2. neuvola ja lääkäri

Tänään oli toinen neuvolakerta sekä heti perään lääkäri. Edellisestä käynnistä olikin jo aikaa 1,5kk mutta nopeasti tämä aika on mennyt enkä ole kaivannut yhtään tiheämpää neuvolassa käyntiä. Nytkin meni puoli tuntia yhteensä siihen, että terveydenhoitaja teki ne perus testit ja lääkäri teki sisätutkimuksen sekä kuunteli sydänäänet. Pissanäyte ja verenpaine mitattiin, sekä paino punnittiin, mutta hemoglobiinia ei testattu, koska on ollut hyvä eikä ole mitään oireita mitkä viittaisi muutokseen. Terveydenhoitaja naureskeli, että minä olenkin päässyt helpolla, kun ei ole mitään vaivaavia oireita tai särkyjä tms. Tottakai jotain pientä on mitä kuuluukin, mutta ei mitään mikä olisi vaivaksi. Leppoisin mielin olen saanut olla raskaana ja toivon mukaan leppoisasti jatkuukin. Mitään en ole stressannut, vaan ollut todella lunki. Doppleria olen testannut kahdesti, koska olen unohtanut koko laitteen. En ole missään vaiheessa pelännyt keskenmenoa tai säikähtänyt jotain repäisykipua tai muita kolotuksia. Ei ole tehnyt niin huonoa että olisi oksentanut eikä ole tavallista enempää väsyttänyt. Mikäs tässä siis ollessa, ensi viikolla olenkin jo kesälomalla ja aion nauttia täysin rinnoin kahdesta lomaviikosta!

Alla tulokset, suluissa edelliset arvot.

RV 16+6 (10+0).

Paino 65,4kg (63,3kg)

Painon muutos +306g/vko

Hemoglobiinia ei mitattu (124)

Verenpaine 123/74 (118/65)

Pissanäyte puhdas (puhdas)

 

Verikokeen tulokset (käynti 17.6.)

Veriryhmä A

Rh +

Ei vasta-aineita eikä sukupuolitauteja.

 

Itse asiassa eniten neuvolankäynnistä jännitin tuota pissanäytettä ja siitä erityisesti sokeriarvoa. Haluan venyttää mahdollisimman pitkään sokerirasitustestiin joutumista. Välttelin (suurempaa) herkuttelua muutaman päivän ennen neuvolaa, ettei narahda testissä heti. En tiedä onko sillä oikeasti vaikutusta asiaan, mutta minun päässäni tämä oli tärkeä juttu. Heti neuvolasta lähdettyä nappasin pari karkkia kotoa ja puolikkaan limsapullon mukaan töihin.

 

Yllätyin siitä, että painon noususta ei kommentoitu mitään. Odotin jotain saarnaa, kun on lähtöpainosta noustu jo 7kg, mutta mitään ei sanottu. Terveydenhoitaja vain muistutti syömään säännöllisesti ja juomaan paljon, varsinkin näillä keleillä. Eilen ihmettelin J:lle ääneen, että en omasta mielestä edes syö paljoa enempää kuin ennenkään. Minut kyllä tyrmättiin heti, että kyllä kuulemma syön enkä liiku yhtään enempää, joten tarraa paremmin kiinni. Mutta en ota tuosta painosta mitään stressiä. Nousee, jos on noustakseen. En voi syömättäkään olla, sitten vasta huono olo tulee. Juuri toissa viikonloppuna olin pyörtyä kirpputorilla, kun ruokaväli oli huomaamatta kasvanut isommaksi mitä normaalisti. Enää kun ei tule huono olo heti kun tulee nälkä, vaan nyt ovat oireet nälän suhteen muuttuneet eikä enää kroppa muistuta niin selvästi syömisen tarpeesta.

 

Lääkäri kuunteli sydänäänet, syke hyvä +150. Kohdunkaulan pituus cx napakka 3cm, kohdun suu suljettu. Kaikki siis kunnossa.

 

Seuraava neuvolakäynti on 5.9. jolloin mennään RV 22+1 ja silloin käydään Kelan asioita läpi. Tätä käyntiä ennen on rakenneultra 22.8. Eli ihan kohta mennään jo raskauden puolivälissä. Nopeasti on aika mennyt vaikka alkukesästä ajattelin että tammikuuhun on vielä piiiitkä aika. Paljon olen jo nyt miettinyt tulevaa syksyä/loppuvuotta. Töissä pitää askarrella hyvä perehdytyskansio ja toivon että saisin itse perehdyttää tuuraajan. Tulevia koiranäyttelyitä olen jo miettinyt, mutta todella vaikea arvioida missä kunnossa olen esim. lokakuun lopulla tai myöhemmin. Eihän kukaan sellaista pysty ennustamaan. Mutta nyt nautitaan täysin leppoisasta olosta ja yritän parhaani mukaan myös nauttia aurinkoisista hellekeleistä, vaikka välill vähän tuskainen olo onkin kuumuuden takia.

