Sokeriarvojen toinen seurantaviikko

Taas on yksi viikko takana, enkä voi kuin ihmetellä ajan kulumista. Tosi usein tuntuu olevan torstai, eli se päivä kun raskausviikko vaihtuu ja monesti loppuviikosta on tullut blogiakin päivitettyä. Aina huomaa, että siitähän on jo viikko kun viimeksi kirjoitin blogiin. Nykyisin mennään jo viimeistä kolmannesta, viikko hupenevat ja reilun kuukauden päästä alkaa jo äitiysloma.

Tänään soittelin neuvolaan terveydenhoitajalle sokeriarvojani. Viikko sitten sovittiin, että nyt pidetään tiukka linja ruokavalion kanssa ja yritetään välttää arvojen nouseminen. Jos arvot olisi paljonkin heitellyt yli rajojen, olisin saanut lähetteen TAYSiin äitiyspolille jatkotutkimuksiin. Koin tästä pientä stressiä, mikä näkyikin muutamana itkuisena hetkenä, kun sokeriarvo olikin noussut. Kuitenkin noille nousuille oli selkeä selitys ja niistä otettiin opiksi. Toisaalta taas tein 23 mittausta, joista kolme oli yli rajan. Eivätkä nuokaan ylitykset olleet mitään reilusti yli menneitä, vaan hieman koholla. Aiemmalla viikolla oli pahempia.

Heti lauantaina oli erilainen päivä. Nukuin pitkään (ai että tuntui hyvältä nukkua pitkään!), söin myöhään aamupalan ja lähdin ennen puolta päivää kampaajalle. Siellä kuluikin muutama tunti enkä ollut ottanut mitään evästä mukaan. Jäi lounas välistä. Muutaman suolapähkinän söin, mutta siihen se syöminen jäi. Tulin kotiin klo 15 jälkeen enkä tässäkään vaiheessa syönyt mitään. Lähdettiin kauppaan ja vasta n. klo 18 aikaan syötiin päivällistä. Lautasmalli oli oikea, ruokamäärät juuri niin kuin pitää, mutta sokeriarvo nousi 8.9:ään. Vietinkin seuraavan tunnin itsekseni itkiessä pahaa mieltä. Koin olevani surkea epäonnistuja. Ja heti uuden seurantaviikon alussa.

Tuon päivän jälkeen arvot olivatkin kohdallaan tiistain päivälliseen asti. Oli hyvä fiilis, että ehkä nyt opin oikean rytmityksen, oikeat ruokamäärät ja itsellä oli hyvä fiilis. Vatsa tuntui toimivan paremmin eikä tuntunut nälkää missään vaiheessa. Tiistaina tuli appiukko kylään ja ennen ruuan laittoa J keitti meille kahvit ja tarjosi isälleen kaupan valmis piirakkaa "alkupalaksi". Söin itsekin yhden kapean palasen ja maistoin J:ltä toisesta piirakasta hieman. Tämän jälkeen syötiin jauhelihakeittoa kera ruisleivän. Tunnin päästä mittasin ja sain arvoksi 7.8 eli juuri sen raja-arvon. Että otti päähän! Mutta tällä kertaa naureskelin jo tulokselle. Pirullinen piirakan palanen.

Notkahdus kävi myös eilen (keskiviikkona) lounasaikaan. Eväänä oli purkkihernekeittoa kera ruisleivän. Leipää oli töissä mukana kaksi siivua. Toinen piti syödä aamulla, mutta söinkin vain puuroa ja leipä jäi. Lounaalla päätinkin syödä molemmat leivät pois ja ruuan jälkeen olikin melko täysinäinen olo. Huono merkki! Simsalabim: sokeriarvo 8.0. Taas alkoi hermojen kiristely. Tyhmä, tyhmä, tyhmä! Se toinen leipä oli mitä ilmeisimmin liikaa. Hernekeitto on kuitenkin melko tuhti jo itsessään ja siihen päälle kaksi ruisleipää. Mutta kun oli hyvää ja upposi kevyesti.

Terveydenhoitaja ei ollut huolissaan kertomistani lukemista. Selkeästi olen tajunnut ruokavalion idean ja tiedän itse omat ongelmakohdat ja tiedostan mistä sokeriarvo nousee. Näillä arvoilla ei joudu lääkitykselle, vaan riittää ruokavalio ja liikunta. Olihan minulla kerrottavana, kuinka hyvin huomaa liikunnan merkityksen. Yhtenä iltana syötiin normaalisti päivällinen (ei nyt mitään muistikuvaa ruuasta, mutta kunnon lämmin ruoka hiilareineen ja lihoineen) ja tämän jälkeen lähdettiin kävelylle. Sokeriarvo oli 5.4! Yhtenä päivän söin töissä puolikkaan uunimakkaran ja perunamuusia. Kävin lounaan jälkeen 20 min kävelyllä ja tuloksena 6.5! Tänään kävin myös kävelyllä lounaan jälkeen ja tuloksena 5.9. Kummallakin kerralla ihan työasiaan liittyvää siirtymistä toimistolta toiselle, mutta korvasin automatkan hyötyliikunnalla. Tänään oli todella hyvä fiilis!

