Nopea tilannecheck ja kummun kasvukuva

Huomasin, etten ole moneen viikkoon laittanut vatsan kasvukuvaa. Nopea vatsan kasvu on kyllä tuntunut harvase päivä. Edellinen kuva oli kuukauden takaa, RV 20+1 ja tänään on jo 25+1.

Viikot ovat menneet vauhdilla ja välillä itsekin säikähtää ajan kulua, kun olisi paljon asioita hoidettavana. Kelaan tarvittavan todistuksen sain kuun alussa, mutta taisi mennä pari viikkoa ennen kuin havahduin, että voisi niitä hakemuksia täytellä ja todistuksen lähettää eteenpäin. Samoihin aikoihin tajusin, että apua minunhan pitää ilmoittaa työnantajalle virallisesti 2kk ennen äitiyslomalle jäämistä. Kun rupesin laskemaan että koska tuo 2kk ennen lomalle jäämistä on, niin sehän on tämän kuun lopussa! Äkkiä papereita täyttämään ja esimiehen nimmari alle.

Nyt on liput ja laput täytetty, äitiysavustuskin tuli jo tilille. Päätimme olla ottamatta äitiyspakkausta, koska emme koe sitä tarpeelliseksi. Enemmän tarpeeseen tulee 140€, kun uusien vaunujen pitäisi saapua lähiviikkoina. Hankinnat ovat jo hyvällä mallilla. Oikeastaan mitään isoa välttämätöntä ei enää ole. Perustarvikkeita ja loput sitten mukavuusjuttuja, joita en välttämättä hanki ollenkaan tai hankin vasta kun koen tarpeelliseksi. Ja osa hankinnoista ajoittuu vasta myöhempään ajankohtaan (esim. syöttötuoli), mitä ei heti alkuvuodesta tarvita.

Olen voinut todella hyvin, jos ei lasketa silloin tällöin kipeytyvää vatsaa kasvun takia. Vasta raskaana ollessa tajuaa kuinka olennainen osa ihmisen kroppaa on vatsalihakset. Niiden käyttöä ei tule ajatelleeksi ennen kuin niitä ei pysty kunnolla käyttämään. Nyt jo tuntuu vaikealta nousta sängystä, autosta, sohvalta jne.. Ilmojen viilennyttyä olemme myös intoutuneet käymään lenkeillä huomattavasti enemmän mitä aiemmin. Pieni tihkusade ei ole haitannut menoa, vaan ennemminkin tuntunut tosi hyvältä kun happea riittää. Yllättävän hyvin on jaksanut lenkkejä tehdä ja toivottavasti tahti pysyy samana eikä kroppa rupea sanomaan kauheasti vastaan.

"Maa kutsuu, kuuleeko Kuu?"

Tänään oli meidän lähistöllä Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämä lastenvaate ja -tarvikekirppis. Lähdettiin katsastamaan tarjonta ja voi että siellä oli paljon kaikkea! Suorastaan harmitti, että meillä on vaatteita jo riittävästi ainakin nyt tällä hetkellä katsottuna. En sitten halunnut kauheasti penkoa vaatepinoja enkä rekkejä, ettei iskisi isompaa harmitusta. Mutta onneksi löytyi kaikkea muuta tarpeellista. Muun muassa oli paljon kestovaippoja myynnissä, mistä olin yllättynyt. Varsinkin kun olivat todella edulliseen hintaan.

Meidän matkaan lähti 5€:lla Philipsin itkuhälytin. Olin pitkään miettinyt hankinko ollenkaan itkuhälytintä ja jos hankin, niin millaisen. Kun osui kohdalle noin halvalla tämä pari, niin ei tarvinnut miettiä enää hetkeäkään. Jos jää käyttämättä, niin paljoa emme menetä. Totta kai piti heti testata kuinka "lälläri" toimii. Minä kuiskuttelin keittiössä ja J kuunteli olohuoneessa. Hyvin toimi!

 

 

Olen myös etsinyt rintapumppua. Ajattelin ostaa käytettynä, koska en vielä tiedä onko rintapumppu tarpeen, joten en raaski laittaa sellaiseen montaa kymmentä euroa. Tämä Ainu Medela Harmony rintapumppu löytyi 10€:lla, joten se lähti myös matkaan varsin nopealla päätöksellä.

