. Kerroinkin terkalle, että ennemmin mittaan vähän useammin, koska niin saan itse varmistettua että syön oikein. Niinä päivinä tulee skarpattua paremmin. Ja kun skarppaa tasaiseen tahtiin, niin maailma ei kaadu jos joku muu päivä tekisikin mieli syödä se yksi leivos tai joku herkkuruoka-annos.

Uutena asiana tuli nyt jatkossa vauvan liikkeiden seuranta. Pikkunen liikkuu kyllä varsin reippaasti ja joskus ihan häiritsevän paljon (erityisesti töissä istuessa tuntuu mahassa möyrintää paljon). Kuitenkin jos/kun tulee rauhallisempia päiviä ja epäilyttää liikkuuko vauva riittävästi, pitää niitä seurailla tarkemmin.

Raskausviikkojen 36-37 aikana pitäisi käydä antamassa streptokokkibakteerinäyte. Joulukuun alun tietämille tulee todennäköisesti myös äitiyspolin ultrakäynti. Terveydenhoitaja laittoi lähetteen eteenpäin ja äitiyspolilla katsovat sitten parhaimman ajankohdan ultraan. Todennäköisesti se kuulemma menee sinne kuun vaihteeseen rv 34-35 paikkeille. 28.11. on ensimmäinen äitiyslomapäivä ja 1.12. on jo seuraava neuvola sekä lääkärikäynti. Eli heti äitiysloman alkuun tulee paljon ohjelmaa.

Tänään sain myös influenssarokotteen. Sain itse päättää otanko vai en. Olen aiempinakin vuosina sen ottanut, kun työpaikka on tarjonnut.

Sikiön syke oli hyvä +145 ja terveydenhoitajan painellessa todettiin, että sikiö on oikeassa tarjonnassa pää alaspäin. Terkka kertoi missä on pää, missä takapuoli, missä jalat. Kerroin että olen itsekin tuntenut isompia kumpuja (pää/takapuoli) enemmän poikittain. Tähän terkka totesi että tilaa on vielä hyvin liikkua, joten asento varmasti vaihtuu tiuhaan tahtiin. Varsinkin kun on liikkuvaa sorttia. Mutta hyvä tietää että osaa mennä tarjontaan ja käykin siellä (aina välillä).

Alla tulokset, suluissa edelliset arvot.

RV 31+0 (27+0).

Paino 73,5 kg (73,0 kg)

Painon muutos +125g/vko (+721g/vko)

Hemoglobiinia 121 (ei mitattu)

Verenpaine 125/65 (112/66)

Pissanäyte puhdas (puhdas)

  

SF-mitta 27,5cm (24cm)

Sikiön syke +145 (+150)

Sikiön liikkeet ++ (++)

Perhevalmennus osa 1, lastenhoito

Maanantaina oli ensimmäinen perhevalmennuskerta neuvolassa. Kiireellä hain J:n töistä, äkkiä kotiin syömään ja samoilla liikkeillä kohti neuvolaa. Edessä oli tunnin "kalvosulkeiset" ja voin sanoa, että molemmat oltiin viittä vaille unessa ekan 15 min jälkeen. Aiheessa ei mitään vikaa, mutta tuo syöminen heti töiden jälkeen ja samantien neuvolaan meno alkoi kostautua. Kuppi kahvia olisi ollut ehkä parempi vaihtoehto. Hereillä kuitenkin pysyttiin.

Odottavia pareja oli melko paljon paikalla, hyvä kun mahduttiin aulatilaan istumaan. Alkuun nopea esittelykierros: etunimet, koska LA ja missä päin asustelee. Sen jälkeen terveydenhoitaja höpisikin lähes tunnin lastenhoidosta, tarkemmin tässä kohtaa ihan vastasyntyneen hoidosta. Uni, itku, perushoito, tarvikkeet, ulkoilu, kylvettäminen jne. Itse en saanut oikeastaan mitään uutta tietoa, J ehkä hieman enemmän, koska hänellä ei ole kokemusta vauvojen hoidosta. Mutta pidin kuitenkin hyödyllisenä. Aina on hyvä kerrata ja saada vinkkejä mahdollisiin ongelmakohtiin, esim. vatsavaivoihin, kipuitkun tunnistamiseen, milloin pitää lähteä lääkäriin, mitä ei saa tehdä ennen kuin vauva on vähintään pariviikkoinen...