Köhöm... Hyvä fiilis johti siihen, että ostettiin kaupasta tortilla-ainekset. Piti ostaa tortillalätyt kokojyvänä, mutta päädyttiin tarjouksen takia ihan normi vehnälättyyn (oli muuten 2€:n hintaero näillä lätyillä...), lisukkeena jauhelihaa, salaattia, tomaattia, kurkkua, salsakastiketta ja hyla-kermaviiliin tehty dippi. Otin kaikkea kohtuudella, salaattia reilusti. Söin kaksi tortillaa, hieman täysinäinen olo ja sitten tunniksi odottamaan mitä verensokeri sanoo. Voin sanoa että jännitti. Maistoin muuten yhden lusikallisen J:n jäätelöstä, mutta muuten en makeaa syönyt enkä mitään muutakaan tortillojen lisäksi. Ja juomana oli maidon sijasta vesi, ettei maitosokeri vaikuttaisi. Mittaustulos ei mieltä ylentänyt, 8.1, mutta totesin että maailma ei tähän kaadu. Nyt oli ns. herkkupäivä ja jatkossa ollaan taas tarkempia ettei lipsahduksia tule. Tuota tortillaakin olisi voinut tuunata vieläkin paremmin sillä, että olisi ottanut kokojyvälätyn, kermaviili kokonaan laktoosittomana ja syödä vain yhden. Mutta yksi tortillahan tekisi vain vihaiseksi :) Joten suottakoon tämä lipsahdus nyt, kun lupaan syödä nätisti jatkossa.

Päivämäärä	Aamulla ennen ateriaa	Aamulla 1h aterian jälkeen	Päivällä 1h lounaan jälkeen	Illalla 1h päivällisen jälkeen	Huomioita
pe 17.10.	-	-	6.7	7.2	Aamun arvot jäi ottamatta, koska ekan viikon seuranta ohi ja odotin neuvolan jatko-ohjeita.
la 18.10.	4.6	7.6	-	8.9	Lounas jäi välistä, eikä ollut välipalaakaan. Päivälliseksi jauhelikastiketta perunalla, salaattia, rasvaton maito ja jälkkäriksi satsuma.
su 19.10.	4.8	7.1	6.0	5.7
ma 20.10.	5.0	5.7	6.5	5.4	lenkki päivällisen jälkeen
ti 21.10.	4.7	7.3	6.5	7.8	Aamupala 2 leipää + tee ½ sokerilla / lounas ½ uunimakkara, perunamuusi, 20 min kävely lounaan jälkeen / päivällinen jauhelihakeitto, 1½ leipää, piirakan palanen
ke 22.10.	4.9	6.7	8.0	5.6	lounas hernekeitto + 2 leipää
to 23.10.	5.1	6.8	5.9	8.1	lounas kanawokki, 20 min kävely lounaan jälkeen / päivällinen 2 tortillaa

Jatkossa seuraan verensokeria kaksi kertaa viikossa tai halutessani useammin. Ajattelin, että mittaan silloin kun syön sellaista mikä hieman mietityttää/en ole ennen mitannut tällaisen ruuan jälkeen. Kuitenkin aika monta ruokaa on jo tiedossa, mitä voin hyvillä mielin syödä. Parin viikon päästä on neuvola ja siellä varmaan keskustellaan asiasta lisää. Raskausviikon 34 aikaan katsotaan sitten lähete äitiyspolille ultraan tarkistamaan vauvan koko.

Vielä pitäisi liikuntaa lisätä. Tämä on varsinainen ikuisuusprojekti meikäläisen kohdalla. Olisi hienoa, kun oppisi uuden elämäntavan oikean ruokavalion ja liikunnan suhteen. Toivottavasti tämä fiksu ruokavalio jatkuisi myös synnytyksen jälkeen enkä repsahtaisi taas epäsäännölliseen ruokarytmiin ja mässäilyyn. Edelleen on vahva tunne, että neuvolassa punnittaessa ei paino ole noussut. Olisin pirun ylpeä jos oltaisiin edes pikkuisen alle 73 kilon.

Sokeriarvojen seurantaviikko takana

Neuvolasta tuli ohjeeksi seurata verensokeriarvoja kuuden päivän ajan, neljä kertaa päivässä. Sain neuvolasta mukaan mittauslaitteen ja kaikki tarvikkeet siihen liittyen. Viikko sitten aloitin ja tänään soittelin tuloksia terveydenhoitajalle. Tuli siis yksi ylimääräinen päivä, koska eilispäivä meni työmatkalla.

Joka aamu piti ottaa paastoarvo ennen aamupalaa. Arvon piti olla alle 5,5 mmol/l. Tämä meni hyvin joka aamu, arvoissa ei mitään valitettavaa. Aamupalan, lounaan ja päivällisen jälkeen piti tunnin päästä ottaa ruuan jälkeinen arvo, minkä piti olla alle 7,8 mmol/l. Hieman testailin rajoja ja tuo Hesburger-käynnin kokis oli puhdas vahinko. Meni vanhasta tottumuksesta, ennen kuin muistin että enhän mä tätä saa juoda! Kiinalaisessa ilmeisesti söin kaksin käsin, koko rahan edestä, ja se tuntui olossa (ähky) kuin myös näkyi verensokerimittauksessa. Jatkossa linjalounas vain kotiruokamallisena, eikä mitään itämaista. Ja ruokaa kohtuudella! Yllätyksenä tuli tuo annospuuro. Tai se oli yllätys siihen asti, kun tajusin lukea pussin kylkeä. Hupsheijaa, sokeria olikin aika reippaasti näissä maustetuissa puuroissa. Todellinen yllätys ja vieläkin varsinainen mysteeri oli täysjyvämakarooni lihapullakastikkeella. Siitä tuli ennätyslukemat kotimittauksessa. Puhuin tästä terveydenhoitajan kanssa, eikä mitään selkeää syytä löydetty. Joko se on makarooni, tai lihapullat, tai maito juomana, satsuma jälkkärinä tai kaikkien yhteisvaikutus.