 

Koska olen kiinnostunut kestovaipoista, olin myös päättänyt hankkia kestoliivinsuojia. Kestositeisiin en ryhdy, mutta vaipat ja liivinsuojat kuulostaa hyvältä. Kestoliivinsuojia myydään paljon netissä ja näitähän olisi helppo itsekin tehdä. Olen kuitenkin hieman laiska ompelujen suhteen tai oikeastaan en ole jaksanut lähteä hankkimaan kankaita näitä varten. Kotoa löytyy paljon kaikenlaista kangasta, mutta ei kosteussuojaa (esim. PUL), joten homma on jäänyt ajatusasteelle. Nyt kuitenkin MLL:n kirpparilta löytyi iso nippu kestoliivinsuojia edulliseen hintaan (0,20-0,50€/kpl) joten ostin koko nipun.

 



 

 

Näiden ostoksien lisäksi löytyi kestovaippoja, mutta teen niistä ihan oman kirjoituksen, koska kestovaipat ovat lisääntyneet muutenkin sitten edellisen tilannepäivityksen.



Kuulumisia viime viikoilta

Viime päivityksestä on jo hetki. Viimeiset pari viikkoa ovat menneet nopeasti vaikkakin olen ollut melko väsynyt ja raihnainen. Viime viikonloppuna ei tullut levättyä normaalin viikonlopun tapaan ja se on tuntunut tällä viikolla. To-la meni Helsinki/Tukholma-reissussa ja sunnuntaina aamulla klo 7 nokka kohti Turkua ja koiranäyttelyä. Vaikka olisi päikkäreitä nukkunut, tuntuu silti ettei riittäisi.

Tämän kesän reissailut jäi hyvin minimiin, koska tarkoitus oli säästää vauvan hankintoihin. Aiemmin olemme vuokranneet mökin jostain päin Suomea ja viime talvena käytiin Levillä laskettelemassa pariinkin otteeseen. Ensi kesään asti pitemmät reissailut saavat jäädä, mutta ensi kerralla onkin uusi reissukaveri mukana matkassa.

Viime viikolla tehtiin päiväreissu Tukholmaan ja samalla reissulla pyörittiin jonkin aikaa Helsingissä. Voi siis sanoa että on jossain kodin ja Tampereen ulkopuolella käynyt. Reissussa oli kivaa ja tuliaisia mässytän yhä edelleen, kun ne niin houkuttelevasti olohuoneen pöydällä odottavat (lue: karkkia, karkkia...). Jaksoin hyvin kävellä kolmena päivän monta tuntia putkeen. Selkä eikä alavatsa vaivannut mitenkään, mutta mikä siinä on että ottaa sellaiset kengät mukaan mistä tietää jalkojen tulevan kipeiksi?! Tyhmä, tyhmä, tyhmä! Torstaina, ekana päivänä Helsingissä, jalat jo kipeytyi niin että voivottelin koko illan ja yritin kylmän suihkun alla helpottaa jalkojen kipua. Seuraavana päivänä Tukholmassa lyllersin hitaasti eteenpäin sen takia, että jalat huusi hoosiannaa. Ja vielä lauantaina muutama tunti lisää Helsingissä.

 

 

Tämä äiskä sen kuin leviää joka suuntaan. Kaikki vaatteet tuntuvat puristavan ja ulkovaatetuksen kanssakin pitää jo soveltaa. Todellisuus iski päin näköä tänään fysioterapeutilla käydessä. Peilin edessä tehtiin niskavenytysharjoituksia ja ai kauhea millainen kaksoisleuka peilissä näkyi! Ja seuraavaksi kävelin käytävällä kohti ulko-ovea ja käytävän päässä oli iso peili. Näin koko matkan ajan kuinka lyllersin eteenpäin. Takkikin oli vielä A-linjainen, reidet leveät kuin tukit ja muutenkin lyhyt runko, niin jestas että näytin pullukalta. Peilit kannattaa kiertää kaukaa.

