Toinen perhevalmennuskerta oli maanantaina 10.11., aiheena
imetys. J:kin uskaltautui mukaan vaikka aihe ei ehkä niin läheisesti miehiä kosketa. Kerroin kyllä, että olin todella otettu ja mielissäni, että J lähti mukaan kuuntelemaan. Tälläkin kertaa oli kyse "kalvosulkeisista" ja jälleen kerran meinasi väsymys iskeä päälle. Tuo klo 16.15-17.15 ei todellakaan ole hyvä aika meikäläisille. Äkkiä töistä kotiin, nopeasti evästä suuhun ja samoilla vauhdeilla kohti neuvolaa. Ja vielä kun valmennuskerran veti niinku-sanaa toitottava terveydenhoitaja. Meinasi hieman keskittyminen herpaantua, kun rupesin odottamaan mihin kohtaan tulee jälleen "niinku" ja kuinka monta kertaa terkka sen sanoo tunnin aikana.
Imetysasennoista ja rinnan tyhjentymisestä sain hyvää uutta tietoa. Asentoa kannattaa vaihdella, että rinta tyhjentyisi tasaisesti. Vauvan leuan puolelta tyhjennys on voimakkaampaa, joten vauvan asentoa olisi hyvä vaihdella, erityisesti jos alkaa maito pakkaantumaan tiettyyn kohtaan rintaa.
Myös erilaisista tarvikkeista (rintakumi, nänninkohottaja, maidonkerääjä..) ja voiteista sain hyvää tietoa. Muutenkin rinnan hoitamisesta, koska alkuun varsinkin rinnat voivat olla arat ja pakkaantua helposti.
En ole mitenkään ehdoton sen suhteen, että haluan täysimettää ainakin puolivuotiaaksi tai että imettäisin pitkään. Jos imetys lähtee hyvin käyntiin ja se sujuu, niin varmastikin imetän pääasiassa sinne puolivuotiaaksi, mutta suurella todennäköisyydellä kiinteät ruuat otetaan käyttöön heti 4kk iästä alkaen. En myöskään usko, että imetän yli 1-vuotiasta lasta. En sano, etten varmasti tekisi niin, mutta tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että en halua. Itse asiassa omaan silmään näyttää jotenkin epämiellyttävältä, kun iso lapsi (taapero) roikkuu rinnassa. Imetys on mun ajatusmaailmassa vauvan juttu.
***
Kolmas perhevalmennus oli tänään maanantaina 17.11. aiheena
synnytys. Tätä kertaa olin odottanut, mutta en tälläkään kertaa kokenut mitään suurta "valaistumista" asioiden suhteen. Jopa J sanoi, että käsitellyt asiat olivat niin perus huttua, että jopa hän tiesi oikeastaan kaiken, vaikkei varsinaisesti ole synnytysasioihin perehtynyt mitenkään. Nyt kun miettii kolme perhevalmennuskertaa, niin en kokenut tarpeelliseksi. Uskoisin, että kaikki, tai ainakin suurin osa, esikoista odottava etsii nämä tiedot netistä jo paljon ennen varsinaista perhevalmennusta. Todennäköisesti näistä aiheista on jo keskusteltu ystäväpiirissä, Facebookissa tai foorumeilla.
No joo, olihan nämä synnytykseen liittyvät asiat kiva käydä vielä läpi. Nyt tulee ehkä enemmän keskusteltua J:n kanssa tulevasta synnytyksestä, kun molemmilla on samat pohjatiedot. Voidaan hyvin suunnitella yhteistyöstä, mikä on J:n rooli ja mitä toivoisin hänen tekevän. Ja nyt ainakin tiedän, että J:n puhelimesta löytyy SVO:n puhelinnumero, koska hän tallensi sen tuolla perhevalmennuksessa. Itse en ole numeroon vielä kiinnittänyt huomiota ja tulikin hieman puskista, kun terkka puhui että tehän kaikki tiedätte tämän numeron. Varmaan tuli kysymysmerkki meikäläisen pään päälle "jaa tiedänkö?", ennen kuin terkka jatkoi että numero löytyy neuvolakortista. Huh, on se siis tallessa meikäläiselläkin vaikkei puhelimen luettelosta vielä löydykään.