Satsumoita ja omenoita syön päivittäin, mutta olen yhdistänyt ne aina lämpimän ruuan jälkkäriksi. Iltapäivällä välipalana on ollut monena päivän maitorahkaa marjoilla, hedelmäsoseella (Piltti) tai Funlightilla maustettuna. Pitää muuten todella hyvin nälkää! Yleensä olen nääntymäisilläni nälkään töiden jälkeen, mutta nyt jaksan hyvin klo 18-19 paikkeille kun on aika tehdä päivällistä.

Päivämäärä	Aamulla ennen ateriaa	Aamulla 1h aterian jälkeen	Päivällä 1h lounaan jälkeen	Illalla 1h päivällisen jälkeen	Huomioita
pe 10.10.	5.4	6.7	8.7	5.2	Lounas kiinalaisessa
la 11.10.	4.8	6.2	9.0	7.3	Lounas Hesburgerissa, ruishampurilainen, kokis juomana
su 12.10.	5.0	6.0	5.5	6.2
ma 13.10.	5.1	7.8	6.0	6.5	Aamupala omenakaneli-annospuuro + teessä sokerinpala
ti 14.10.	4.6	7.6	5.6	6.5	Aamupalana annospuuro/kaurahiutale sekoitus (50/50), tee ilman sokeria
ke 15.10.	5.1	6.8	5.9	10.1	Päivällinen täysjyvämakaroonia, purkkilihapullakastike + salaattia, jälkiruokana satsuma
to 16.10.	4.7	6.5	9.6	7.1	Lounas kiinalaisessa

Luulin ensin että isoin opettelu on ateriarytmissä, mikä muotoutuikin yllättävän kivuttomasti. Kaikki valkoinen jauho on vaihdettu täysjyvään, leivistä muutenkin syön oikeastaan aina vain ruisleipää. Kevyt maito vaihtui rasvattomaan yllättävän kivuttomasti. Jopa mieheni on alkanut juomaan rasvatonta, vaikka me molemmat olemme olleet täysin sitä mieltä että se on ihan vesilitkua. Ensimmäisten lasillisten jälkeen oli pakko todeta ääneen, että ei tämä nyt niin pahaa ollutkaan. Juustot ovat vielä normaalirasvaisia, ei kevyitä, mutta leikkeleet ollaan valittu kevyenä ja mieluiten sydänmerkittyinä. Salaattia söin aiemminkin, mutta nyt olen lisännyt lautasella salaatin määrää. Salaatissa monesti myös mukana raejuustoa. Salaatinkastiketta käytän edelleen, mutta huomattavasti vähemmän mitä aiemmin. Olen aika hyvin pysynyt erossa herkuista. Yhtenä päivänä töissä söin kaksi Marianne-karkkia ruuan jälkeen eikä arvo noussut yli rajan. Limsaa en ole tuon Hesburger-käynnin jälkeen juonut ollenkaan, koska en tykkää lighteista enkä ole kokenut tarpeelliseksi ostaa zerojakaan. Juomina on mennyt maito ruuan kanssa ja vesi janojuomana. Onpahan tullut nyt sitä vettä juotua, kun aiemmin sen kanssa oli ongelmaa.

Terveydenhoitaja pyysi vielä jatkamaan toisen viikon seurantaa ja nyt niin, että ei kokeilla rajoja vaan ollaan tiukkoja ruokavalion suhteen. Jos arvot pysyvät hyvinä, ei tarvita jatkotoimia. Jos kuitenkin edelleen tulee yksittäisiä nousuja, pitää minun mennä Tays:iin jatkotutkimuksiin. Otetaan tuo pelotteena ja uskotaan mitä terkka sanoo, en niin välittäisi lääkityksen saamisesta ja tiukemmasta kurista. Nyt on hyvä, koska tämä menee myös normaalina terveellisenä elämäntapana. Pysyy kilot ehkäpä kurissa ja tulee syötyä terveellisesti, itseni ja vauvan hyväksi. On mukavaa kun mieskin on mukana tässä. Myös hän on alkanut syömään samalla tavalla kuin minä. Ei ehkä ihan niin tiukalla linjalla, mutta kun yhdessä syödään, niin syödään täysin samaa. Ei tarvitse ostella erikseen toiselle ruokaa.

Mielenkiinnolla nyt seuraan onko tällä ruokavaliomuutoksella vaikutusta painoon. En ainakaan syö itseäni enää niin ähkyyn mitä ennen, osa ruuasta on kevyempää, enkä syö herkkuja, joten uskoisin että vaikutusta on, mutta en mene vannomaan.

Liikuntaa pitäisi vielä lisätä. Hyvin käytiin jo lenkillä, mutta nyt tällä seurantaviikolla ei käyty kuin kerran ja silloinkin vain ½h kun odoteltiin lasagnea uunista. Pitää siis aktivoitua tämänkin osalta, koska liikunta on tärkeä osa verensokerin nousun ennaltaehkäisemisessä.

Uusi seurantaviikko starttasi tänään ja katsotaan viikon päästä miltä vaikuttaa. Tulipahan perehdyttyä tänään Diabetesliiton sivuihin ja otin talteen hyviä ohjeita.

Vaunut ja turvakaukalo kotiutuneet

Elokuun puolen välin paikkeilla kävimme lastentarvikeliikkeessä kokeilemassa erilaisia vaunumalleja. Tarkoitus oli tosiaankin testata ja sen jälkeen etsiä käytettynä vastaavanlaiset, mutta toisin kävi...