 

Olen ollut rennoin mielin painon nousun suhteen. Olen tyypiltäni sellainen, johon ei yleensä tartu mitään. Pysyn tasaisesti samassa painossa vuodesta toiseen vaikka söisin mitä herkkuruokia. Mutta nyt raskausaikana kaikki on kyllä tarrannut kiinni kuin takiainen. Kauhulla katselen vaa´assa näkyviä lukemia. Lähtökohtaisesti syön ihan tavallista kotiruokaa enemmän mitä aiemmin enkä liiku yhtään sen enempää, joten totta kai se tarraa kiinni. Tuntuu olevan koko ajan nälkä. En ole (ennen laivareissua) syönyt herkkuja yhtään sen enempää kuin ennenkään. Mutta silti viime neuvolassa punnittuna oli tullut lisää yli 10kg lähtöpainoon. Viikon herkuttelun jälkeen en edes uskalla punnita itseäni.

 

* * *

 

Kuten jo mainitsin, tänään oli toinen fysioterapiakäynti. En ole päässyt viimeksi asetettuihin tavoitteisiin. Lihaskuntoliikkeitä en ole muistanut tehdä juurikaan ja lenkit on pakko tehdä matalammalla sykkeellä, rauhakseen kävellen. Lenkeillä on kuitenkin tullut käytyä. Kiitos tukivyön ja ihanien syyskelien. Tuntuu että happea riittää ja lenkillä on kivaa. J joutuu välillä hidastamaan omaa tahtiaan, kun minä en pysy enää samassa tahdissa. Vaikka vyö on auttanut siihen, että selkää ei särje eikä vatsaa supistele, mutta kaikki muut "ihanat" vaivat kyllä tuntuvat. En pysty kävelemään enää niin reippaasti. Kroppa ottaa jo vastaan. Ylämäissä hengästyttää vaikka kävelisi rauhassa ja silloin voi alkaa supistelemaan, mutta kun hetkeksi hidastaa ihan reilusti vauhtia, niin supistukset loppuvat.

 

Oikeastaan meni maku fyssariin sen jälkeen kun hän tokaisi, että haittaako se nyt niin paljon jos supistelee. Hän muisteli, että hänen odotusaikoinaan supisteli vähän koko ajan. Silmäni pyöristyi päässä ja menin ihan sanattomaksi. Joo, kyllähän harjoitussupistuksia tulee vähän jokaiselle, mutta ei niitä tieten tahtoen pidä aiheuttaa. Tärkeäähän on, että supistukset loppuvat eivätkä muutu kipeiksi. Jos supistus pitkittyy ja kipeytyy, niin pitää kuulemma mennä heti tutkittavaksi. Teki mieli sanoa, että minä haluan pitää tämän lapsen vatsassa ihan sinne tammikuuhun asti. En yrittämällä yritä puskea Pikkusta jo nyt pihalle. Eli minulle ei ole ihan se ja sama supisteleeko vai ei. Tehtiin sitten yläkroppaa vahvistavia lihaskuntoliikkeitä, joita suositeltiin jatkamaan kotona. Tämän lisäksi katsottiin niskan venytysliikkeitä, mitkä olivat sinänsä ihan tutut, mutta nyt kiinnitettiin enemmän huomiota siihen että pää ja niska ovat juuri oikeassa asennossa. Tässä oli fyssarikäynnit minun osaltani. Toinen kerta oli aika turha enkä kokenut saavani ihan sellaista apua mitä odotin. En kyllä ole ihan varma mitä odotin, mutta en kyllä kokenut hyötyväni tästä juurikaan. Aika päivän selviä asioita käytiin läpi.



Tukivyö - odottavan äidin paras kaveri

Eilen jo kirjoitin hankkineeni tukivyön, mutta nyt pari päivän käytön jälkeen on pakko kirjoittaa ihan oma juttunsa tukivyöstä, koska siitä on tullut oleellinen osa arkea. Hei hei selkäsärky!

Kaverini suositteli jo aikoja sitten tukivyön hankkimista, mutta se aina vain jäi. Silloin ei vielä särkyjä tuntunut, joten tukivyö tuntui hölmöltä hankinnalta. Fyssarikäynnin jälkeen yritin aloittaa reippaat lenkit etten olisi niin rapakuntoinen, mutta lenkit eivät tuntuneet mukavilta koska särki edestä ja takaa, eli alavatsaa jomotti ja supisteli ja selkää särki todella paljon. Yleensähän lenkin jälkeen on hyvä fiilis, mutta nyt ei ollut. Ja edellisillan lenkki tuntui kropassa vielä seuraavanakin päivänä yleensä pahempana olona. Muutenkin kun on laiska liikkuja, niin tuo ei kyllä motivoi yhtään enempää.

