Vaunuihin/rattaisiin lämpöpussi

Olen aiemmin hankkinut turvakaukaloon sopivan lämpöpussin ja jo tuolloin päätin hankkia vastaavan myös vaunuihin. Meiltä löytyy kyllä jo äitiyspakkauksen siilimakuupussi (löysin kirpparilta), mutta halusin vielä lämpöisemmän vaihtoehdon. Turvakaukalon lämpöpussi on merkiltään Eisbärchen, mutta en sinänsä vaatinut vaunujen lämpöpussin merkin olevan saman. Kunhan joku kiva löytyisi sopivaan hintaan. Uuteen en aio satsata, koska ovat todella kalliita. Olen nähnyt muutamaan kertaan myytävänä Eisbärchenin lämpöpusseja, mutta ne ovat aina ehditty varata. Tänään satuin päivällä olemaan Facebookissa juuri sopivaan aikaan, kun tuli ilmoitus myynnissä olevasta lämpöpussista. Oli vielä musta ja Tampereella, edullista hintaa unohtamatta. Varasin heti ja hainkin sen heti töiden jälkeen.



Olin netistä katsellut miltä tuo lämpöpussi vaikuttaa ja minkä kokoinen se on, mutta silti yllätyin että sehän onkin melko suuri. Ehkä paremminkin sopii aikanaan kun otetaan ratasosa käyttöön. Mutta eiköhän tuollekin kuitenkin käyttöä tule kunhan päästään testailemaan vaunuihin. Netin mukaan pituutta pussilla on 100cm, eli toimii hyvin vielä vuoden päästäkin talvella. Katsoo nyt käytetäänkö ensimmäisenä talvena vaunuissa tuota kaukaloon sopivaa pussia, siilimakuupussia vai mahtuisiko tämä isompi, ilman että pitää GPS:n kanssa etsiä missäs se vauva on...

 

Tuo iso pussi näyttää niiiin mukavalta ja lämpöiseltä!

J jo kysyi, että haluanko nukkua päikkärit tuossa pussissa :)



Rakenneultra (RV 20+1)

Eilen oli puolivälin etappi, eli rv 20+0. Alkuviikosta kerroin esimiehelleni sekä muille työtiimissäni oleville raskaudestani ja samalla tuli jotenkin haikea olo. Enää hieman päälle 3kk ja minä jään äitiyslomalle.



Tänään oli vuorossa rakenneultra heti aamusta. Yllättävän levollisesti tuli nukuttua eikä mitään suurempaa jännitystä ollut. Vaikka minulla ei varsinaisesti ole ollut tyttö- tai poikatunnetta, on takaraivossa ollut jotenkin tiedossa suuri todennäköisyys tyttöön ihan vain miettimällä minun perheeni sukupuolijakaumaa. J:llä ei ollut mitään veikkausta tai ei ainakaan sitä ääneen kertonut.

Ultran edetessä kävi ilmi, että kaikki näyttää siltä miltä pitäisi. Mitat olivat kuulemma hyvät eikä poikkeavuuksia näkynyt. Lapsivettä oli reilusti. Kohtu on kiinnittynyt takaseinämään, siksi liikkeetkin tuntuvat jo niin hyvin. Vauvalla on hyvin tilaa liikkua ja sitä tilaa käytettiinkin hyväksi koko ultrauksen ajan. Sai ultrahoitaja olla nopea liikkeissään, että sai kuvan pysäytettyä oikeasta kohtaa mittausta varten. Pikkunen kävi myös oikeassa tarjonnassa, eli pää edellä olisi tulossa jos pihalle pitäisi tulla. Pysykööt vielä muutaman kuukauden kuitenkin äiskän masussa. Painoarvio on 370g. Sydämen syke oli hyvä.

Viimeksi ultrassa laskettu aika arvioitiin mittojen mukaan kaksi päivää aikaisemmaksi, eli 6.1. Nyt mitat aikaistivat edellisen ultran mukaisen lasketun ajan päivällä, eli tämän hetken mittojen mukaan Pikkusen laskettu aika olisi 5.1. Tätä ei kuitenkaan muutettu äitiyskorttiin, koska eroa on vain muutama päivä.