Vauvatalo Johannassa vietettiin lopulta kaksi tuntia ja testattiin kaikki tarjolla olevat vaunumerkit. Käytiin läpi pääpiirteittäin kuinka jokainen merkki menee kasaan, että näkisi millaisen tilan vaunut veisi autossa. Vertailtiin pehmeä ja kovan kopan välillä, kokeiltiin isoja ja pieni etupyöriä, vertailtiin vaunujen korkeuksia ja tavaratiloja jne.. Yllätyin kuinka kauan saatiin aikaa kulumaan eikä tehty mitään muuta kuin vertailtu vaunuja.

Minulla oli selkeä visio millaiset vaunut haluan: isot pyörät, tilava tavarakori, menisivät taiteltuna mahdollisimman pieneen tilaan ja todennäköisesti pehmeä kantokassi, ja tietysti käytettynä kun ostaisi niin hinta ei saisi olla aivan tolkuton. Tonnia en vaunuista maksa. Naureskelin lopulta kaupasta lähtiessä, että niin ne mielipiteet voivat muuttua kun pääsee vaunuja kokeilemaan. Olin koko kesän vertaillut netissä vaunuja ja yrittänyt perehtyä asioihin, mutta loppujen lopuksi päätökseen vaikutti se miltä vaunut tuntuivat meidän käsiin.

Mieheni löysi heti suosikkinsa. Pidin itsekin samoista vaunuista todella paljon, vaikka eivät olleetkaan vaatimuksieni mukaiset. Olin etukäteen miettinyt, että mahdollisesti Hartan Topline X:t olisi ne meidän vaunut, mutta petyin todella paljon kun näin ne paikan päällä. Ei ollut ollenkaan minun juttuni. Pehmeät kantokassit kaikissa malleissa näytti todella huonoilta. Ehkä olisi vaunukauppa voinut panostaa enemmän näyttävyyteen, mutta toisaalta tuoltahan ne vaunut normaalisti näyttäisi. Pehmeä kantokassi meni jotenkin lyttyyn ja näytti epäsiistiltä. Kova koppa oli ryhdikäs ja tyylikäs. Olin aiemmin miettinyt myös Brio Happy-vaunuja, mutta yllätyin kuinka kapea vaunukoppa oli, oli sitten kova tai pehmeä tai puolivälin malli. En mittaillut enkä tarkistanut mittoja mistään, mutta silmään näytti todella kapealta. Aloin epäilemään mahtuuko tammivauvamme vaunukoppaan kaikkine toppavarusteineen. Tiukka paketti voisi tulla ja sitä myöten kylmä. En tiedä..

Entäs sitten ne mihin J iski silmänsä heti eikä suostunut enää sen jälkeen edes harkitsemaan muita? No ne olivat nämä: Brio Smile.

 

Kuten kuvasta varmaankin voi päätellä, ne myös kotiutuivat meille. 12.8. tilattiin ja 9.10. saimme vaunumme, eli reilu 8 viikkoa meni toimituksessa, kuten kaupasta kerrottiin etukäteen. Suuret palopuheet, että me ostetaan vaunut käytettyinä ei pitänyt, ei sitten yhtään. Totesin jo kaupassa, että näitä ei vielä paljoa ole käytettynä myynnissä. En kuitenkaan lähde käytettyjä vaunuja hakemaan lähikuntia kauempaa. Toisaalta taas uudet vaunut ovat uudet vaunut. Priimakunnossa, takuu voimassa ja suhteellisen hyvällä jälleenmyyntiarvolla jos haluaa myydä pois. Olin miettinyt, että ostaisin talveksi kunnon mörssärivaunut, millä kulkisi vaikka umpihangessa, ja kesäksi ostaisin kevyet matkarattaat. Kun mietin näitä Smileja, totesin että ei tarvita niitä toisia rattaita kesäksi, koska nämä ovat riittävän kevyet ja kätevät. Vaikka ovat kevyet ja kätevät, eivät kuitenkaan ole hempulat, vaan tukevat. Meillä päin kuitenkin aurataan tiet hyvin talvisin ja metsäteille ei ole asiaa, koska siellä menee ladut (ei kyllä sielläkään missä voi vähän matkaa kulkea, ole koskaan paljoa lunta, koska tiet pidetään hyvässä kunnossa). Jos lunta on polviin asti, niin ei meikäläinen kyllä lähde vaunuja lykkimään vaikka olisi millaiset renkaat. Kaupoilla käydään aina autolla kuin myös neuvolassa. Eli loppujen lopuksi todettiin, että ei meillä ole tarvetta isoille renkaille vaan voimme ottaa tällaiset pienemmän kääntyvät etupyörät, kun ne muuten ovat huomattavasti ketterämmät. Itse asiassa pidän vielä enemmän tämän mallin pyöristä, kun nuo pienet etupyörät ovat yllättävän isot kuitenkin, ja kaikki ovat ilmakumiset.

 

Vaunuja on todella kevyt työntää ja ohjata. Kun viikko sitten haimme vaunumme, oli rungossa kiinni ratasosa ja toisessa kädessä kannoin vaunukoppaa. Yhdellä kädellä sain helposti ohjattua vaunut kaupasta autolle. Vaunukoppakin on sen verran kevyt, että jaksoin hyvin kantaa sen toisessa kädessä. Etupyörät saa halutessaan lukittua, hyvä ominaisuus kun lumihangessa kulkee tai kun vie koiria lenkille, ettei vaunut ohjaudu pitkin pusikoita kevyen ohjattavuuden takia.