Päätin että perjantain neuvolan jälkeen ajan töihin lastentarvikeliikkeen kautta ja haen itselleni tukivyön. Kaverini suositteli Carriwellin tuubimallista tukivyötä, ja neuvolassa suositeltiin myös kiristettävää/säädettävää vyötä. Kumpaakin mallia löytyi Babystylesta, kun sinne poikkesin. Hintaeroa oli reilusti, mutta kiristin hampaita ja päädyin säädettävään Anita-merkkiseen tukivyöhön.

 

Kotona testasin vyötä päälleni eikä se tuntunut mitenkään erikoiselta. Mietin jo, että oliko tämä ihan turha ostos, rahat meni hukkaan. Kunnon testiin tukivyö pääsi eilen kaupungilla pyöriessä. Hidas kävely on yleensäkin saanut selkäni särkemään ja ajattelin, että nyt vähintään ranka katkeaa kun vatsa painaa edessä. Tukivyö pääsi testiin ja kaupunkiin päästyä olin unohtanut koko vyön olemassa olon. Tajusin vasta jonkin ajan kuluttua, että hei mehän ollaan kävelty kaupungilla jo vaikka kuinka pitkään eikä selkää särje yhtään. Vatsan puolella tuntui kyllä jomotusta ja liitoskivut tuntui, mutta ei supistellutkaan yhtään samalla tavalla mitä aiemmin kävellessä. Pienet säryt oli, mitä nyt on koko ajan tällä hetkellä, mutta mitään ikävän tuntuista ei tuntunut ollenkaan. Tosi hyvä fiilis!

 

Illalla lähdin äitini kanssa lenkille ja laitoin taas vyön päälle. Lenkin aikana ja jälkeen oli todella hyvä fiilis päällä, energinen olo ja tuntui että voisin kävellä paljon pitempäänkin. Käveltiin kuitenkin rauhallisesti, eli fyssarin asettamiin syketavoitteisiin en pyrkinyt, koska en halua tahallani aiheuttaa supisteluja. Neuvolassa sanottiin, että rauhallinenkin lenkki on parempi kuin ei lenkkiä ollenkaan, eli näillä mennään. Tärkeintä että olo on hyvä ja lenkkeily maistuu. Ehkäpä saan itse nyt useammin kävelylle, kun ei tähtää mihinkään tavoitteisiin ja saa vyöstä tukea särkyjen ehkäisemiseen.

 

Tänään jo käveltiin soramontulla koirien kanssa ja ai että tuli energinen olo. Keli oli mahtava ja koirat ihanan kuraiset lenkin jälkeen.

 

Suosittelen kaikille tukivyön hankkimista. Mieluiten jo ennen kuin vaivoja alkaa tulemaan, mutta viimeistään sitten kun ensimmäiset säryt osuvat kohdalle. Vaikka vyö ei näytä eikä tunnu kummoiselta, niin se todella tukee. Mieheni nauraa ja muistuttaa minua laittamaan "painonnostajavyön" päälle aina kun on enemmän kävelemistä edessä. Voi olla että kohta pidän tukivyötä jatkuvasti. Kotona otan sen yleensä pois, mutta nopeasti huomaa kuinka vatsaa alkaa kiristää ja se tuntuu painavalta. Ihan erilainen olo kuin vyö päällä. Vöitähän on paljon erilaisia, eikä tämä ole nyt mikään mainospuhe juuri tietystä merkistä. Kaupassa oli kahdenlaisia vöitä tarjolla ja valitsin niistä toisen. Tärkeintä on että siitä on hyötyä. Se ja sama minkä merkkinen se on.

 



3. neuvola ja fyysiset vaivat

Eilen, 5.9. oli kolmas neuvolakäynti. Kerroin kuulumisia, millaisia vaivoja tullut mutta toisaalta taas kuinka suhteellisen helpolta on silti tuntunut. Kerroin verenpaineen laskusta elokuun alussa ja tähän terkka kertoi että on tosi yleistä juuri viikko 18-20 aikana että verenpaine laskee hetkellisesti ja lähtee sitten taas nousuun. Tuohon aikaan oli just viikot 17-18 menossa. Nyt kun neuvolassa mitattiin, oli verenpaine täysin normaali. Eli ohimennyt vaiva.

