Keskiviikkona 18.2. Iris täytti 2kk ja samana päivänä oli neuvola. Tällä kertaa neuvola oli ryhmäneuvola, missä oli paikan päällä muita alueen samanikäisiä vauvoja äiteineen. Ensin puoli tuntia opeteltiin lauluja ja loruja ohjaajan kera. Tämän jälkeen terveydenhoitaja oli paikalla vastailemassa kysymyksiin, jos sellaisia oli. Loruilu oli kivaa ja Iris tykkäsi siitä kovasti, mutta muuten en oikein saanut tästä neuvolakäynnistä mitään irti. Enemmän olisi kiinnostanut paino ja pituus. Olenkohan jotenkin epäsosiaalinen...
Vaikka muut vauvat olivat samaa ikää, oli Iris silti kooltaan isoimmasta päästä ja muutenkin vaikutti jotenkin isommalta muihin verrattuna. Tyttönen istui niin terhakkaana sylissä, koska ei pirteenä halua ollenkaan nojailla saati makoilla kuten pikku vauvat. Iris kannattelee päätä jo hyvin pitkiäkin aikoja. Muilla vielä tuettiin todella paljon päätä. Loruja ja leikkejä harjoiteltiin patjan päällä. Naureskelin neuvolan jälkeen, että olisi voinut luulla Iristä kuukautta vanhemmaksi. Tyttönen on mennyt muutamassa viikossa ison harppauksen eteenpäin kehityksessä. Vielä viimeksi neuvolassa oli puhetta, että pitäisi pikku hiljaa harjoitella pään kannattelua ja nyt sitä jo kannatellaan reippaasti itse. Myös lelut ja kirjat kiinnostavat päivä päivältä enemmän ja niiden ääressä viihtyy itsekseen hyvin. Saa äiti päivisin hetken omaa aikaa, kun tyttö höpisee kirjalleen. Iriksestä on tullut todella seurallinenkin. Kovasti jo juttelee ja ottaa kontaktia. Reagoi omaan nimeensä jo hienosti.
Neuvolassa saatiin ensimmäinen rota-rokote. Tämä olisi ollut ajankohtainen jo edellisellä neuvolakäynnillä, mutta silloin oltiin päivää liian nuoria (ikäraja 6 viikkoa). Rota-rokote meni hyvin kaupaksi eikä alkuun vaikuttanut mitään oireita tulevan. Viisi päivää rokotuksesta tuli kuitenkin kovat vatsakivut ja päivä meni itkeskellessä. Seuraavana päivänä jo luulin että vatsakivut ovat ohi, mutta vielä hieman vatsa vaivasi. Iltaa kohden onneksi rauhoittui. Hyvin meni vatsakipujen aikana maito kaupaksi ja yötkin nukuttiin ihan hyvin. Päivisin sai parhaiten unta kun mentiin ulos vaunuilemaan. Tiet olivat jäiset ja rösöiset, joten vaunut hytkyivät mukavasti. Jumppapallo oli paras paikka kotona. Jumppapallon hankkimista suosittelen kyllä kaikille. Vaikkei meillä pahemmin mitään vatsavaivoja ole ollut, niin jumppapallo on silti ollut hyvä kapistus.
torstai 26. helmikuuta 2015
15.2.2015 Ristiäiset
Minulle oli itsestään selvää, että meillä pidetään ristiäiset. Se on osa perinnettä. Mieheni ei kuulu kirkkoon enkä itse ole mikään tosi-uskovainen vaikka kirkkoon kuulunkin. Mutta jotenkin olen kasvanut siihen, että vauva kuuluu kastaa. Päättäkööt sitten aikuisena haluaako kuulua kirkkoon vai ei.
Ristiäisajankohta osui sopivasti laskiaiseen. Olisin halunnut ensin ystävänpäiväksi juhlat, mutta tuleva kummitäti sattuu olemaan tämän kevään abiturientti ja abi-risteily oli juurikin 13.-14.2. joten siirrettiin kekkereitä päivällä. Laskiaissunnuntai 15.2. oli ihan yhtä hyvä päivä ja tarjolle piti totta kai tehdä laskiaispullia pursuavan kermavaahdon ja hillon kera.