 

Värinä Charcoal Grey, ettei olisi perus mustat :)

 

Smilet ovat mukavan korkeat. En itse ole mikään pitkä ihminen, mutta meillä on J:n kanssa pituuseroa 20cm, joten ihan häntäkin ajatellen mukavampi ettei paljoa tarvitse kumarrella. Lisäksi näiden vaunujen helppokäyttöisyys on iso plussa. Naps vain, niin koppa tai ratasosa tai turvakaukalo on paikoillaan. Runko menee pieneen tilaan taiteltuna. Ainoa mikä vie säilytystilaa on kova koppa. Tämä oli muuten yksi asia mikä kannattaa ottaa huomioon kun valitsee kovan ja pehmeän välillä. Pehmeä kantokassi on myöhemmin helpommin varastoitavissa pienempään tilaan mitä kova koppa.

 

Vaunujen tavaratila on myös iso ja kopan ollessa paikoillaan tavarakoriin saa myös laitettua tavaraa. Monissa vastaavanlaisissa malleissa kun on ongelma, että kopan ollessa paikoillaan ei koriin saa laitettua mitään.

 

 

Kopan ja ratasosan lisäksi ostimme samaan pakettiin myös turvakaukalon Brio Primo sekä kaukalolle jalustan Brio Base. Olin turvakaukaloitakin vertaillut, mutta tähän päätökseen vaikutti pitkälti se, että turvakaukalon saa helposti runkoon kiinni pelkällä napsauksella ilman mitään erikseen hankittavia adaptareita. Brion turvakaukalot ovat muutenkin yleisiä ja hyväksi todettuja muiden kokemuksien perusteella, joten tämäkin puolsi päätöstä.

 

Piti heti testata kaukalopussiakin.

Tuolla se meidän pikkunen sitten tuhisee ensimmäisellä automatkallaan sairaalasta kotiin.



Sokerirasituskoe - 4. neuvola - raskausdiabetes

Tiistaina oli vuorossa sokerirasituskoe. Paasto meni helposti, vaikka kuvittelin sen olevan aivan liian pitkä, ja olin varma että herään yöllä vatsakipuun, mikä johtuisi nälästä. Aamulla oli  hyvä fiilis, vähän alkoi nälkä tuntua labraan ajaessa, mutta enemmän oli jano kuin nälkä. Kahdeksalta ekat verenluovutukset. Ei meinannut suonta löytyä vasemmasta kädestä ja labrahoitaja hieman sörkki neulalla, ilmeisesti suoni luisti alta pois. Piti hieman pumppailla kädellä että verta saadaan riittävästi putkeen. Makea sitruunajuoma perään huikalla (hirveä jano!) ja tunniksi odottamaan seuraavaa näytettä. Äitini oli lähtenyt seuraksi mukaan, kun hänenkin piti käydä antamassa verinäyte. Molemmilla oli neulomukset mukana ja kanttiinissa istuskeltiin odotusajat. Yllättävän nopeasti aika kuluikin.

Huono olo iski aika nopeasti, mutta se oli ihan odotettavissa. Istuessakin huimasi ja välillä piti laittaa päätä polviin. Kello läheni tasatuntia ja tiedossa olisi kohta toinen näyte. Päätin lähteä kävelemään ja poikkeamaan samalla vessassa. Ilmeisesti liikkuminen laittoi verenkiertämään, koska olo hieman parani. Pelkäsin ensin että pyörryn kun nousen tuolista ylös, mutta olo oli itseasiassa hieman parempi kun hieman liikkui. Toinen verinäyte oikeasta onnistui paremmin kuin ensimmäinen. Taas tunniksi istumaan... Kädet tutisten kolmanteen näytteeseen mikä otettiin taas oikeasta kädestä, kun siitä onnistui paremmin. Äkkiä aamupalaa naamaan kanttiinin puolella, kuppi kahvia ja rupesi taas olo kohenemaan. Töissä vielä jatkoin syömistä, kun kädet hieman tutisi, mutta puolilta päivin oli jo hyvä olo.

* * *

Tänään oli vuorossa neljäs neuvolakäynti. Käytiin kuulumiset läpi. Kerroin uudesta vaivasta, kipeytyvästä häntäluusta, sekä närästyksen ja pohjekramppien lisääntymisestä. Närästykseen sain neuvoksi Rennietä, jos tulee tarvetta kokeilla lääkemuodossa helpotusta. Toistaiseksi on riittänyt maito ja vesi rauhoittamaan pahinta polttelua. Selkeästi huomaa jo mitkä ruuat ovat ne pahimmat (mm. mustamakkara meni nyt kieltolistalle tai ainakaan sitä ei tarvitse vetää sellaista määrää mitä normaalisti syön...). Pohjekramppeihin juon jo nyt päivittäin magnesium-poretta, mitä olen käyttänyt jo ennen raskautta. Tuo ei kuitenkaan riitä, vaan enemmän pitäisi juoda vettä. Huomaa selkeästi niiden päivien jälkeen, kun olen muutaman lasillisen juonut vettä, niin ei kramppaa yhtään öisin.

Esitietolomake synnytystä varten piti olla täytettynä täksi neuvolakerraksi. Tuntui hölmöltä vielä tässä vaiheessa täyttää lomaketta loppuun asti, mutta ei siinä loppujen lopuksi mitään niin ihmeellistä ollut. Olen aika rennoin mielin menossa kohti synnytystä ilman mitään pelkoja, ja luotan täysin hoitohenkilökunnan ammattitaitoon. Eli katsotaan sitten tilanteen mukaan kuinka edetään. Muksu sieltä pihalle tulee joka tapauksessa.

SF-mitta kasvaa tasaiseen tahtiin, hieman keskiviivan yläpuolella. Vauhdikkaat sydänäänet löytyi ja Pikkunen myös esitteli kuinka vauhdikas hän osaa olla.

Alla tulokset, suluissa edelliset arvot.

RV 27+0 (22+1).