Paikalla oli tosiaan useampi pariskunta ja lasketut ajat osuivat joulu-helmikuulle. Mielenkiinnolla katselin vähän minkä kokoista sakkia oli paikalla. Itseasiassa ei olisi pitänyt, koska alkoi ahdistamaan oma koko, ja nimenomaan iso koko. Viime päivinä on tuntunut, että vatsa on suorastaan järkäle. Tästä ajatus jatkui pelkoon, että onkohan vauva kasvanut liian nopeasti. Onko raskausdiabetes tehnyt temppujaan vaikka pääasiassa arvot ovat pysyneet hyvinä. Olen mittaillutkin enemmän mitä pyydettiin ihan sen takia, että pystyn paremmin kontrolloimaan syömisiäni kun pitää mittailla.

Onneksi huomenna on neuvola ja mittaillaan kohdun kokoa. Samalla tulee varmasti puheeksi tuleva ultra, missä varmistetaan vauvan koko. Haluan myös että hemoglobiini mitataan, koska olen ollut aika väsynyt. Varmaankin kyllä johtuu enemmän huonoista yöunista jatkuvien heräilyjen ja levottomien unien takia, mutta parempi varmistaa. Pääsen myös juttelemaan enemmän raskausdiabeteksesta ja omista ruokailuista. Ehkäpä oma mieli rauhoittuu siitä sitten.

Haluan takaisin sen oman rauhallisen minäni, joka ei stressannut juur mistään raskauteen liittyvästä. Nyt kun viikot alkavat käydä vähiin, niin pientä hermoilua on näkyvillä. Ei niinkään siihen synnytykseen liittyen vaan tähän kaikkeen muuhun sitä ennen. Enemmänkin päätä vaivaa, että teenkö jotain väärin? Himskatin hormoonit ja väsymys!

Uusi kymmenluku

Torstaisin vaihtuu viikko. Viimeksi päästiin uudelle kymmenluvulle, nimittäin tuli täyteen rv 30+0. Kymmenen viikkoa laskettuun aikaan. Huh, huh!

En ole omaa synnytystä miettinyt juurikaan, koska olen odottanut että kaverini synnyttäisi ensin. Hänellä oli laskettu aika viime tiistaina ja eilen illalla saatiin iloisia uutisia, kun pikkumies oli pullahtanut maailmaan. Tuota hetkeä olimme yhdessä odotelleet jo pitkään. Joka aamu ensimmäisenä piti tarkistaa, että mikä on kaverin tilanne, onko vielä yhdessä osassa vai jakautunut. Eilen aamulla ihan oikeasti katsoin heti herätessä puhelimesta Facebook-viestit. Niitä oli tullut monta n. klo 5 alkaen ja viimeisimmässä maininta, että matkalla kohti TAYSia. Huuuiii! Äkkiä ylös ja koneelle seuraamaan tilannetta. Mitään ei koko päivänä kuulunut ja illalla piti jo laittaa tekstaria, että mikä siellä on vointi. Kohta tulikin viesti, että kaikki hyvin ja Facebookissa kuva vieressä tuhisevasta pikkumiehestä.

Tämä kaverin synnytys kylläkin kertoo nyt sen, että seuraavaksi on vuorossa minä. Nyt alkaa se oman synnytyksen odottaminen. Periaatteessa vauva voisi syntyä jo ensi kuussa eikä se olisi mitenkään ihmeellistä. No joo, onhan tässä marraskuu välissä, kun vasta kuu vaihtui, mutta ensi kuu tuntuu olevan ihan nurkan takana (kuin myös joulu!). Toivon kuitenkin, että mennään sinne sitä seuraavalle kuulle, eli tammikuun puolelle ja vaihdetaan vuosi välissä. Töissä pitäisi olla vielä neljä viikkoa, tarkemmin sanottuna 19 työpäivää.