Ensimmäisiä vaatehankintoja

Ihan ensimmäinen vaatehankinta oli jo aiemmin blogissa esitelty toppapuku. Tämän jäkeen olen ostanut kirpparilta yhden fleecen, mikä on näytillä tämän kirjoituksen lopussa. Nämä molemmat ovat olleet yksittäiset ostokset kirppareilta. Nyt olen kuitenkin aloittanut ihan ajatuksella vaatteiden hankkimisen pikku hiljaa -periaatteella. Kuitenkin viikonlopun aikana on jo melkoinen määrä pientä vaatetta kertynyt vaatehuoneeseen odottamaan omaa paikkaansa.

Aion ostaa mahdollisimman paljon käytettyjä vaatteita, varmaankin pääasiassa kirpputoreilta tai nettikirppareilta (facebook, tori.fi jne..). Vauvan vaatteiden käyttöaika on niin lyhyt, että en raaski ostaa paljoakaan uutena, kun käytettynä löytää todella hyvälaatuista. Kyllähän kirppareilla on niitä loppuun asti käytettyjä, kulahtaneita ja läikikkäitä vaatteita, jotka itse olisin heittänyt jo aika päiviä sitten roskiin. Kirppareilla on kuitenkin todella paljon vauvan vaatteita myynnissä, joten niistä isoista massoista löytää varmasti myös hyvälaatuisia vaatteita edulliseen hintaan. Ja kun aloittaa hyvissä ajoin, niin voi olla vähän ronkelimpi.

Perjantaina kävin töiden jälkeen pyörähtämässä yhdellä kirpparilla, kun odottelin miestä töistä. Muuten ei ollut häävi tarjonta, mutta yhdellä pöydällä oli paljon todella hyväkuntoisia vauvan bodeja ja muita vaatteita. Tämän pöydän ääressä vierähti hetki, kun pengoin ne minua eniten miellyttävät vaatteet. Tänään lähdin äitini kanssa ajankuluksi meidän lempi kirpputorille Kangasalan Lentolaan. Tämä on todella iso kirpputori ja tarjontaa on paljon. Aikaa kuluikin lähes tunti ja päästin vain puoleen väliin kirpputoria. Kello läheni neljää, kori oli lähes täynnä vaatetta, minua alkoi yhtäkkiä huimata paljon ja tuli todella huono olo. Kohta tulikin jo kirpparin valomerkki. Hörpin limsaa, että verensokeri vähän tasoittuisi ja yritin kärvistellä kassajonossa. Äiti oli tottakai huolestunut ja motkotti minulle koko ajan, että mene istumaan. Pidin taas kerran pääni ja sanoin että kyllä nyt on jo parempi olo. Oli päässyt vierähtämään vähän liian pitkä aika edellisestä ruokailusta. Muutenkin koko viikonlopun olen syönyt vähän miten sattuu ja aivan liian vähän. Jatketaan kirpparin loppuosan kiertämisellä joku toinen päivä..

Tässä hieman yhteenvetoa tämän hetkisestä vaatemäärästä. Tykkään että on väriä ja kuoviota. Valkoisia tulen hankkimaan todella vähän, pitkälti siitä syystä että valkoinen on todella arka väri ja näissä näkee paljon juuri niitä kellertäviä ja harmailla laikuilla varustettuja bodeja. Vaikka ne onkin pestyjä, niin silti ällöttää ajatuskin läikikkäästä bodysta vauvan päällä.

Bodyt:

50-56 cm .:. 5 kpl

60-62 cm .:. 9 kpl

68 cm .:. 1 kpl

Paidat:

62 cm .:. 1 kpl 

(ihana vihreä-valko raidallinen)

Potkuhousut:

50-56 cm .:. 2 kpl

60-62 cm .:. 3 kpl

Harmaat puolipotkuhousut

Tumman siniset ja ruskeat housut

Yöpuvut (pyjamahaalari):

beige 56 cm, nallekuviollinen 60 cm

Sukat (ilmeisesti koko 20) 4 kpl

Nämä yllä olevat olen siis hankkinut tämän viikonlopun aikana ja yhteensä on rahaa mennyt 34€. Eli aika mukavan määrän on vaatetta saanut pieneen hintaan.