Paino 73,0 kg (69,5 kg)

Painon muutos +721g/vko (+776g/vko)

Hemoglobiinia ei mitattu (125)

Verenpaine 112/66 (125/67)

Pissanäyte puhdas (puhdas)

 

SF-mitta 24cm (19,5cm)

Sikiön syke +150

Sikiön liikkeet ++

* * *

Lopuksi kävimme läpi sokerirasituskokeen tulokset. Olin melko varma, että ei niissä mitään ole, kun mitään oireita ei ole ollut ja pissanäytteet ovat aina olleet puhtaat. No ei ne tulokset sitten olleetkaan ihan niin hyvät... Onhan tämä raskaus sujunut todella helposti, joten pitää jotain matkan varrelle osua. Raskausdiabetesdiagnoosiin riittää että yksi arvo on yli rajan. Minulla rajan ylitti kaksi arvoa..

 

Raja-arvot ovat ≥ 5.3 mmol/l paaston jälkeen,

≥ 10.0 mmol/l tunnin  kuluttua kokeen aloituksesta,

≥ 8.6 mmol/l kahden tunnin kuluttua kokeen aloituksesta.

 

Minun arvoni olivat:

1. näyte 5.3 eli juuri raja-arvo. Olisi pitänyt olla alle.

2. näyte 7.5 eli tämä oli alla raja-arvon ja hyvä tulos.

3. näyte 11.7 eli reeeilusti yli raja-arvon.

 

Huomisesta aloitan seurantajakson 6 päivän ajan. Neljä kertaa päivässä pitää ottaa verinäyte: paastoarvo heti herättyä, tunti aamiaisen jälkeen, tunti lounaan jälkeen ja tunti päivällisen jälkeen. Seurantajakson aikana katsotaan, riittääkö hoidoksi ruokavalion muutos ja liikunnan lisääminen. Jos sokeriarvot pysyvät tavoitteissa, ei lääkitystä tarvita. Jos taas arvot heittelevät/ovat korkeat, harkitaan lääkitystä.

 

Ruokavalio ei vaikuttanut monimutkaiselta vaan on se ihan perus suositus mitä kaikkien pitäisi noudattaa. Oikea lautasmalli, säännölliset ruoka-ajat, sokerin vähentäminen, rasvattomat tai vähärasvaiset tuotteet ja täysjyväviljat vaalean viljan tilalle. Paljon kasviksia totta kai. Uutena tietona tuli, että hedelmien ja marjojen kanssa pitäisi syödä jotain proteiini- tai rasvapitoista, ettei hedelmäsokeri pääse nostamaan sokeriarvoja. Eli välipala omena olisi hyvä syödä ruuan yhteydessä tai jos syö erikseen, niin omenan seuraksi olisi hyvä ottaa esim. juuston siivu.

 

Helpotti oloa kun ei tullutkaan mitään tiukkaa dieettiä vaan tuollainen perus "syö terveellisesti ja liiku" ohjeistus. Nyt sitä on pakko noudattaa, eli tuleepahan laitettua omat elämäntavat remonttiin ja opeteltua sille terveellisemmälle linjalle. Mielenkiinnolla siis odotan tulevaa seurantajaksoa. Piikittäminen ei niinkään innosta, mutta eiköhän sen kestä.

Kestovaipat käyttöön

Minulle oli alusta asti selvää, että ainakin kokeilemme kestovaippoja. Pitkälti sen takia, että ne ovat uusi juttu minulle ja mielenkiinnosta haluan kokeilla miten toimivat. Jos ei ole meidän juttu, en pety. Jos taas kestovaipat sopii meille, niin mikäs sen hienompaa. Vähemmän roskaa ja rahallista säästöä, kun ei tarvitse koko aikaa ostaa kertakäyttövaippapaketteja.

Tarkoitus on aloittaa osakestoiluna, eli osa päivän vaipoista on kestoja ja osa kertakäyttöisiä. Nyt kuitenkin vaippoja on kerääntynyt jo varsin hyvä määrä (vielä kun ne istuisivat vauvamme päälle hyvin), voi olla että suurin osa päivän vaipoista tulevat olemaan kestoja. Ellei jopa kaikki, ainakin joinain päivinä. Osakestoilua mietin oikeastaan vain sen takia, että liikenteessä ollessa en ole vielä sisäistänyt kuinka kuljetan käytetyt vaipat kotiin ilman että joka paikka haisee vaipalle. Kun ollaan pois kotoa, on helpompi käyttää kertakäyttöjä, koska roskiksia löytyy joka paikasta. Mutta... Katsotaan sitä sitten kun aika tulee lähteä kotoa ihmisten ilmoille. Kestovaipat ovat kuitenkin vieneet jo mukanaan ja vielä on hyvin aikaa perehtyä vaippojen kuljettamiseen. Onhan niitä vaippapusseja, eli ei tuo ole niin vaikea asia kuin miltä annan sen kuulostaa.

Vastasyntyneille on omaa new born (NB)-kokoa olevia vaippoja. Monille sopii heti S-koon vaipatkin, koska vaipoissa on merkeittäin paljon eroa kuin myös itse vauvoissa. Vastasyntyneillä kuitenkin moni on kokenut parhaimmaksi yhdistelmäksi harso + villahousut. Tätä olen itsekin ajatellut. Olen hankkinut kasan Imse Vimse-merkkisiä NB-koon sisävaippoja ja niihin kuoria, eli niitäkin tulemme käyttämään (jos vain sopivat päälle). Jos nuo Imse Vimset sopivat, voi harsot jäädä vain varalle.

 Vas.yläreunassa Imse Vimse sisävaippoja.