Kun oli kaikki paikat tutkittu ja mitattu, oli aika katsoa kumpaa sukupuolta Pikkunen mahtaa olla.  Kuvaa katsellessa ensin oli napanuora tiellä, mutta koska Pikkunen liikkui varsin reippaasti, tuli haaroväli paremmin näkyviin. "Vehkeitä" ei näkynyt vaan kuvassa aika selvästi erottui häpyhuulet. Ultrahoitaja ei täysin varmaksi uskaltanut tyttöä luvata, koska pojan sukuelimet voivat kehittyä paremmin näkyviin myöhemmin, mutta sanoi että vahvasti näyttäisi siltä että tyttö olisi tulossa. Sanoi että asia varmistuu synnytyksessä. Itse kuitenkin uskon tosi vahvasti tyttöön juurikin meidän perheen sukupuolijakauman takia.

Yllätyin, että meidän ultrassa otettiin myös 3D-kuvaa. Luulin että 2D:llä mennään pelkästään kuten nt-ultrassa, mutta olikin kiva yllätys kun ultrahoitaja vaihtoi kuvan 3D:lle ja nähtiin Pikkusen pää. Tulee selkeästi isäänsä, koska ei halunnut olla kuvattavana. Heti tuli käsi kasvojen eteen ja onnistuneimmassa kuvassa näkyy hienosti sormet ja sormien alla korva, koska Pikkunen käänsi päätään pois päin ja kädellä vielä yritti peittää, ettei vaan saada hänestä kasvokuvaa.

Tässäkin kuvassa käsi tulee pään eteen, mutta ultrahoitaja yritti "photoshopata" kättä pois näkyvistä,
että kasvon piirteet erottuisi.



"Hei älä kuvaa!"



Hoitopöytä ja pinnasänky -projekti etenee

Viikko sitten kerroin hoitopöytä/lipasto ja pinnasänky hankinnoista. Projekti on edennyt jo tähän pisteeseen:

 

Lipasto on saanut uudet kahvat sekä hoitotason. Hoitotaso on liimapuulevystä, mikä maalattiin pinnasänkyä varten hankitulla pohjamaalilla. Vielä puuttuu vaahtomuovipatja ja siihen muovitettu frotee päälle suojaksi. Tälle tasolle en osta perinteistä hoitoalustaa, vaan haluan tason kokoisen vaahtomuovin palan. Hoitotason avoin sivu on makuuhuoneen oven puolella. Tuossa kohtaa on eniten tilaa hoitaa vauvaa. Lipastoa olisi pitänyt vetää todella pitkälle irti seinästä (nyt on noin 10cm), että syvyyttä olisi tullut riittävästi. Makuuhuoneen neliöt eivät olisi antaneet periksi ja muutenkin pidän hoitotasoa kätevämpänä näin päin kuin se nyt on. Seinälle haluan vielä hyllyjä ja koska lipastolla on leveyttä lähes 80cm, niin toiseen päätyyn saa vielä pieniä koreja tarvittaessa.

 



 

Pinnasänky oli lähtöjään pyökin värinen, mistä en pidä. En pahemmin välitä mistään "puun värisestä". Pinnasänky ostettiin Ikesta ja oli se halvin versio, eli Sniglar. Meillä ei ollut mitään erityisvaatimuksia pinniksen suhteen. Ei tarvinnut olla laskettava tai irrotettava laita. Kunhan on pinnasänky. Pidän väreistä ja kuten huomaatte, erityisesti vihreän eri sävyistä. Kovasti olisin halunnut nähdä pinniksen valmiiksi koottuna, minkä jälkeen sen olisi voinut purkaa, mutta ukko ei lämmennyt idealle. Jos se kootaan, se myös jää sille paikalle. En ihan vielä halua pinnasänkyä tilaa viemään makuuhuoneesta, joten ihastelen nyt vain nurkkaan varastoitua ihanan vihreää pinnistä irtopalasina. Maalia jäi vielä. J ehdotti, että aikanaan maalattaisiin syöttötuoli tuolla samalla värillä, jos hankintaan sellainen perinteinen puinen tuoli. Mutta se on sitten ensi vuoden juttuja. Laitetaan maali varastoon odottamaan seuraavaa projektia.