Tässä vielä aiemmin mainittu fleece, minkä löysin jo jokin aika sitten kirpparilta. Hieman nyppyyntynyt, mutta niin ihana silti.

Kotidoppler

Kaverini on hieman edellä vauvan odotuksessa, laskettu aika lokakuun lopulla. Tällä viikolla tuli puheeksi dopplerin hankinta, kun mietin että uskallanko tehdä mitään kalliimpia ostoksia vielä, kun neuvolaankin on hetki aikaa enkä ole yhtään varma onko Pikkusella kaikki kunnossa. Kaverillani on ollut doppler käytössä ja kertoi, että on itse pitänyt siitä todella paljon. Hän lupasi myydä sen minulle, koska hänen vauvansa liikkeet tuntee jo niin hyvin eikä ole enää tarvetta varmistella sydämen sykkeitä. Kävin eilen hakemassa dopplerin ja olihan sitä heti pakko kokeilla. Doppler on mallia Angelsounds Doppler JPD-100B. Näyttöön tulee sykkeen lyöntien lukumäärä ja kaiuttimen kautta kuulee äänet. Myyntitiedoissa mainitaan, että tämän avulla voi kuulla sydämen äänien lisäksi myös potkut, liikkeet ja jopa hikan.

J sai toimia "ultraajana". Oltiin saatu ohjeistus että viuh-viuh ääni kuuluu istukalle, hevosen laukkaääni tai teknomusiikin jumputus on vauvan sykettä. Rohinat kertovat liikkeestä, joko anturin/lähettimen liikkuessa tai jopa vauvan liikkeet jos lähetin on paikoillaan. Siinä olikin etsimistä, että sen pienen alueen löytää, mistä ensin kuuluu istukan ääni ja lopuksi alue rajataan vieläkin pienemmäksi että löytyy kunnon jumputus. Epätoivo meinasi iskeä (kaverini kyllä varoitti, että hänellä meni ensimmäisellä kerralla pitkään ennen kuin löysi oikean äänen), mutta ensin löytyi tosiaan istukka. Se hukattiin moneen kertaan ja yritettiin pienentää aluetta istukan äänen tietämillä. Loppujen lopuksi hevosen laukkaäänet löytyi ja se oli kyllä todella selkeä. Ei voinut erehtyä. Siellä Pikkusen sydän löi vauhdikkaasti <3 En kyllä enää muista mikä sykemäärä oli...

Ai että tuli hyvä fiilis! En ole kauheasti stressannut tämän raskauden aikana. Olen ollut koko ajan varma, että kaikki on ihan hyvin, ei mitään hätää, mennään vaan päivä kerrallaan eteenpäin. Olen lukenut aiemmin jo dopplereista ja jossain vaiheessa mietin hankkisinko sellaisen. En kuitenkaan lähtenyt tilaamaan sitä, en kokenut välttämättömän tarpeelliseksi, ja asian ajatteleminen jäi. Nyt tuo doppler tuli mieleen, kun harkitsin lähtöä alennusmyynneille katsomaan vaunuja. Ensimmäinen kerran tuli tunne, että onkohan sittenkään kaikki hyvin. Onneksi kaverilla oli doppler ja hän oli juuri harkinnut myyvänsä sen. Sain dopplerin nopeasti itselleni ja oli mukava kokemus kuunnella itse kotona sydänääniä. Suosittelen, vaikkakin tuosta voi stressaava ihminen saada lisää hermostumisen aihetta jos ei heti löydy ääniä. Mutta onhan tuon käyttöaika melko lyhyt. Muistaakseni ohjeessa on että vkosta 12 eteenpäin voi äänet kuulla kotidopplerilla. Liikkeet tuntee tietääkseni melko hyvin jo puolen välin tienoolla, eli "epävarmuusviikkoja" on vain muutama. Kun liikkeet tuntee, en usko että doppleria tulee enää pahemmin käytettyä. En myöskään usko, että kovin usein tuota käytän tulevina viikkoina. Mutta kiva, että se on olemassa siltä varalta, jos iskeekin epäilys että onko kaikki hyvin.

Vkon 16 kuulumiset

Blogi on ollut hiljainen reilun parin viikon ajan. Päivät eivät ole juurikaan poikenneet toisistaan eikä raskauden suhteen ei ole uutta ja ihmeellistä (verrattuna aiempiin viikkoihin). Tällä hetkellä mennään viikkoa 16 (15+2) suhteellisen hyvinvoivana.

