7. neuvola ja kuinkas sitten kävikään...

Viimeksi kirjoittelin svo:lla käynnistä. Tuona viikonloppuna limatulppa irtosi pikku hiljaa valumalla. Nyt sen huomasi selkeästi, koska limatulppa oli tosiaankin limaa. Perjantain vuoto ei ollut tällaista, mutta tutkittaessahan todettiin myös, että kyse ei ole lapsivedestä. Oli ilmeisesti vain laihempaa valkovuotoa.

Tiistaina 16.12. oli vuorossa neuvola. Ensimmäistä kertaa pissasta löytyi glukoosia. Paino oli pudonnut sata grammaa kahden viikon aikana, eli sinänsä aika tasaisissa lukemissa oltiin. SF-mitta huiteli edelleen yläkäyrän yläpuolella kuten viimeksikin mitatessa. Uutta neuvola-aikaa ei varattu, koska 29.12. olisi äitiyspolikäynti ja sen jälkeen katsottaisiin onko tarvetta äitiysneuvolakäynnille. Puhuttiin tulevasta synnytyksestä varmuuden vuoksi jo nyt, koska muutoksia oli jo tapahtunut eikä tiedetä koska synnytys käynnistyy. Se voi tapahtua ennen äitiyspolin käyntiä tai se voi venyä sinne asti ja siellä päätettäisiin käynnistetäänkö vai annetaanko kypsyä rauhassa. Riippuu vauvan koosta.

Alla tulokset, suluissa edelliset arvot.

RV 36+5 (34+4).

Paino 76,4 kg (76,5 kg)

Painon muutos -47 g/vko (+840 g/vko)

Hemoglobiinia ei mitattu (ei mitattu)

Verenpaine 126/74 (128/72)

Pissanäyte glukoosi + (puhdas)

  

SF-mitta 35cm (33cm)

Sikiön syke +155 (+140)

Sikiön liikkeet ++ (++)

Kuinkas sitten kävikään...

 

Neuvola oli klo 12.15 ja yhden aikaan tulin kotiin. Veljeni tuli parturoitavaksi ja lähti meiltä hieman ennen kolmea. Itse lähdin hakemaan Juhista töistä tasan kolmelta. Eteisessä ihmettelin, kun tuntui ihan kuin olisi lirahtanut hieman housuihin. Olin juuri käynyt vessassa ja nyt piti mennä uudelleen. Vaihdoin vain pikkuhousunsuojan ja lähdin matkaan. Liruttelu jatkui ja jatkui... Muutaman tunnin päästä keskustelin marraskuun alussa synnyttäneen kaverini kanssa ja päädyimme siihen, että tämän on pakko olla lapsivettä. Valuvaa nestettä tuli myös määrällisesti selkeästi enemmän mitä perjantaina. Testasin paperilla ja paperi kastui saman tien aivan litsläts märäksi. Hieman ennen kahdeksaa soitin svo:lle ja he pyysivät käymään paikalla, koska ei ollut vielä 37 raskausviikkoa täynnä ja oli epäilys, että vedet ovat menneet. Päivän aikana oli tullut ainoastaan kivuttomia supistuksia.

 

Ilta meni synnytysvastaanotolla ensin käyrillä ja sisätutkimuksessa, ja svo:lta siirryin osastolle, koska oli tarpeen aloittaa antibiootin tiputus. Streptokokkia ei ole, mutta koska ei ollut vielä 37 viikkoa täynnä, aloitetaan automaattisesti antibiootti. Jäi kahdesta päivästä kiinni, että olisin päässyt kotiin odottelemaan synnytyksen etenemistä, mutta koska oli vasta rv 36+5, piti jäädä osastolle. Oli suorastaan kamalaa jäädä yksin vieraaseen paikkaan Juhiksen lähtiessä yhdentoista aikaan kotiin. Olin jotenkin kauhuissani ja jännittynyt koko tilanteesta, koska nyt se oli todellakin menoa. Pian olisi Pikkunen sylissä ja sitä ennen pitäisi selviytyä synnytyksestä. Yö meni valvoessa ja muutamaan kertaan itkunkin tirautin.

Keskiviikkona lääkäri tuli kertomaan, että vielä ei tehdä mitään toimenpiteitä vaan katsotaan tämä päivä, että lähteekö synnytys itsestään käyntiin. Sain ohjeen liikkua mahdollisimman paljon ja seurailla tuleeko supistuksia. Juhis tuli pitämään minulle seuraa sairaalaan. Oli todella puuduttava päivä meille molemmille. Sairaala on melko tylsä paikka. Kierreltiin mahdollisimman laajasti ympäriinsä, istuttiin kahviossa, kierreltiin aulan joulumyyjäisissä, käveltiin portaita ees taas ylös alas... Onneksi tuokin keskiviikko kääntyi iltaan ja kohta olin taas yksin huoneessa odottamassa seuraavaa päivää Juhiksen lähtiessä kotiin. Supistuksia ei tullut koko päivänä (kivuttomia ei edelleenkään lasketa).