 

Mehän ei vielä tiedetä kumpi sieltä on tulossa, mutta ihastuttiin tuohon vihreään väriin ja se menee mielestäni kyllä kummalla tahansa. Ihanan pirteä väri, kun meillä muuten on valkoista ja harmaata.

 





Fysioterapia

Pääsin työn puolesta tapaamaan fysioterapeuttia viime tiistaina. Keväällä oli työhyvinvointikysely ja alkukesästä tuli tulokset ja parannusehdotukset. Minulla oli punaisia palloja eli heikoimpia osa-alueita nestetankkauksessa, ruokarytmissä ja liikunnassa. Toisin sanoen, en juo tarpeeksi, syön miten ja milloin sattuu enkä liiku juurikaan. Kysely tehtiin ennen kuin tulin raskaaksi, eli muutosta on ruokailujen suhteen tullut kesällä ja olen opetellut juomaan enemmän vettä (kylläkin taas olen hieman lipsunut siitä). Mutta en ole liikkunut juurikaan, tai oikeastaan yhtään niin kuin liikunnaksi laskettaisiin. Meillähän on kaksi aktiivista koiraa, mutta olen hoitanut niidenkin ulkoilutuksen pääasiassa vapaana juosten niin etten itse ole pitkääkään lenkkiä tehnyt. Silloin tällöin ollaan käyty pitemmällä hihnalenkillä iltaisin, mutta harvassa on nekin kerrat. Olen rehellisesti sanottuna patalaiska!

Fyssarilla katsottiin vähän missä kunnossa kroppani on. Kuinka kiero selkä on, kuinka jumissa lihakset ovat, mitä osa-alueita pitäisi erityisesti vahvistaa ja tärkeintä: kuinka minut saa motivoitua liikkumaan. Tuo viimeinen on varmasti se tärkein juttu ja tätä ihan tosissaan mietittiin. Päädyttiin siihen, että pienin askelin edetään. Minulla monesti motivaation kaataa se, että aloitan liian kovalla tempolla, tulee huono olo ja liikunta maistuu pahalta. Koska olen hyvä keksimään syitä miksi en tänään lähde liikkeelle vaan enemmin vain olen, pitää harjoituksista myös tehdä niin helppoja ja nopeita, että ne tulee tehtyä huomaamatta vaikka tv:tä katsellessa. Ja alkuun lihaskuntoliikkeitä on vain muutama ja näiden lisäksi pitäisi saada happiliikuntaa (aerobista), esim. lenkkeily.

Sovittiin, että nyt kuukauden ajan teen kolmea eri jumppanauhalla tehtävää lihaskuntoliikettä parantaakseni niska-hartiaseutua. Nämä liikkeet tehdään vähintään kolmena päivänä viikossa. Toistoja määrällä ei vielä ole väliä, vaan tehdään aina niin kauan kun jaksaa ja kierros mennään kolmesti läpi. Nyt kun olen kotona tehnyt näitä liikkeitä, olen huomannut että 10 x 3 / liike on hyvä. Näiden lisäksi pitäisi käydä väh. 30 min kävelylenkillä 3 x viikossa, niin että hengästyy, mutta pystyy puhumaan. Tavoitesyketaso olisi n. 115-135.

Seuraava fyssarikäynti on 19.9. ja tällöin katsotaan eteenpäin kuinka jatketaan. Suunnitelmissa on aloittaa kuntosalilla käynti nyt syksyllä, kun meidän kodin lähelle aukeaa kuntosali, minne ei ole tolkuttomia jäsennyys- ja kausimaksuja. Seuraavalla fyssarikäynnillä katsotaan tarvittaessa kuntosaliohjelma valmiiksi.

Pidän nyt treenipäiväkirjaa, että tulee varmasti tehtyä niin kuin on sovittu. Tuo treenipäiväkirja on hyvä "pakkokeino" potkimaan minua takamukselle. Myös mieheni on hengessä mukana. Hän onkin jo pitkään sanonut että minun pitäisi tehdä tälle kunnolleni jotain, jos haluan pysyä jossain kuosissa loppuraskauden ajan ja selviytyä synnytyksestä suht hyväkuntoisena. Ainakin treeniohjelma on nyt niin helppo, että on jo noloa jos tästä jotenkin lipsuisi.