Raskaudesta on muistuttanut ah niin ihana vatsan toiminta. Olenkin nyt tosissani opetellut juomaan enemmän vettä. Se on auttanut moneen vaivaan. Lisäksi olen myös ollut hieman tarkempi sen suhteen mitä suuhuni laitan. Kyllä vielä mennään herkkujenkin perässä, enkä tarkoita nyt vain makeita herkkuja. Parina iltana olen tehnyt herkullisia sipulirenkaita ja voi jestas että olen saanut katua sitä. Jos niitä syö, niin ei ehkä kannata illalla myöhään niitä syödä. Voi olla että vatsassa tuntuu sen jälkeen ei-niin-mukavalta. Välillä on myös ilmapallo-olo. Oikeastaan koko ajan on pyöreä pallo navan seudulla. Turvotessaan enemmän tuntuu että vatsanahka repeää ihan just kohta. Siispä ruokalistalle on myös tullut mysli (valitsin sen missä oli eniten kuitua) ja maustamaton jogurtti, missä oli oikein mainos, että vatsan hyvinvointiin. Leivistä syön pelkästään ruisleipää ja kasviksia/hedelmiä/marjoja syön päivittäin mahdollisimman paljon.

Nivelsärky hellitti aika nopeasti sen pahimman kivun jälkeen eikä ole vihoitellut nyt oikeastaan yhtään. En edes muista koska olisi viimeksi vihlonut. Nokka on edelleen tukossa ja varmaankin pysyy sellaisena loppuraskauden ajan. Ei mitenkään pahasti, päivisin on ihan ok olla, mutta yöksi suihkautan suolavettä nokkaan. Sen avulla olen saanut ihan hyvin nukuttua, mutta herätessä on kyllä useimmiten toinen sierain tukossa.

Selailin yksi päivä kalenteri ja yllätyin kuinka pitkällä jo mennään raskaudessa. Parin viikon päästä on seuraava neuvola ja silloin on ensimmäinen lääkärin tapaaminen. Kuukauden päästä on jo puoliväli rakenneultra. Kovasti tekee mieli jo hankkia kaikenlaista ja meinasin jo mennä vaunuja katsomaan, kun paikallisessa tarvikeliikkeessä oli ale. Päätin kuitenkin odotella vielä. Elokuun alussa on pari viikkoa lomaa ja silloin voisi mennä kauppoja kiertelemään. Elokuun lopussa on Tampereella lapsiperhemessut, missä varmasti on tarjontaa näytillä. Eli jos sinne asti odottelisi, että näkisi mahdollisimman paljon. Tarkoitus on kuitenkin hyvissä ajoin aloittaa ostosten teko että tulee osteltu pitkin syksyä ja alkutalvea kaikkea tarpeellista. Pysyy talous paremmin kuosissaan, kun ei kerralla rykäise liikaa.

Nivelsärkyä

Minua on vaivannut jo ainakin kuukauden päivät nivelsärky, tarkemmin SI-nivelessä. Vasemmalta puolen vihloo aina silloin tällöin, mutta vihlonta ei ole ollut niin kovaa, että olisi haitannut. Puhuin tästä särystä neuvolassa, mutta siihen ei sen ihmeemmin terveydenhoitaja ottanut kantaa.

Nyt kuitenkin kipu on pahentunut ja keskiviikkona meinasi lähteä jalka alta useita kertoja illan aikana. Pahimmillaan kipu oli niin kova, että tuli vedet silmiin ja epätoivo alkoi iskeä. Onneksi mies oli lähettyvillä koko ajan, että pystyin milloin mistäkin huutamaan apua.

Tiistaina kipu oli kovempaa mitä aiemmin, mutta keskiviikkona oli pahin päivä. Suurin syy todennäköisesti on pesukoneen siirtäminen (tuli uusi pesutorni ja vanha piti siirtää alta pois). J varoitteli koko ajan, että varo selkää, katso miten nostat, pitäisikö soittaa isälle ja pyytää apuun. Minähän en periksi antanut, sanoin että tämä kone siirretään nyt pois ja isä tule auttamaan sitten pesutornin kanssa. Missään vaiheessa ei sattunut selkään ja jaksoin hyvin nostaa J:n kanssa konetta, mutta ai perhana kun otti kipeää lonkan seutuville. Aivan järkyttäviä vihlaisuja. Minähän en tässäkään kohtaa tietysti periksi antanut ja se sitten kostautui koko loppuillan ajan... Yhtäkkiä tuli kova vihlaisu, mikä aiheutti koko kropan läpikulkevan krampin. Aivan kuin olisi säpsähdellyt vähän väliä jotain. Kipu tunti kuin hermo olisi puristuksissa tai nivel muljahdellut paikaltaan. Minulla on luonnostaan löysät nivelet ja nyt tämän raskauden mukana tuoma löystyminen on pahentanut asiaa.