Koska aika on kulunut vauhdilla ja moni sellainen asia on edelleen tekemättä mitä olin ajatellut marraskuussa tehdä, hoksasin perhevalmennuksessa, että kai sitä tarvitsisi käydä jossain vaiheessa tutustumassa synnytyssairaalassa. TAYSissa on joka torstai esittelykierros ja sinne voi mennä koska haluaa, eli täytyy joku torstai suunnata nokka kohti synnäriä.
Toivoisin, että jaksaisin olla kotona mahdollisimman pitkään. Vanhemmiltani on jo tuotu jumppapallo minulle ja suihkussa varmasti tulee istuskeltua pallon kanssa. Myös kauratyyny löytyy. Toivon, että omalla kohdalla synnytys sujuisi yhtä hyvin kuin äidilläni ja siskoillani. Meidän perheessä vauvat ovat syntyneet nopeasti ja LUOMUNA. Olisihan se hienoa pärjätä ilman vahvaa lääkitystä, mutta toisaalta en kyllä halua itseäni kiusata jos lääkkeestä saa apua jaksamiseen. Eli en ole tässäkään asiassa ehdoton. Kirjasin esitietolomakkeeseenkin, että pyrin olemaan ilman vahvempaa lääkitystä mahdollisimman pitkään, mutta olen avoin kaikelle ja luotan täysin henkilökunnan ammattitaitoon ja otan kaikki ehdotukset ja neuvot vastaan.
Olen niin vahvasti asennoitunut siihen, että tämä muksuhan pysyy mahassa yli uuden vuoden, joten on tuntunut kaukaiselta ajatukselta sairaalakassin pakkaaminen. Toisaalta taas ei olisi pahitteeksi ainakin tehdä lista jääkaapin oveen mitä kassissa pitää olla, jos sattuisikin lähtö tulemaan nopeasti tai että en itse pystyisi sitä kivuissani pakkaamaan. J tarvitsee listan, joten sellaista voisi alkaa pikku hiljaa kirjaamaan.
***
Ensi viikon torstaina 27.11. olisi viimeinen perhevalmennus, aiheina
parisuhde ja vanhemmuus. Tuo kerta varmastikin skipataan. Eiköhän nämä kolme kertaa riitä, hyvä kun ne on jaksanut kuunnella läpi. Seuraavalla kerralla tietääkseni miehet ja naiset jaetaan ryhmiin ja meidät tuntien se homma ei sovi meille ollenkaan. Oikein naurattaa tämä meidän sosiaalisuus! Rajansa kaikella lässytystä. Meillä on omat kanavamme, jos halutaan jutella aiheesta, ja mikä tärkeintä: meillä on toisemme, ja jos kokee tarpeeksi puhua jostain, niin sen kun avaa suunsa. Tässä on vuosien varrella opittu jo täydentämään toistemme lauseita ja varsinkin minä välillä änkytän tai puhun ihan höpöjä ja J ymmärtää varsin hyvin mitä yritän sanoa. Tämä välillä naurattaa meitä molempia, mutta siinä huomaa että aika monta yhteistä vuotta on jo tullut vietettyä.
Ensi viikon torstaina on myös ylimääräinen ultrakäynti raskausdiabeteksen takia. Samainen päivä on myös viimeinen työpäiväni ennen äitiyslomaa. Nämä kaksi viimeistä viikkoa ovat varsin hektiset töissä ja uhkaavan nopeasti aika kuluu. Vointi alkaa kyllä olla jo sellainen, että loma tulee todellakin tarpeeseen ennen tulevaa synnytystä ja lapsiperhe-elämää. Vatsa kasvaa kohisten, nahkaa kiristää ja polttelee/kutittaa, selkää särkee, närästää, SI-nivel vihloo molemmin puolin todella kipeästi. Väsyn nopeasti, eli montaa asiaa päivään ei voi sopia. Jos menee töiden jälkeen kauppaan, ei loppuiltana tehdä mitään. Nämä lonkka/SI-nivel säryt tekevät melko rammaksi, mutta minkäs sille voi. Kestetään hammasta purren. Joulukuun voi maata sohvalla, jos ei liikkumaan pääse.