Uusi lipasto

Ostimme makuuhuoneeseen lipaston vauvan vaatteille ja muille tarvikkeille. En halunnut perinteistä hoitopöytää, koska sille on käyttöä suht lyhyen aikaa. Tästä lipastosta on tarkoitus tuunata väliaikainen hoitopöytä siksi aikaa kun sitä tarvitsee. Mieheni lupasi askarrella lipaston päälle tason, mihin ostetaan pehmuste, ja kun ei ole enää tarvetta varsinaiselle hoitopöydälle, otetaan taso pois ja lipasto toimii tavallisena lipastona. Tähän löysin idean At home -blogista missä oli käytetty nelilaatikkoista Malm-lipastoa. Olen kuitenkin itse sen verran lyhyt, että tuo Malm oli liian korkea ja kolmilaatikkoinen puolestaan liian matala. Ikeasta kuitenkin löytyi edullinen ja juuri sopivan korkuinen lipasto juuri meille. Lipaston mukana tulleista kahvoista en pidä ja ne on menossa vaihtoon.

Samalla Ikean reissulla mukaan lähti myös pinnasänky, mikä näkyy kuvassakin. Pinnistä tuunataan parasta aikaa meidän näköiseksi, mutta siitä lisää toisella kertaa jahka saadaan projekti valmiiksi.

 

Vauvan vaatteet on siirretty jo laatikoihin odottamaan käyttöä (tai oikeastaan käyttöönottopesua). Veivät mukavasti tilaa vaatehuoneen lattialla muovikasseissa. Onhan nämä paljon söpömmät laatikossa valmiina kuin vaatehuoneen perukoilla yhtenä myttynä. Änkesin kaikki kahteen alimpaan laatikkoon, että ylin on vapaana muulle käytölle vielä tämän vuoden ajan.

Vaatetta löytyy nyt jo aikas mukavasti koossa 50-68cm. Joitain vaatekappaleita vielä etsin, että on riittävästi vaihtovaatetta. 62cm talvihaalari pitäisi vielä jostain bongata. Koska vaatetta on jo hyvä määrä, olen alkanut vakavasti harkita otanko sittenkään äitiyspakkausta vai otanko äitiysavustuksen rahana. Vielä ehtii miettiä asiaa. Löysin nimittäin kirpputorilta hyväkuntoisen siilimakuupussin (tietääkseni vuoden 2013 äp) 5 eurolla ja muutenkin äitiyspakkauksen sisältöä myydään melko paljon jos jotain tiettyä ehdottomasti haluaa.

Kuten kuvasta näkyy, parit vauvan tumput on jo neulottuna. Neulomuksista lisää toisella kertaa. Niitä on vähän enemmänkin.

 

Toisessa kuvassa näkyy myös ensimmäiset kestovaippahankinnat. Ajattelin kokeilla jaksaisinko osakestoilla vauvan kanssa. Kotona ollessa kun ollaan keskenämme, niin tällöin ajattelin rauhassa kokeilla miltä kestovaipat tuntuvat. Varalla olisi kuitenkin kertakäyttövaippoja ja niitä käytettäisiin aina kun ollaan kyläilemässä tai muuten liikenteessä, sekä mahdollisesti öisin. Säästöä se pienikin säästö. 





Alhainen verenpaine?

Eilen kirjoitin lisääntyneestä huimauksen tunteesta viime aikoina. Ensin tuli mieleen alhainen verensokeri, mikä varmasti osaltaan on vaikuttanut asiaan, mutta eilen tämäkään ei sopinut huimauksen syyksi. Söin kunnon aamupalan ja menin takapihalle maalaushommiin. Kohta huomasin jälleen huimausta ja kylmän hien nousua pintaan. Menin istumaan pää polviin, join hieman limsaa, mutta ei tuntunut auttavan. Piti siirtyä sohvalle makaamaan jalat kohotettuna. Muistin, että minullahan on lakritsia kaapissa jemmassa ja sitä äkkiä naamariin. Itse asiassa olo parani melko nopeasti tuon jälkeen.