Eilen kävin lääkärissä varmistamassa ettei mikään oikeasti ole rikki ja saamassa neuvoja kuinka elellä vaivan kanssa. Kovinkaan paljoa en hyviä neuvoja saanut, enemmänkin että koita vaan kestää. Helppo se on sanoa, kun ei särje eikä jalka lähde alta. Mitä sitten kun oonkin yksin jossain ja alkaa kamala särky. Sitten vaan pitää odotella, että kipu menee ohi. Kiva.. Kävely tekee hyvää ja pitäisi välttää ontumista. Hampaita purren vaan liikkeelle, vaikka kuinka sattuisi. Ei vaan, tottakai pitää kuunnella omaa kroppaa. Mutta ei saa kuitenkaan säikähtää kipua tai jämähtää paikoilleen varoten kivun tulemista. Vaikka nivel ottaisi vähän nokkiinsa kävelylenkistä, niin ei pidä jäädä makoilemaan pitkäksi aikaa. Kerroin käyttäneeni kauratyynyä lämmikkeenä edellisiltana. Lääkäri kehui kauratyynyä todella hyväksi, mutta suositteli vaihtamaan lämmön kylmään, eli pussi pakastimen kautta.

Huvittavinta oli se, että niveltä särki ennen ja jälkeen lääkärin, mutta ei lääkärissä. Lääkäri väänteli jalkaani tutkimuspöydällä vaikka mihin suuntaan eikä tuntunut mitään kipua. Vasta jälkeenpäin tajusin, että eihän siinä kohtaa tullut painoa nivelen päälle. Heti kun laskeuduin pöydältä alas ja aloin pukemaan farkkuja alkaa, alkoi särkemään. Vaatii siis oman painon päälle, että alkaa vaivaamaan. Eihän tuo särky tunnu nukkuessa tai paikallaan istuessa mitenkään. Vaan vasta kun liikkuu.

Sain särkylääkereseptin varmuuden vuoksi, sekä Buranaa että Panadolia. Netistä olen lueskellut, että Panadolia (parasetamoli) monet käyttävät ja lääkäri ohjeistikin sitten, että se on turvallinen käyttää läpi raskauden. Buranaa (ibuprofeeni) ei saisi käyttää enää 28 raskausviikon jälkeen, mutta vielä on turvallinen käytettävä (eilen alkoi rv 14). Kumpaakin siis kunnon satsit pahan päivän varalle.

Lääkäri oli mukava, ja pahoitteli sitä ettei voinut tämän ihmeemmin minua auttaa. Sanoinkin, että hain vaan neuvoja mitä lääkettä uskallan ottaa ja mitä uskallan tehdä (saako liikuttaa, vai pitäisikö pitää levossa nyt pahimpaan aikaan jne..). Lääkäri sanoi että fysioterapiaa voitaisiin harkita jos kovat kivut jatkuvat pitkään. Vielä toistaiseksi ei ole tarvetta, koska pahimmat kivut ovat vasta alkaneet ja saattavat mennä ohi. Mutta jos kipuilu jatkuu, niin seuraava vaihe on fyssarilla käynti. Olen työn puolesta menossa fysiterapiaan varmaankin loppukesän/syksyn aikana. Heinäkuun loppupuolella on työterveyshoitajalla käynti ja siitä sitten ohjataan eteenpäin. Fysioterapiaa kuulemma suositellaan minulle töissä tehdyn kyselyn perusteella, joten se tulee oikeen sopivaan saumaan. Syksyllä kuitenkin alkaa jo vatsakin kasvamaan enemmän ja fyssarilta saa varmasti hyviä ohjeita jatkoon.

Ei vaan sinänsä tunnu kauhean mieltä ylistävänä ajatella, että olen vasta viikolla 14 raskaana ja nivelsärky on vaivannut jo ainakin kuukauden. Eihän tässä ole enää kuin puoli vuotta jäljellä. Jos kivut jatkuu samanlaisina, niin voi morjens! Toivottavasti nämä helpottavat jossain vaiheessa. Katselen nyt rauhassa lähteekö tämä pahin kipu pois. Jooga saa siis vielä odottaa, koska en halua mennä sinne hampaita puremaan ja itkua vääntämään pahimmassa tapauksessa.

Eilen niveltä vihloi töistä lähtiessä ja kotona otinkin aika nopeasti Buranan. Mitään pahaa kipua ei onneksi tullut. Joskus vihloi hieman kovempaa, mutta sen kanssa pärjäsi. Joko Burana vaikutti tai sitten pahin kipu alkoi mennä ohi. Katsotaan mitä tämä päivä tuo tullessaan.