Olin delegoinut kaiken järjestämisen niille, jotka sen taidon paremmin hallitsevat. Sopivaa juhlapaikkaa mietin pitkään, kunnes äitini sanoi että mitä jos pidettäisiin heillä, mummulassa. Siskoni on taas tunnetusti meidän perheen leipuri ja oli automaattisesti selvää, että hän tekisi kakut. Halusin ehdottomasti voileipäkakun, koska sellaista saa syödä aivan liian harvoin (tänä vuonna onneksi on useammat perhejuhlat!), sekä perinteisen kermakakun. Kesällä vielä vannoin, että meille ei vaaleanpunaista tule, mutta tuo on kumottu jo moneen otteeseen ja sama tehtiin nyt kakun suhteen. Jotain vaaleanpunaista piti saada, mutta hillitysti. Kakun koristeluun oli suunnitteilla muuta, mutta viikkoa ennen juhlia kävimme Iittalassa Kultasuklaan tehtaanmyymälässä ja sieltä löytyi aivan ihanat suklaavaunut.
Koska järjestelyt oli delegoitu muille, minun hommakseni jäi vain vauvan hoito. Päivä aikataulutettiin jo hyvissä ajoin ja kaikki meni kuten oli suunniteltu. Vauva nukkui ja söi juuri silloin kun oli ajateltukin ja lopputuloksena oli nukkuva, tyytyväinen vauva koko kastetilaisuuden ajan. Edes pään kasteleminen ei havahduttanut hyvistä päiväunista lämpimässä sylissä. Koko tilaisuus meni siis hienosti.
Ristiäismekkona toimi perinnemekko, mille tulee tänä vuonna ikää 60 vuotta. Mekko on aikanaan hankittu äitini siskon ristiäisiin ja on siitä lähtien kulkenut suvun perintömekkona. Mekon alle vaihdetaan joko vaaleanpunainen tai vaaleansininen alushame riippuen kastettavan sukupuolesta. Kuva ei ole kovinkaan edustava, koska mekko pääsi rypistymään tilaisuuden aikana.
Toiseen nimeen liittyy myös perinne. Äitini puolelta tulee -kki päätteiset toiset nimet. Mummuni oli Toivikki, äitini Talvikki, tätini Päivikki, siskoni ovat Terhikki ja Päivikki, veljeni on Eerikki ja minä olen Lumikki. Iriksen laskettu aika oli tammikuun alussa, jolloin myös äitini syntymäpäivä on. Muitakin -kki päätteisiä nimiä olisi ollut, mutta jotenkin Talvikki sopi ajankohdallisesti vauvallemme. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut Tuutikki, äiti kun on suuri Muumi-fani.
Ristiäisajankohta osui sopivasti laskiaiseen. Olisin halunnut ensin ystävänpäiväksi juhlat, mutta tuleva kummitäti sattuu olemaan tämän kevään abiturientti ja abi-risteily oli juurikin 13.-14.2. joten siirrettiin kekkereitä päivällä. Laskiaissunnuntai 15.2. oli ihan yhtä hyvä päivä ja tarjolle piti totta kai tehdä laskiaispullia pursuavan kermavaahdon ja hillon kera.
Olin delegoinut kaiken järjestämisen niille, jotka sen taidon paremmin hallitsevat. Sopivaa juhlapaikkaa mietin pitkään, kunnes äitini sanoi että mitä jos pidettäisiin heillä, mummulassa. Siskoni on taas tunnetusti meidän perheen leipuri ja oli automaattisesti selvää, että hän tekisi kakut. Halusin ehdottomasti voileipäkakun, koska sellaista saa syödä aivan liian harvoin (tänä vuonna onneksi on useammat perhejuhlat!), sekä perinteisen kermakakun. Kesällä vielä vannoin, että meille ei vaaleanpunaista tule, mutta tuo on kumottu jo moneen otteeseen ja sama tehtiin nyt kakun suhteen. Jotain vaaleanpunaista piti saada, mutta hillitysti. Kakun koristeluun oli suunnitteilla muuta, mutta viikkoa ennen juhlia kävimme Iittalassa Kultasuklaan tehtaanmyymälässä ja sieltä löytyi aivan ihanat suklaavaunut.