Tulen viikko viikolta raihnaisemmaksi. Vatsan kasvukipuja oli juuri perjantaina niin, että koko päivän oli todella ahdistava olo. Tuntui kuin muksu olisi yhtäkkiä kasvanut kokoa reilusti eikä vatsanahka venynyt mukana. Kiristi todella paljon vatsan sivuilta/kyljistä. Illalla pidin kotona tukivyötä, mikä hieman helpotti oloa, mutta korsetti tuntui silti olevan päällä.

Liitoskivut vaivaavat aina välillä. Pääasiassa on olo ihan "ok" ja silloin ehkä herkemmin tekeekin enemmän, esim. käy kaupoilla ja kiertää useamman kaupan tai siivoaa tai käy pitkällä lenkillä tms. kunnes illalla toteaa, että tuli mentyä liian pitkälle. Sohvalle kun väsyneenä rojahtaa, tekee tiukkaa päästä sieltä ylös. Enkä tarkoita nyt sitä, että nukahtaisin sohvalle, vaan rehellisesti sitä, että paikkoja kolottaa niin paljon, että ylös ei meinaa päästä ja kun lopulta saa itsensä ylös, niin mitään äkkinäistä ei pysty tekemään. Liikkeelle lähtö on todella hidas ja kankea.

Raskausdiabetes laittoi ruokailut uuteen uskoon. Yllättävän kivuttomasti on isojakin muutoksia tehty ruokailuihin. Mieskin on ruvennut syömään enemmän salaatteja, pienentänyt annoskokoa ja käyttää kevyt tai rasvattomia tuotteita. Hyvä hyvä! En siis ole yksin näiden ruokailujen kanssa. Tänään naureskelimme kauppareissulla, kun kiertelimme pitkään Punnitse ja Säästä -liikkeessä, ostettiin pähkinöitä, mysliä, ruususuolaa ja Clipper luomu teetä. Tuota teetä on ostettu jo aiemmin sekä vielä yksi paketti lisää myöhemmin tänään ruokakaupassa käydessä. Meillä ei ikinä ole mitään LUOMUA ja nyt on hylly täynnä. Ollaan juotu tähän asti jo melko pitkään vihreää teetä, eli siltä osin ollaan jo aiemmin oltu terveellisemmällä linjalla, mutta niin huvitti tuo luomuteen hankkiminen. Ruokakaupasta isoimmat ostokset ovat viime aikoina löytyneet HeVi-osastolta, eli paljon hedelmiä ja vihanneksia. Ja niitä tulee kyllä syötyä todella paljon. Pitää aina itseä muistuttaa hedelmien omasta sokerista, eli jotain proteiini- tai rasvapitoista pitää hedelmän seurana syödä tai syödä hedelmä ruuan jälkkärinä. Makealla herkuttelu on vaihdettu suolaiseen tai juuri noihin hedelmiin. Sinänsä makeaa ei ole tehnyt mieli, mutta ai että tekisi mieli syödä jotain kunnon mättöruokaa: pitsaa, kebabia, hampurilaisia... Kyllä kauppojen karkkihyllyjen lähettyvillä alkaa ottamaan päähän, pääasiassa tulevan joulun takia, koska tekisi niiiiin mieli ostaa paljon kaikkia hyviä suklaita. Mutta kyllä mä jaksan vielä pari kuukautta! Toivotaan, että ensi torstaina neuvolan punnituksessa tulisi hyviä uutisia kilojen suhteen (toivon siis ettei olisi tullut yhtään lisää). Se varmasti motivoi lisää.

Alla muutama kasvukuva menneiltä viikoilta. Kuvat on tullut otettua, mutta jotenkin niitä ei ole saanut blogiin asti. Tänään juuri katselin peilistä, että kylläpäs on jo muhkea maha! Ja jokin aika sitten koin raskausajan pahimman järkytyksen, kun suihkussa huomasin, että pakaroihin, reisiin ja rintoihin oli tullut raskausarpia!!! Voin sanoa, että tämä oli kamala järkytys, vaikka tiedän varsin hyvin, että suurella todennäköisyydellä niitä tulee. Mutta silti järkytyin. Mahassa ei ole mitään vaikka se on pinkeä kuin mikä. Nyt olen syönytkin fiksusti enkä usko että painoa on tullut lisää, mutta näköjään takapuoli sen kuin levenee, kun arpia tulee. No, kannetaan nämä arvet pää pystyssä.