Keskiviikko vaihtui torstaiksi ja tiedossa oli, että aamusta heti on lääkärintarkastus ja se ratkaisee päivän kulun. Siitä lisää synnytyskertomuksessa :)

Synnytysvastaanotolla käynti

Eilen illalla huomasin housujen kostuvan nopeaan tahtiin. Muutenkin on pitänyt käyttää pikkuhousunsuojia, koska valkovuoto on melko runsasta, mutta nyt todella tuntui valuvan jotain enemmän ja neste oli erilaista kuin ennen. Haju oli voimakas ja sen huomasi heti kun housuja laski. Valkovuoto ei haise tähän malliin. Liitoskipujen lisäksi alkoi tuntumaan myös kuukautiskipuja muistuttavaa jomotusta, "rööri" oli niin sanotusti herkkänä. Illalla tuli myös muutamia supistuksia.

Koska tuntemukset olivat niin erilaiset mitä aiemmin, aloin illalla keräilemään sairaalakassin sisältöä kasaan ja laitoin sänkyyn patjan suojan. Oli tunne, että yöllä saattaa tapahtua jotain. Yö menikin sitten omaa oloa seuraillessa. En meinannut alkuun saada unta, kun seurasin vauvan liikkeitä, omia särkyjä, kohta alkoi närästämäänkin ja jatkuvasti pissatti. Sain kuitenkin unta, mutta nukuin koiranunta koko yön. Heräilin usein, kävin vessassa joka kerta ja seurasi ajankulkua. Aamuyöstä tuntui olo hyvältä, toisin sanoen mitään ei tuntunut.

Aamulla alapäässä tuntui edelleen kostealta ja menkkamaiselta. Heitin J:n töihin ja seurailin kotiin palattua taas oloa. Lueskelin netistä tarkemmin lapsivedestä ja kuinka voi kotona testata onko kyse lapsiveden vuotamisesta vai vain runsaammasta valkovuodosta. Housuihin valuva neste oli kuitenkin niin erilaista mitä aiemmin, että päätin soittaa synnytysvastaanoton päivystykseen saadakseni neuvoja kuinka toimia. Minua pyydettiin tulemaan näytille, koska jos kyse olisi lapsivedestä, pitäisi aloittaa antibiootti tulehdusriskin takia. Tässä kohtaa meinasi iskeä paniikki. Toisaalta jännityksestä "wuhuu, nytkö alkaa tapahtua", ja toisaalta taas pelosta "apua, nytkö se H-hetki tulee". Oli siis hieman kaksijakoiset tunteet. Kiireellä keräilin taas tavaroita kasaan, jos joutuisinkin jäämään osastolle. Soitin äidilleni, että heittäisikö hän minut sairaalaan, ja soitin myös J:lle tiedoksi tilanteen ja pyysin häntä mukaan rauhoittamaan meikäläisen hermoja. Siinä kotona hermoillessa ja tavaroita keräillessä alkoi supistamaan, mutta ihmekös tuo kun sinkoilin huoneesta toiseen niin että hengästytti.

Sairaalaan päästyä ei tuntunut enää missään. Muuta kuin kosteaa housuissa, mutta side ei kuitenkaan ollut niin märkä että siitä olisi kätilö saanut selkoa. Olin käyrillä jonkin aikaa, ilmeisesti niissä oli kaikki hyvin koska mitään ei kommentoitu. Lämpö mitattiin, 37,3 astetta, mutta mun oli kyllä aivan tolkuttoman kuuma. Muutenkin nyt raskausaikana olen ollut lämminverisempi mitä normaalisti, joten tuo lämpö ei myöskään vaikuttanut mitenkään. Odottelin tämän jälkeen lääkärille pääsyä.

Lääkäri teki sisätutkimuksen ja testasi onko kyseessä lapsivesi mitä housuihin tuli vai onko kyse muusta. Testi osoitti negatiivistä, eli ei lapsivettä. Lääkäri tutki kalvojen kunnon ja ne olivat ehjät. Veikkasi, että kyseessä on ollut limatulppa, mikä on lähtenyt pikku hiljaa valumaan. Ei mitään selkeää "poksahdusta" siis. Naureskelinkin, että olen odottanut selkeää POKS ääntä, mutta eihän nyt meikäläisen kropasta mitään ihmeempää huomaa. Kuten ei sitäkään, että olen jo 2 cm auki! Tämäkin lääkäri pääsi sanomaan nyt siitä, että sitten kun alkaa tuntumaan, niin on syytä tulla nopeasti sairaalaan, koska silloin voidaan olla jo melko pitkällä avautumisen suhteen. En siis ole mitään ihmeempiä särkyjä/supistuksia tai mitään tuntenut niin, että olisin voinut veikata avautumista.