Juttelin eilen äitini kanssa tästä uudesta huimauskohtauksesta ja äitini kertoi, että siskollani oli aikanaan sama ongelma raskausaikana ja hänelle oli suositeltu kahvin juomista verenpaineen nostattamiseksi. Nyt kun mietin, niin olen vähentänyt kahvin juontia niin, että töissä juon "lakisääteisillä" aina kupilliset, mutta en sen enempää, eli kaksi kuppia. Lomalla en kuitenkaan ole kahvia juonut ollenkaan. Alhaiseen verenpaineeseen, tai oikeastaan siitä johtuvaan huimauksen tunteeseen suositellaan suolan, salmiakin, lakritsin tai kahvin lisäämistä. Sinänsä ihmettelen eilistä huimausta, koska söin kolme leipää meetwurstilla, missä on takuuvarmasti suolaa ihan kiitettävästi. Yleensäkin huimaus on iskenyt huonossa sisäilmassa (näillä keleillä sisätiloissa on todella lämmin ja tuntuu että happi loppuu), mutta tällä kertaa olin ulkona raikkaassa ilmassa eikä ollut edes megahelle, vaan miellyttävä keli.

Ennaltaehkäisynä on riittävä nestetankkaus, säännöllinen syöminen ja sokeritasapainosta huolehtiminen. Eli kyllä se verensokerikin tähän vaikutti, mitä ensin epäilin, mutta en olisi uskonut verenpaineen laskua ellei eilen olisi tullut huonoa oloa pian syömisen jälkeen. En ole vieläkään mitannut verenpainetta. Vanhemmiltani löytyy kotimittari, mikä tulee nyt käyttöön, että voi vähän seurata millaisia paineita saadaan mittariin. En kuitenkaan ole huolissani, tämä menee kategoriaan sukuvika, ja alhaiseen verenpaineeseen on helppo vaikuttaa itse. Syyskuun alussa on neuvola ja otan asian siellä puheeksi.

Sinänsä huvittavaa, kun yleisempi vaiva raskausaikana on korkea verenpaine, mutta ilmeisesti se vaiva mahdollisesti tulee/pahenee vasta loppuraskaudessa. Täytyy nyt pitää säännöllisestä ruokarytmistä kiinni, muistaa juoda enemmän ja pitää laukussa mukana hieman salmiakkia/lakritsia huonon hetken varalta. Ja aamukahvi takaisin kuvioihin! Eiköhän tämä tästä. Taas yksi kropan muistutus säännöllisestä syömisestä. Sinänsä hyvin epämukava tapa, koska tuo huimaus tulee yks kaks yllättäen, varoittamatta. Onneksi kuitenkin huimaus on oire ennen pyörtymistä, joten ehtii reagoimaan nopeasti eikä vintti pääse pimentymään.

* * *

Ma 11.8.2014
Tänään sain vihdoin aikaiseksi mitata verenpaineeni. Illan lukemat 105/67 ja toisella mittauksella 99/62. Eli matalalla mennään. Tänään kuitenkin ollut ihan hyvä päivä eikä huonoa oloa ole tullut.

Vatsan kasvu ja ensimmäiset liikkeet

Tällä lomaviikolla on tullut katsottua itseään vähemmissä vaatteissa. Ihan vain helteiden takia olen kotona viihtynyt vain alusvaatteisillani ja uimapuku on ollut kovassa käytössä. Eli väkisinkin on joutunut seuraamaan oman kropan kehitystä. Mielestäni nyt viikon sisään on tapahtunut paljon muutosta. Aiemmin navan ympärillä oli pallo, kuin vesimeloni vatsan sisässä. Sen alapuolelta kuitenkin kuului vauvan sydänäänet, eli varsinaisesta vauvamahasta ei voinut siinä kohtaa puhua. Paita päällä tätä eroa ei huomannut, mutta ilman paitaa huomasi selkeästi.