Huomenna on ensimmäisen perhevalmennuksen aika. Aiheena lastenhoito. Onneksi se kestää vain tunnin ja toivotaan, että siellä puhuttaisiin asiaa eikä lässytettäisi mitään tutustumisjuttuja saati leikkejä/pelejä tms. Ei olisi meidän juttu ollenkaan. Torstaina seuraava neuvola, tällä kertaa jännittää, kun odottaa mitä kommenttia tulee ruokailuista ja mitä se vaaka näyttää.

Neulomuksia

Olen melko keskinkertainen neuloja. Osaan ja ymmärrän ohjeet, mutta en ole nopea enkä varsinkaan pitkäjänteinen. Sen huomaa hyvin keskeneräisten töiden määrästä. En millään jaksa keskittyä pitkään yhteen työhön, vaan pitää saada vaihtelua. Isommat työt olenkin delegoinut äidilleni, joka eläkeläisenä saa hyvin aikansa kulumaan kauniiden neuleiden teossa. Äidillä on valmiina jo housut, takki, haalarit, mekko, pari pipoa, kaulahuivi, tumput, tossut...

Kesällä innostuin pitkästä aikaa taas käsitöistä. Minulla tämä on selkeästi kausittaista, mutta onneksi olen säilönyt kaikki langat ja muut tarvikkeet, vaikka välillä taukoa saattaa tulla pitkiäkin aikoja. Kirpparilta ostin monta käsityölehteä ja niitä selaillessa löysin mukavan virkkaustyön. Ohje oli helppo ja langat valmiina kotona, joten ei kun hommiin. Jossain vaiheessa rupesin kuitenkin miettimään, että onkohan tämä sittenkin liian tyttömäinen helmakoristeineen? Mitä jos meille tuleekin poika? Olin jo päättänyt, että tämä on sen verran nätti nuttu, että pääsee ehkäpä ristiäisasuksi. Hyvin alkanut virkkaus koki parin kuukauden tauon siihen asti, että rakenneultrasta saimme kuulla odottavamme tyttöä. Virkkaus jatkui, koska nyt ei haitannut tyttömäisyys yhtään. Tämä työ oli mukana Tukholman reissullakin bussimatkojen virikkeeksi. Seuraava tauko tuli, koska menetin hermoni toisen hian kanssa. Vaikka kuinka yritin tehdä ohjeen mukaan, niin hiat eivät olleet samaa paria. Aivan eri näköiset. Toinen hia meni purkuun ja odottaa nyt uutta motivaatiota. Onneksi ristiäisiin on vielä monta kuukautta..

Lanka Carolina (50% puuvilla, 50% akryyli)

Koukku 3mm

Ohje: Suuri Käsityö-lehti 10/2010

 



Nutun teon tökkäämisen jälkeen päädyin mahdollisimman helppoon ja nopeasti tehtävään työhön: vauvan tumput. Kavennuksiin tarvitsin ohjetta, joten ei kun Googlesta etsimään. Löysin alla olevan ohjeen, minkä mukaan tein siniset tumput. Sini-valkoisen värin kanssa pelasin oman mielen mukaan. Tumpuista tuli kuitenkin melko isot, joten vähensin seuraaviin tumppuihin silmukkamäärää (24 s) sekä pienensin korkeutta. Syntyi vihreä-valkoiset tumput, mitkä tuntuvat juuri sopivilta vastasyntyneelle. Tumput tehty Novitan 7 veljestä langasta, olisikohan ollut sukkapuikot kokoa 3 tai 3½.

Lanka Novitan 7 veljestä

Sukkapuikot 3 tai 3½

Tumput tehty ohjeella: kotisivu.surffi.net/~salmixu/tumput.pdf

En ole koskaan ollut innokas sukkien neuloja. Olen tehnyt itselleni ja J:lle yhdet sukat ja niidenkin kanssa tuntui kuluvan ikuisuus ja tarvitsin paljon neuvoja siskoltani, joka kutoo sukat Salkkareiden aikana... Löysin Dropsin sivuilta ohjeen kantapäättömiin vauvan villasukkiin. "Hei nämä osaisin varmasti tehdä!" Tein ohjeen mukaan ensimmäisen sukan, mutta en ollut tyytyväinen (käytössä paksumpi lanka). Muokkasin ohjetta pienentämällä silmukkamäärää ja tekemällä pitemmäksi sukan. Pysyy ehkä paremmin jalassa.