Vauva on kiinnittynyt jo todella hyvin paikoilleen ja pää tuntuu heti kun sisälle työntää sormet. Lääkäri kehui, että todella hyvällä mallilla on kaikki ja jo niin pehmeät paikat, että vauva voi todellakin syntyä koska vaan. Myös lantiossa on niin paljon tilaa, että ei sen takia tarvitse vauvan kokoa jännittää. Tai että mahtuuko synnyttämään vaikka vauva ehtisikin kasvaa vähän isommaksi. Jos vauva ei lähde itse syntymään ennen 29.12. olevaa kontrollia, lääkäri veikkasi että pian tuon kontrollin jälkeen synnytys käynnistetään, koska vauva on iso. Painoarvio tänään 3300g. Kasvukäyriltä lääkäri näytti missä mennään. Kaikissa oltiin keskiviivan yläpuolella. Päätä ei pystytty mittaamaan, koska oli jo niin syvälle kiinnittynyt ettei päältä päin saanut selkeää ultrakuvaa.

Päästiin kotiin jatkamaan kypsyttelyä. Nyt voi todellakin sanoa, että joulukuu tulee olemaan jännittävä eikä tästä kuusta ole jäljellä enää kuin hieman yli puolet. Saa nähdä tuleeko joulukuun vauva vai päästäänkö tammikuun puolelle. Jos päästään, niin melko varmasti heti vuoden vaihteessa meillä on vauva sylissä. Eli ei enää kauaa H-hetkeen! Jännittäviä aikoja luvassa.

Siemenestä kasvanut vesimeloni mahassa? Vai nielty koripallo?

Eilen ennen nukkumaanmenoa piti nopeasti ottaa kuva,

kun ei tietänyt mitä aamu tuo tullessaan.

6. neuvola + lääkärintarkastus

1.12. oli kuudes neuvolakäynti ja samalla lääkärintarkastus. Terveydenhoitajan kanssa vaihdettiin nopeasti kuulumiset ennen lääkärin tutkittavaksi menoa. Terveydenhoitaja ei kiirehtinyt streptokokkinäytteen kanssa, mutta lääkäri puolestaan suositteli käyntiä mahdollisimman pian varmuuden vuoksi. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja kertoi kohdunsuun olevan auki sormelle. Ultrassa ei avautumisesta ollut puhetta, ainoastaan pehmentymisestä, joten ei tiedetä oliko saman verran auki jo ultrassa. Lääkäri suositteli ottamaan nyt ihan rauhassa, että vauva saisi vielä rauhassa kypsytellä mahassa. Lääkäri kuitenkin kertoi, että vauva voi syntyä koska vain, sen verran muutosta oli jo. Lääkäri mittasi sf-mitan niin huitaisemalla, että epäilen hieman tuota lukemaa. Tuntui mitta olevan melko löysä. Ja helposti tulee eroa kun mittaaja vaihtuu. Vaikka onhan se jo tiedossa, että vauva on ikäisekseen isokokoinen.

Alla tulokset, suluissa edelliset arvot.

RV 34+4 (31+0).

Paino 76,5 kg (73,5 kg)

Painon muutos +840 g/vko (+125 g/vko)

Hemoglobiinia ei mitattu (ei mitattu)

Verenpaine 128/72 (125/65)

Pissanäyte puhdas (puhdas)

  

SF-mitta 33cm (27,5cm)

Sikiön syke +140 (+145)

Sikiön liikkeet ++ (++)

 

Neuvolaan mennessä en vielä tietänyt milloin Taysin äitiyspolille tulee kutsu. Terveydenhoitaja veikkasi, että monesti ottavat tutkittavaksi viikon 37 tienoolla. Neuvolasta kotiin päästyä huomasin postin mukana tulleen kutsun äitiyspolille 29.12. eli joulun jälkeen. Tuolloin viikkoja kasassa 38+4. Jos siis sinne asti päästään yhtenä pakettina...

Sitteri

Sitteri kotiutui viikonloppuna ja jynssäsin sen eilen puhtaaksi. Se on ollut säilössä vanhempieni vintillä alkukesästä lähtien. Äitini hankki sitterin, kun tutulla oli myynnissä. Hieman jännitti, että onkohan se liian punainen, jos tuleekin poika. Ultra kuitenkin kertoi tyttölupausta ja tytöllehän tuollainen oikein kirkkaan punainen sopii vallan mainiosti. Tällä äidillä vaan oli hetken aikaa totuttelua sitterin ulkonäköön, mutta päädyin lopulta siihen, että tämä käy meille oikein hyvin sen verran kun on tarpeen. Tämänkin käyttöikä on suht lyhyt, joten turha haaskata kauheasti rahaa sitteriin. Sitä paitsi ovathan Nalle Puh-hahmot ihania!



Lelujen testaaja Remy :) Pinnasängyn ollessa vielä osissa makuuhuoneen nurkassa, oli pinniksen edessä leikkimatto lelukaarineen pystyssä. Remy kävi leluja tökkimässä moneen kertaan, kun joku niistä kilisi kuin kulkunen. Nytkin piti heti käydä katsomassa, mitäs nämä pehmot ovat.