Käytiin läpi Kela-asioita, sain raskaustodistuksen ja ohjeistuksen täyttää netissä esitietolomakkeen synnytystä varten ennen seuraavaa neuvolakäyntiä. Tuli myös ohjeistus mennä sokerirasituskokeeseen raskausviikkojen 26-28 välillä. Ajattelin käydä päivää, kahta ennen seuraavaa neuvolakäyntiä niin saisin tulokset sitten neuvolassa. Ei tarvitsisi erikseen soitella. Eli sokerirasituskokeeseen lokakuun alkupuolella. Kuukausi aikaa henkisesti valmistautua.. Sain myös aikataulut seuraavista perhevalmennuksista ja tiedon milloin voi käydä tutustumassa sairaalaan.
Lopuksi kuunneltiin sydänääniä ja mitattiin ensimmäisen kerran SF-mitta. Terkka sai potkuja käsiinsä kun paineli vatsaa ja sydänääniä kuunnellessa naureskeltiin kun tömähteli vähän väliä.

Alla tulokset, suluissa edelliset arvot.

RV 22+1 (16+6).

Paino 69,5 kg (65,4 kg)

Painon muutos +776g/vko (+306g/vko)

Hemoglobiinia 125 (ei mitattu)

Verenpaine 125/67 (123/74)

Pissanäyte puhdas (puhdas)

 

SF-mitta 19,5cm

Sikiön syke +140

Sikiön liikkeet ++

 



Olen miettinyt, että pitäisi kirjoittaa itselle muistiin näistä eri raskauden vaiheista ja niihin liittyvistä oireista/vaivoista/tuntemuksista. Mulla on kaikki ollut tähän asti kausittaista, joten olisi hauska kirjata ylös missä vaiheessa on tilanteet muuttuneet. Laitetaan tämä "to do" -listalle.

Vatsa on pullahtanut kunnolla esiin kuukauden aikana ja sitä myöten on vaivoja alkanut tulemaan. "Mukavat" liitoskivutkin ovat nyt tulleet, onneksi kuitenkin vielä suht pienivaivaisina eikä varsinaisesti haittaa menoa.

Lenkkeilyt ovat jääneet ihan minimiin, koska alaselkä ja alavatsa kipeytyvät nopeasti. Vatsan puolelta supistelee ja selkää särkee. En siis pysty liikkumaan fyssarin antamien ohjeiden mukaan, vaan liikun rauhakseen vaikka vain lyhyitä matkoja omaa kroppaa kuunnellen. Neuvolan terkka sanoi että se vähäinenkin liikunta on hyvästä. Vaikka se olisi vain hyötyliikuntaa, esim. muutama rappunen tai yhtä pysäkkiä aiemmin jääminen bussista ja sieltä kävely kotiin. Eilen neuvolan jälkeen kävin ostamassa Anita-merkkisen tukivyön, mitä testasin tänään kaupungilla. Vaikka vyö ei sinänsä tunnu erikoiselta ja epäilinkin jo, että tulikohan nyt turha ostos, niin huomasin jossain vaiheessa tänään kaupungilla että muahan ei satu selkään yhtään vaikka oltiin kävelty jo vaikka kuinka pitkään ja vielä hitaasti (mikä on yleensä mun selälle pahinta).

Nukkumaan mennessä on joskus vaikea löytää hyvä asento. Tuntuu kuin korsetti puristaisi rintaa eikä henki kulje kunnolla. Mihinkään ei siis satu, vaan ongelma on ahdistava olo. Jotenkin ilmeisesti kohtu painaa palleaan, mikä vaikeuttaa hengittämistä.