 

Lanka Novitan 7 veljestä (tum.vihreä) / Raggegarn (sin.valk)

Sukkapuikot 3 tai 3½

 

Olen etsinyt normaalia (= kantapäällistä) sukkaohjetta ihan pikku vauvan koossa, mutta kaikki ohjeet ovat olleet isommalle (n. vuoden vanhan jalkaan). Yhden sukan tein enkä ollut tyytyväinen, enkä toista ole vielä jaksanut kokeilla. Täytyy jatkaa ohjeen etsintää ja vain lähteä kokeilemaan pienentämistä. Junasukat ovat myös työlistalla.

Koska olen kiinnostunut kestovaipoista, niin totta kai työlistalla on ollut myös villahousut. Villahousut ovat hyvä kosteudenkerääjä ja kun noita hahtuvahousuja on hipelöinyt, niin todellakin tuntuvat siltä että nämä imevät vaikka kuinka paljon pissaa. Täysvillaisia housuja ei tarvitse pestä joka käytön jälkeen, jos ei ole tullut kakkatahroja. Pissaiset housut vain kuivatetaan ja otetaan uudelleen käyttöön. Villa on antibakteerista ja kun housuja käsittelee lanoliinilla, pysyy housut hyvässä kunnossa ja imukykyisinä. Tällä hetkellä lähes tulkoon valmiina kahdet villahousut. Vain saumojen ompelua vaille valmiit, vaaleisiin varmaankin teen vielä hieman punttia. Sininen hahtuvalanka on kirpputorilöytö ja vaalea on Ruskovillan hahtuvaa. Aivan ihanan tuntuiset langat ja housut! Näitä tehdään vielä lisää.

Lanka hahtuva

Puikot 4mm (pitkät)

Löysin kirpputorilta ison kasan Novitan Puro jämälankakeriä edulliseen hintaan. Koska Puroa ei enää valmisteta, olihan nämä pakko ostaa. Näistä varmaankin askartelen pitempi punttiset villahousut.

Keskeneräisiin töihin lukeutuu myös toukkapussi. Lankaa oli varastossa vielä ja halusin saada lankavarastoa pienennettyä. Toukkapussi toimii lämpöisenä kapalona vauvalle, mikä pitää epämääräisesti huitovat kädet piilossa pussin sisällä. Ei vauva häiritse omia uniaan huitomalla käsillä naamaansa. Myös paksu lanka tekee pussista ihanan lämpöisen. Toivotaan, että tämä todettaisiin käteväksi neulomukseksi. Tämän käyttöikä on todennäköisesti melko lyhyt, mutta eihän lämpöisillä keleillä keväällä/kesällä enää neulottua toukkapussia tarvita.

Lanka Novitan 7 veljestä

Pyöröpuikot 4mm (pituus 60cm)

Ohje löytyy täältä. Oma pussi tehty suippona helmana.



Sokeriarvojen toinen seurantaviikko

Taas on yksi viikko takana, enkä voi kuin ihmetellä ajan kulumista. Tosi usein tuntuu olevan torstai, eli se päivä kun raskausviikko vaihtuu ja monesti loppuviikosta on tullut blogiakin päivitettyä. Aina huomaa, että siitähän on jo viikko kun viimeksi kirjoitin blogiin. Nykyisin mennään jo viimeistä kolmannesta, viikko hupenevat ja reilun kuukauden päästä alkaa jo äitiysloma.