Tällä viikolla kuitenkin huomasin, että alavatsa alkaa enemmän pullottaa ja nyt se on jo yhdistynyt pallon kanssa. Vatsa alkaa näyttämään juuri siltä, miltä raskaus päälle päin näyttää. Tasainen, kiinteä kumpu, mikä jatkaa kasvuaan vielä monta kuukautta. Vatsa on tosiaan kiinteytynyt eikä pehmeää höttöä enää ole. Välillä tuntuu myös kiristymistä, joten olen lisännyt vatsan rasvaamisen päivärutiineihin varmuuden vuoksi.

Ehkäpä juuri tämän alavatsan pullistumisen takia olen myös tunnistanut ensimmäiset liikkeet. Aiemmin en ole ollut varma onko kyse vauvan liikkeistä vai vatsakaasuista, joten en ole laskenut niitä tuntemuksia liikkeiksi. Aina kun pysähdyn hetkeksi paikoilleni, makaan selälläni ja odotan että jotain tuntuisi, niin ei ole tuntunut mitään. Olenkin nauranut, että lapsi tulee selkeästi äitiinsä ja osaa ottaa rennosti heti kun siihen on mahdollisuus. Tätä vahvistaa myös se, että vauvan liikkeet tuntuu parhaiten kun teen jotain tai olen juuri tehnyt, mutta en varsinaisesti ole ehtinyt kunnolla hengähtää paikoillani. Ekan kerran (minkä itse lasken ensimmäiseksi) liikkeet tunsin, kun tulin uimasta ja menin selälleni maate hieman hengästyneenä. Kolme kertaa peräkanaa muljahti alavatsassa, kuin kupla olisi puhjennut. Koska ei tuntunut mitään tarvetta kaasujen päästelyllä tai muutenkaan kiertänyt vatsassa, totesin vieressä olevalle äidilleni, että nyt tunsin liikkeet! Tämän kerran jälkeen olen tuntenut muljahduksia enemmänkin, koska nyt osaan tunnistaa ne liikkeiksi.

Alla kuva tältä aamulta, rv 18+2.

 

 

Olen nyt lomalla syönyt hieman epäsäännöllisemmin ja se on meinannut kostautua useampaan kertaan. Koska raskausoireet ovat hieman alkuraskaudesta muuttuneet eikä kroppa enää muistuta nälästä, ruokaväli venyy herkästi ja kohta huomaan kun maailma pyörii vähän vauhdikkaammin ja tuskahiki nousee pintaan. Tunnistan pyörtymisoireet hyvin, joten ehdin reagoimaan (nopeasti pää polviin ja äkkiä jotain syötävää tai vähintään juotavaa). Helteet varmasti vaikuttavat asiaan. Pitäisi juoda vieläkin enemmän ja syödä suolaista säännöllisesti. En ole mitannut verenpainettani, mutta se on aina ollut hyvä mitattaessa, joten uskoisin tämän liittyvän puhtaasti verensokeriin. Syöminen auttaa heti. Tarvitsisi ottaa nyt lomallakin joku rytmi syömiseen, että söisi aina samaan aikaan. Työpäivinä tällainen rytmi löytyy eikä silloin ole koskaan ollut huono olo. Pyörtymistunteet ovat osuneet aina viikonloppuun tai nyt lomaan.



Turvakaukalon lämpöpussi

Turvakaukaloon löytyi lämpöpussi jo jokin aika sitten kirpputorilta. Olin näistä juuri niihin aikoihin lukenut ja heti löytyi kirpparilta hyvä hankinta. Itse asiassa sen kerran jälkeen en ole näihin kirpputoreilla törmännyt. Lämpöpussissa on valjaille reiät, eli valjaat jäävät kiinni pussin sisään. Koen tämä hyvänä hankintana, koska uskoisin meidän liikkuvan talviaikaan melko paljon autolla. Lämpöpussin kanssa ei tarvitse vauvaa pukea Michelin ukoksi, vaan päälle voi pukea lämpöisen kerraston ja lämpöpussi toimii ulkovaatteena. Vauva saa myös liikuteltua käsiään ja jalkojaan lämpöpussissa paremmin mitä paksusti topattuna haalariin. Varmasti mukavampi matkustaa tällä tavalla. Meidän lämpöpussi on merkiltään Eisbärchen. Suunnitelmissa on hankkia lämpöpussi myös vaunuihin, riippuen hieman millaiset vaunut hankintaan..