Koska järjestelyt oli delegoitu muille, minun hommakseni jäi vain vauvan hoito. Päivä aikataulutettiin jo hyvissä ajoin ja kaikki meni kuten oli suunniteltu. Vauva nukkui ja söi juuri silloin kun oli ajateltukin ja lopputuloksena oli nukkuva, tyytyväinen vauva koko kastetilaisuuden ajan. Edes pään kasteleminen ei havahduttanut hyvistä päiväunista lämpimässä sylissä. Koko tilaisuus meni siis hienosti.
Ristiäismekkona toimi perinnemekko, mille tulee tänä vuonna ikää 60 vuotta. Mekko on aikanaan hankittu äitini siskon ristiäisiin ja on siitä lähtien kulkenut suvun perintömekkona. Mekon alle vaihdetaan joko vaaleanpunainen tai vaaleansininen alushame riippuen kastettavan sukupuolesta. Kuva ei ole kovinkaan edustava, koska mekko pääsi rypistymään tilaisuuden aikana.
Kummitädiltä saatu kaunis sormus
Kasteessa vauva sai nimen:
Iris Talvikki
Toiseen nimeen liittyy myös perinne. Äitini puolelta tulee -kki päätteiset toiset nimet. Mummuni oli Toivikki, äitini Talvikki, tätini Päivikki, siskoni ovat Terhikki ja Päivikki, veljeni on Eerikki ja minä olen Lumikki. Iriksen laskettu aika oli tammikuun alussa, jolloin myös äitini syntymäpäivä on. Muitakin -kki päätteisiä nimiä olisi ollut, mutta jotenkin Talvikki sopi ajankohdallisesti vauvallemme. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut Tuutikki, äiti kun on suuri Muumi-fani.
maanantai 2. helmikuuta 2015
Leikkihetki
Noin viikko sitten alkoi tytär osoittamaan merkkejä siitä, että äidin naama alkaa jo kyllästyttää ja tarvittaisiin jotain uusia virikkeitä arkeen. Tämä äiti heräsi lapsensa kehittymiseen, kun mummu esitteli mielensä pahoittaneelle lapsenlapselleen rapisevaa Terveleijona-karkkiaskia. Tytär katseli tätä erittäin kiinnostuneena. Muistin, että meillähän on mukana Libero-laukussa tullut ampiainen/mehiläinen, jonka siivet rapisevat. Tämä haettiin ja voi vitsit se oli mielenkiintoinen!
Kotona kaivettiin leikkimatto esiin, mutta todettiin ettei sille ole oikein hyvää paikkaa. Olohuoneessa on hieman vetoisat lattiat falskaavat takaoven takia. Pieni virittäminen ja tadaa! lelukaari saatiin sohvalle. Pikkunen on onneksi vielä pieni (tässä kohtaa pieni, muuten se on jo iso tyttö) ja hänelle riittää hyvin tämä sohvatyyny leikkitilaksi.
Kotona kaivettiin leikkimatto esiin, mutta todettiin ettei sille ole oikein hyvää paikkaa. Olohuoneessa on hieman vetoisat lattiat falskaavat takaoven takia. Pieni virittäminen ja tadaa! lelukaari saatiin sohvalle. Pikkunen on onneksi vielä pieni (tässä kohtaa pieni, muuten se on jo iso tyttö) ja hänelle riittää hyvin tämä sohvatyyny leikkitilaksi.
Kaverini suositteli myös kuvakirjaa, missä on voimakkaat kontrastit väreissä. Ostin kirjan, mutta ajattelin, että tämä tulee sitten myöhemmin käyttöön. Laitoin kuitenkin kirjan kerran näytille Pikkuselle ja se olikin todella mielenkiintoinen. Kirjaa katsellessa meni tovi, kunnes samat kuvat alkoivat kyllästyttää ja äidille ilmoitettiin pienellä kitinällä, että sivua pitäisi kääntää. Sivun kääntämisen jälkeen jaksettiin taas hetki katsella hienoja kuvia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)