Tänään soittelin neuvolaan terveydenhoitajalle sokeriarvojani. Viikko sitten sovittiin, että nyt pidetään tiukka linja ruokavalion kanssa ja yritetään välttää arvojen nouseminen. Jos arvot olisi paljonkin heitellyt yli rajojen, olisin saanut lähetteen TAYSiin äitiyspolille jatkotutkimuksiin. Koin tästä pientä stressiä, mikä näkyikin muutamana itkuisena hetkenä, kun sokeriarvo olikin noussut. Kuitenkin noille nousuille oli selkeä selitys ja niistä otettiin opiksi. Toisaalta taas tein 23 mittausta, joista kolme oli yli rajan. Eivätkä nuokaan ylitykset olleet mitään reilusti yli menneitä, vaan hieman koholla. Aiemmalla viikolla oli pahempia.

Heti lauantaina oli erilainen päivä. Nukuin pitkään (ai että tuntui hyvältä nukkua pitkään!), söin myöhään aamupalan ja lähdin ennen puolta päivää kampaajalle. Siellä kuluikin muutama tunti enkä ollut ottanut mitään evästä mukaan. Jäi lounas välistä. Muutaman suolapähkinän söin, mutta siihen se syöminen jäi. Tulin kotiin klo 15 jälkeen enkä tässäkään vaiheessa syönyt mitään. Lähdettiin kauppaan ja vasta n. klo 18 aikaan syötiin päivällistä. Lautasmalli oli oikea, ruokamäärät juuri niin kuin pitää, mutta sokeriarvo nousi 8.9:ään. Vietinkin seuraavan tunnin itsekseni itkiessä pahaa mieltä. Koin olevani surkea epäonnistuja. Ja heti uuden seurantaviikon alussa.

Tuon päivän jälkeen arvot olivatkin kohdallaan tiistain päivälliseen asti. Oli hyvä fiilis, että ehkä nyt opin oikean rytmityksen, oikeat ruokamäärät ja itsellä oli hyvä fiilis. Vatsa tuntui toimivan paremmin eikä tuntunut nälkää missään vaiheessa. Tiistaina tuli appiukko kylään ja ennen ruuan laittoa J keitti meille kahvit ja tarjosi isälleen kaupan valmis piirakkaa "alkupalaksi". Söin itsekin yhden kapean palasen ja maistoin J:ltä toisesta piirakasta hieman. Tämän jälkeen syötiin jauhelihakeittoa kera ruisleivän. Tunnin päästä mittasin ja sain arvoksi 7.8 eli juuri sen raja-arvon. Että otti päähän! Mutta tällä kertaa naureskelin jo tulokselle. Pirullinen piirakan palanen.

Notkahdus kävi myös eilen (keskiviikkona) lounasaikaan. Eväänä oli purkkihernekeittoa kera ruisleivän. Leipää oli töissä mukana kaksi siivua. Toinen piti syödä aamulla, mutta söinkin vain puuroa ja leipä jäi. Lounaalla päätinkin syödä molemmat leivät pois ja ruuan jälkeen olikin melko täysinäinen olo. Huono merkki! Simsalabim: sokeriarvo 8.0. Taas alkoi hermojen kiristely. Tyhmä, tyhmä, tyhmä! Se toinen leipä oli mitä ilmeisimmin liikaa. Hernekeitto on kuitenkin melko tuhti jo itsessään ja siihen päälle kaksi ruisleipää. Mutta kun oli hyvää ja upposi kevyesti.

Terveydenhoitaja ei ollut huolissaan kertomistani lukemista. Selkeästi olen tajunnut ruokavalion idean ja tiedän itse omat ongelmakohdat ja tiedostan mistä sokeriarvo nousee. Näillä arvoilla ei joudu lääkitykselle, vaan riittää ruokavalio ja liikunta. Olihan minulla kerrottavana, kuinka hyvin huomaa liikunnan merkityksen. Yhtenä iltana syötiin normaalisti päivällinen (ei nyt mitään muistikuvaa ruuasta, mutta kunnon lämmin ruoka hiilareineen ja lihoineen) ja tämän jälkeen lähdettiin kävelylle. Sokeriarvo oli 5.4! Yhtenä päivän söin töissä puolikkaan uunimakkaran ja perunamuusia. Kävin lounaan jälkeen 20 min kävelyllä ja tuloksena 6.5! Tänään kävin myös kävelyllä lounaan jälkeen ja tuloksena 5.9. Kummallakin kerralla ihan työasiaan liittyvää siirtymistä toimistolta toiselle, mutta korvasin automatkan hyötyliikunnalla. Tänään oli todella hyvä fiilis!