Harsoja ja näpsyjä, millä "paketti" kiinnitetään. Harsojen edessä Imse Vimsen kuoria.

Ensimmäiset villahousut olen jo neulonut ja toiset ovat tuloillaan. Villahousuissa käytetään pääasiassa hahtuvalankaa (100% villaa), mutta myös muut täysvillaiset langat käyvät. Hahtuva tuntuu todella imukykyiseltä jo kuivana kokeiltuna, on todella muhkeaa lankaa.

Lisäksi vaippalaatikosta löytyy kolme itsetehtyä taskuvaippaa (näyttävät melko pieniltä, eli ovat max. S-kokoa). Pinta on kosteuden pitävää, sisällä ihoa vasten nopeasti kosteuden läpäisevää kangasta ja tähän kuoren ja sisäkankaan väliin lisätään imua, mm. taittoimuja.

Olen löytänyt paljon Myllymuksujen taskuvaippoja sekä AIO (all in one)-vaippoja (koossa S-M) edulliseen hintaan ja kunnoltaan ovat käyttämättömiä tai hyvin vähäisellä käytöllä olleet. Ylemmässä kuvassa alareunan vihreät ja yksi valkoinen vaippa ovat juuri Myllymuksujen. AIO-vaipoissa on kaikki valmiina, mutta tarvittaessa voi vielä itse lisätä imua. Nuo meillä olevat AIOt vaikuttavat kyllä todella imukykyisiltä, joten voi olla että ne menevät ihan noin vain.



Imse Vimsestä löytyy myös muutama AIO-vaippa sekä M-kokoinen taskuvaippa. Paljoakaan ei ole rahaa mennyt nykyiseen vaippavarastoon, olen ollut melko nuuka mutta toisaalta olen kyllä bongannut hyvin näitä halpoja vaippoja erilaisista kirpputoritapahtumista. Monet, jotka eivät ole kestoista innostuneet, myyvät äitiyspakkauksien mukana tulleita vaippoja edullisesti pois. Nyt vain pitää toivoa, että edes suurin osa sopisi meidän vauvalle. Muuten menee vaippavarasto uusiksi. Mutta toisaalta taas nämä meillä olevat vaipat ovat varmasti suht helposti myytävissä koska ovat niin hyväkuntoiset.

Vaippojen lisäksi olen löytänyt myös hyvin imuja taskuvaippojen sisään. Imuja on myös helppo tehdä itse, esim. vanhoista froteepyyhkeistä tai mikrokuituliinoista.

Minulla on vielä paljon opeteltavaa kestovaipoista, mutta aikaa vielä on ja intoa piisaa. Nyt pitäisi pestä muutamia kertoja uudet harsot, että ne tulisivat imukykyisemmäksi. Samoin imut saavat pyöriä koneessa vielä muutamaan kertaan samasta syystä.

Lisää vaippoja hankin pikku hiljaa. Todennäköisesti näillä mennään alkuun, että nähdään kuinka sopivat päälle ja millaisia tarvitaan vielä. Varmasti kokeilen myös vaippalainaamoa, että saan muitakin merkkejä kokeiluun. Pyrin ostamaan mahdollisimman paljon käytettynä, kuitenkin niin että ovat vielä hyväkuntoisia.

Kestot mielletään helposti hippien jutuksi. Ehkäpä minun sisälläni elää pieni hippi, vaikkakin pidän itseäni hyvin maalaisjärkisenä enkä lähde liioittelun puolelle mihinkään suuntaan. Perheessäni tämä kestoilu mielletään vahvasti sinne hippiyden puolelle enkä ole aiheesta kauheasti muille puhunut kuin totta kai J:lle ja äidilleni. Äitikin oli alkuun, että onkohan viisasta ja varmasti tulee iho-ongelmia jne.. Kun asiasta ollaan useampaan kertaan puhuttu, olen esitellyt meidän vaippoja ja kertonut, että itse asiassa monen vauvan iholle sopii paremmin kestovaippa kuin kertakäyttö, on äitikin alkanut lämpenemään ajatukselle. Itse asiassa koin suuren yllätyksen, kun äiti kertoi että hän on myös joskus kokeillut kestovaippoja. Ilmeisesti kokeilu on jäänyt harso + kuorivaippa aikaan, mutta olin hyvin yllättynyt kun äiti myönsi että hän on käyttänyt kestoja ja antoi jo vinkkejä kuinka pitää vaipat siisteinä ja säilyttää likaiset aiheuttamatta hajuhaittoja kotiin. Suuhan siinä loksahti auki. Jo silloin 70-luvun lopulla kun äiti käytti kestoja veljelleni, oli käytössä riisipaperin tai kuivaliinan tapaiset suojat ettei vaippaan jäisi kakkatahroja. Ja äiti oli säilyttänyt likaiset vaipat kannellisessa ämpärissä veteen upotettuina. Siinä liotessa myös pissa- ja kakkatahrat liukenee eikä haju ole niin paha kantta avatessa kuin olisi jos vaipat olisi kuivana ämpärissä.

Olen innostunut kestoilusta siinä määrin, että olen hankkinut myös ison kasan kestoliivinsuojia itselleni. Kestositeisiin en ryhdy, mutta nuo liivinsuojat kiinnostaa. Moni on sanonut, että ne tuntuvat mukavammilta silloin jos nännit ovat kovin arat tai rikkoutuneet, kun eivät tartu kiinni samalla tavalla kuin kertakäyttöiset. Riippuu varmasti millainen kangas on ihoa vasten.