Hoitopöytä-projekti valmistumassa

Viime perjantaina poikettiin Ikeassa töiden jälkeen (mikä ihana helppous kun Ikea löytyy omalta kotipaikkakunnalta). Tarkoitus oli hakea kylpyhuoneen kaappi, mutta totta kai käveltiin vauvatarvikkeiden ohi ja pakkohan sieltä oli ottaa syli täyteen tavaraa. Löytyi pinnasängyn reunapehmuste ja patjan suojuksia, hoitoalusta esim. laukkuun laitettavaksi (ohut, kankainen), harsoja, pieniä pyyhkeitä ja hoitopöydälle laitettava pehmeä alusta suojakankaineen. En ollut varsinaisesti ajatellut hankkivani tuota Ikean hoitoalustaa, mutta se tuntuikin ihan mukavalta ja J oli sitä mieltä, että se on tosi hyvä. Oli juuri oikean kokoinenkin.

Kotona totta kai piti heti testata alusta paikoilleen ja siinä se on yhä edelleen. Kylläkin tavaroita kasa päällä... Muutama pieni purkki mahtuu hoitoalustan päähän tarvikkeita varten, mutta muuten hoitoalusta kyllä peittää hyvin koko hoitopöytäalueen. Haluan vielä seinälle jonkunlaisen hyllyn, mutta sen ehtii hankkia sitten aikanaan.



Kirpparihankintoja

Tuo otsikko sopisi kyllä lähes kaikkien hankintojen kohdalle. Tai oikeastaan meillä on kirppari- tai Ikea-hankintoja pääasiassa. Oikeastaan kaikki vauvan vaatteet olen tähän mennessä hankkinut kirpparilta, ja hyvä määrä niitä jo onkin. Oikeastaan enää lämpöisiä vaatteita katselen, normi kotivaatteet on jo koossa suunnilleen ekalle puolelle vuodelle. Tein yksi ilta inventaariota ja kirjasin ylös määrät paljonko tiettyjä vaatekappaleita on tietyssä koossa. On sitten muistilappu mukana laukussa kun vaatteita meinaa ostaa. Nyt yritän kyllä vältellä niitä perus sisävaatteita eli bodeja, potkareita, housuja jne.. ja keskittyä lämpimiin kerrastoihin sekä muihin hankintoihin.

Tänään käytiin pitkästä aikaa Jankan kirpparilla. Viimeksi siellä käydessä kirppari oli melko uusi ja siksi puoliksi tyhjä. Nyt oli enemmän tavaraa, mutta suurin osa kuitenkin ihan roinaa. Mutta olisihan se jo ihme jos ei jotain vauvatavaraa löytyisi. Yllättäen löysin kestovaippoja ja nimenomaan kuorivaippoja, mitä olen etsinytkin. Meillähän on jo ennestään ImseVimsen sisävaippoja hyvä nippu (olisiko 14 vaippaa?) kirpparilta ja nyt niihin löytyi kuoret päälle. Olisi ollut vielä taskuvaippa vai oliko jopa AIO, mutta jätin ne ostamatta. Kuvassa uudet kuoret, osa sisävaipoista ja pari TSI taskuvaippaa kirpparilta. Tähän pitäisi vielä neuloa muutamat villikset ja ostaa harsoja vaippakäyttöön, niin varmasti päästään jo jonkinlaiseen alkuun kestoilussa.

 

Olen miettinyt mobilea pinnasängyn päälle. Harkitsin jossain vaiheessa että askartelen itse ja teinkin yhden pallon jo virkkaamalla, mutta homma ei oikein saanut tuulta purjeisiin. Olen nettikirppiksiltä katsellut mobileita, mutta en ole jotenkin saanut aikaiseksi varata niitä tai ne ovat jo menneet kaupaksi. Eikä kaikki ole ollut oikein minun makuuni. Tänään kirpparilta löysin edullisen, soivan mobilen missä oli suloiset, pulleat possu, lehmä ja lammas. Ulkonäkö miellytti ja pakkohan se oli sitten saada. Koska pinnis on vielä nurkassa osissa, laitoin mobilen testiksi kiinni pohjalevyn reunaan ja otin vauvaperspektiivistäkin kuvan. Täytyy varmaan nimetä nuo eläimet, ovat niin suloiset <3

 

 

 Ihana <3

 

Jotain lämmintä vaatettakin osui käsiin. Olen jo aiemmin ostanut yhden 56cm vanupuvun ja nyt löysin toisen. Talven keleihin kivat vaikkapa sinne lämpöpussin sisään.