Köhöm... Hyvä fiilis johti siihen, että ostettiin kaupasta tortilla-ainekset. Piti ostaa tortillalätyt kokojyvänä, mutta päädyttiin tarjouksen takia ihan normi vehnälättyyn (oli muuten 2€:n hintaero näillä lätyillä...), lisukkeena jauhelihaa, salaattia, tomaattia, kurkkua, salsakastiketta ja hyla-kermaviiliin tehty dippi. Otin kaikkea kohtuudella, salaattia reilusti. Söin kaksi tortillaa, hieman täysinäinen olo ja sitten tunniksi odottamaan mitä verensokeri sanoo. Voin sanoa että jännitti. Maistoin muuten yhden lusikallisen J:n jäätelöstä, mutta muuten en makeaa syönyt enkä mitään muutakaan tortillojen lisäksi. Ja juomana oli maidon sijasta vesi, ettei maitosokeri vaikuttaisi. Mittaustulos ei mieltä ylentänyt, 8.1, mutta totesin että maailma ei tähän kaadu. Nyt oli ns. herkkupäivä ja jatkossa ollaan taas tarkempia ettei lipsahduksia tule. Tuota tortillaakin olisi voinut tuunata vieläkin paremmin sillä, että olisi ottanut kokojyvälätyn, kermaviili kokonaan laktoosittomana ja syödä vain yhden. Mutta yksi tortillahan tekisi vain vihaiseksi :) Joten suottakoon tämä lipsahdus nyt, kun lupaan syödä nätisti jatkossa.

Päivämäärä	Aamulla ennen ateriaa	Aamulla 1h aterian jälkeen	Päivällä 1h lounaan jälkeen	Illalla 1h päivällisen jälkeen	Huomioita
pe 17.10.	-	-	6.7	7.2	Aamun arvot jäi ottamatta, koska ekan viikon seuranta ohi ja odotin neuvolan jatko-ohjeita.
la 18.10.	4.6	7.6	-	8.9	Lounas jäi välistä, eikä ollut välipalaakaan. Päivälliseksi jauhelikastiketta perunalla, salaattia, rasvaton maito ja jälkkäriksi satsuma.
su 19.10.	4.8	7.1	6.0	5.7
ma 20.10.	5.0	5.7	6.5	5.4	lenkki päivällisen jälkeen
ti 21.10.	4.7	7.3	6.5	7.8	Aamupala 2 leipää + tee ½ sokerilla / lounas ½ uunimakkara, perunamuusi, 20 min kävely lounaan jälkeen / päivällinen jauhelihakeitto, 1½ leipää, piirakan palanen
ke 22.10.	4.9	6.7	8.0	5.6	lounas hernekeitto + 2 leipää
to 23.10.	5.1	6.8	5.9	8.1	lounas kanawokki, 20 min kävely lounaan jälkeen / päivällinen 2 tortillaa

Jatkossa seuraan verensokeria kaksi kertaa viikossa tai halutessani useammin. Ajattelin, että mittaan silloin kun syön sellaista mikä hieman mietityttää/en ole ennen mitannut tällaisen ruuan jälkeen. Kuitenkin aika monta ruokaa on jo tiedossa, mitä voin hyvillä mielin syödä. Parin viikon päästä on neuvola ja siellä varmaan keskustellaan asiasta lisää. Raskausviikon 34 aikaan katsotaan sitten lähete äitiyspolille ultraan tarkistamaan vauvan koko.

Vielä pitäisi liikuntaa lisätä. Tämä on varsinainen ikuisuusprojekti meikäläisen kohdalla. Olisi hienoa, kun oppisi uuden elämäntavan oikean ruokavalion ja liikunnan suhteen. Toivottavasti tämä fiksu ruokavalio jatkuisi myös synnytyksen jälkeen enkä repsahtaisi taas epäsäännölliseen ruokarytmiin ja mässäilyyn. Edelleen on vahva tunne, että neuvolassa punnittaessa ei paino ole noussut. Olisin pirun ylpeä jos oltaisiin edes pikkuisen alle 73 kilon.