Haalaria kevääseen

Teen nyt oman kirjoituksen aiemmin hankituista kirppisostoksista. Nämä on täysin unohtunut "raportoida" tänne blogiin. Sinänsä huvittavaa näissä viimeisimmissä hankinnoissa on se, että yllättävän paljon olen ostanut vaaleanpunaista. Minä, joka vielä muutama kuukausi sitten vannoin kautta kiven ja kannon, että meidän kotiin eikä meidän lapselle tule mitään vaaleanpunaista. En itse pidä siitä väristä, en ole yhtään "pinkki-ihminen". Mutta kas kummaa, kun ultrassa kerrotaan että tyttö tulossa, tuli pinkit lasit heti silmille. En edelleenkään itselleni pue mitään vaaleanpunaista, mutta pienelle tyttövauvalle vaaleanpunainen sopii kuin nenä päähän.

Tein paljon ajattelutyötä ulkovaatteiden hankinnan suhteen. Alkuvuodesta totta kai tarvitaan toppavaatetta ja sellainen haalari meiltä löytyykin koossa 56 (nyt löytyy parikin toppahaalaria). Mutta seuraava koko, 62, tuotti harmaita hiuksia. 62 cm arvioidaan n. 3kk:n ikäiselle vauvalle. Meidän kohdalla mentäisiin silloin huhtikuussa. Suomen kevät on yhtä varma kuin syksy, eli ei sitten mitään hajua millaisia kelejä voi olla. Paljon mahdollista että on välikausikelit, mutta on myös mahdollista koviin pakkasiin. Huhtikuussa kyllä yleensä on vielä sen verran kylmä, että vauvalle menee paksummin vaatetta ja alkuun toppahaalarikin varmasti. Mutta toukokuussa voi olla jo hellekelejä tai ainakin lähes 100%:n varmasti välikausikelit. Ostanko siis koossa 62 toppahaalaria ollenkaan? Fiksuhan tietty odottaisi sinne kevääseen että näkisi mikä on tilanne. Mutta jos kohdalle osuu todella edullisesti sekä välikausi- että toppahaalari, niin ei kai se haittaa vaikka ostaisi kummatkin?

Nämä löytyi aika peräkanaa parilta kirpparikäynniltä. Kumpikin maksoi alle 5€/kpl, enkä ole kyllä mitään moitetta löytänyt. Vaikka ne vievätkin tilaa kaapissa, niin on ainakin nyt vauvalle haalaria tarjolla oli sitten keli mikä tahansa.

 Välikausihaalari

Toppahaalari

 

Lisäksi olen löytänyt talveksi fleecehaalarin aiempien vanuhaalareiden lisäksi. Kuvaa en huomannut ottaa, mutta löytyy myös paksu fleecepussi pitkillä hioilla.

 

 



MLL:n kirpputoripäivät

Mannerheimin Lastensuojeliiton kirppikset eivät jääneetkään siihen yhteen kertaan. Nyt niitä tuntuu olevan joka puolella kaupunkia ja naapurikunnissa. Tänään matkasin Vesilahteen katsomaan löytyisikö mitään kivaa ostettavaa. Vanhempani tulivat sinne myös, samalla poikettiin siskolleni kylään. Äiti oli ehtinyt jo kerran kiertää kirppiksen ympäri, mutta kiersi vielä toistamiseen minun kanssani. Ja ostettavaahan löytyi.

Vaatetta olisi jälleen ollut tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta en edes lähtenyt penkomaan vaatepinoja, koska halusin pitää pääni enkä ostaisi mitään vaatetta. Poikkeuksen tähän toi äitini ostama vaaleanpunainen Benettonin toppahaalari koossa 56. Oli niin suloinen, että äitini halusi sen ehdottomasti ostaa vaikka meiltä löytyykin jo yksi 56-koon haalari.

Olin iloinen äitiysvaatteiden valikoimasta. Löysinkin monta paitaa sekä odotus- että imetysajalle ja useammat housut. Saa rauhassa vatsa kasvaa eikä vaatteet purista. Housujen kanssa olen ollut vaikeuksissa, kun en tunnu löytyvän mitään päällepantavaa.

Olen pitkään miettinyt, että haluan kokeilla kapaloa vauvalle rauhoittamaan yöunia. Kirppikseltä löytyi ihana vaaleanpunainen juuri vastasyntyneelle sopiva kapalo hyvään hintaan, joten pitihän se ostaa. Päästään ainakin kokeilemaan olisiko kapalointi meidän vauvalle sopiva juttu.

Ensi viikolla tulee 8 viikkoa täyteen vaunujen tilaamisesta. Lastentarvikeliikkeessä sanottiin, että 8 viikkoon on hyvä varautua eikä vielä ole mitään kuulunut. Mutta koko ajan vaunujen saapuminen lähenee ja odotankin innolla että pääsen niitä hipelöimään. Turvakaukalo tulee samaan aikaan ja totta kai sitä pitää heti testata autoon. Tänään löysin niin suloisen vaunulelun, että vaunujenodotusinnosta tihkuen minun oli pakko saada se.

Lisäksi löysin käyttämättömiä kestovaippoja niin halvalla, että pakko oli ostaa vaikka vastaavia meiltä jo löytyykin. Nyt täytyy vain toivoa että ne istuisivat meidän vauvan päälle etten turhaan ole isoa kasaa vaippoja hankkinut. Sinänsä kuitenkin hyvä että ovat käyttämättömiä tai vain pari kertaa päällä olleita, koska ovat silloin hyväkuntoisia ja helposti eteenpäin myytävissä. Lisäksi matkaan tarttui vielä kestoliivinsuojia iso nippu. Nyt tuntuu noita suojia olevan niin paljon, että saas nähdä tuleeko kaikkia edes käytettyä.... Teen oman kirjoituksen kestovaipoista vielä.