Tiedon jano

Tiedon jano on huimaa tällä hetkellä. Tullut myös todettua, että lapsen saamisessa on monia haasteita. Hirveästi mietittäviä asioita, pahimmat päänvaivaa aiheuttavat ovat tällä hetkellä vaunut ja turvakaukalo :) Aivan liikaa vaihtoehtoja kera erikoisten hilavitkuttimien ja supertoimintojen. Onneksi on vielä monta kuukautta aikaa pähkiä näitä. Ensin mietin, että kaaaauhean pitkä aika vielä vauvan syntymään, mutta nyt tullut todettua, että ehkä juuri tästä syystä ihmisen odotusaika on 9kk. Ehtii valmistautua kunnolla (tehdä tiukka analyysi mitä haluaa ja mitä on tarjolla) ja hankkia kaikki tarvittavat :D Ja on kyllä melkoisen kallista touhua. Onneksi on kirpputorit ja netin myyntipalstat, mistä voi hankkia käytettynä tarvikkeita, unohtamatta kavereita joilta jää vauvatarvikkeita tarpeettomiksi omien lasten kasvaessa. Kierrätys kunniaan.

Ehkä tämä tiedon janoisuus tästä laantuu ajan myötä, mutta nyt ennen ensimmäistä neuvolaa ja ultraa pitää kyllä kaivaa kaikkea mahdollista tietoa mitä vain on tarjolla. Tuntuu että ajatukset pyörii koko ajan Pikkusen ympärillä. Pidän pääni siinä, että mitään vauvatavaraa en osta vielä hetkeen, mutta itselle on kyllä täytynyt hankkia vähän löysempää vaatetta.

Takapihalla kukkii

En ole kauheasti vielä puhunut kenellekään odottavani vauvaa. Äitini tietää ja sitä kautta todennäköisesti isänikin, ja kyllä äiti oli jo juorunnut vanhimmalle siskolleni. Toinen sisko ja veli ovat vielä mysteerejä. Jos tietävät, niin hyvin osaavat peittää sen :) Äitini oli alkuun vähäsanainen ja ehdin jo säikähtää, että olisiko sittenkin pitänyt olla vielä sanomatta mitään. Äitini on kuitenkin aina ollut sellainen kenelle olen kertonut ensimmäisenä asioista. Meillä on todella läheiset välit. Meni muutama päivä, olin itsekin silloin vielä hämmennyksen vallassa uutisesta, mutta yhtäkkiä huomasin että äiti alkoi kertomaan lukemistaan lehtijutuista mitkä koski vauvoja ja niiden hoitoa tai oli katsellut myytäviä tarvikkeita.

Nykyisin puhutaan äidin kanssa usein odotuksestani ja voinnistani. Hauska kuunnella äidin muistoja omilta odotusajoiltaan. Minä olen perheemme nuorin, eli äidin viimeisin odotuskokemus on sieltä reilun 26 vuoden takaa :) Mutta monet asiat ovat edelleen ajankohtaisia. Äidillä ei ollut koskaan mitään oireita raskaudesta. Ei olisi kuulemma huomannut raskautta muuten kuin vatsan kasvusta. Minusta taas tuntuu, että minulla on vähän kaikenlaista oiretta. Onneksi pahoinvointi on ollut hyvin minimaalista ja hyvin hallittavissa.



Olen aina pitänyt päiväunien nukkumisesta :) Pimeään aikaan päikkärit lähtevät joskus lapasesta, mutta nyt valoisaan aikaan päiväunet ovat pysyneet hallittuina. Odotuksen aikana olen huomannut, että kaipaan lepoa melko paljon. Huomaan väsyväni nopeasti eikä haukotuksista meinaa tulla loppua. Yöunet ovat saman pituiset kuin aiemminkin, mutta öisin herään pariin otteeseen vessaan, mikä totta kai katkoo unta. Töiden jälkeen nukun päikkärit, koska en yksinkertaisesti pysy hereillä. Väsyneenä olen pirun kiukkuinen ja olenkin saanut pariin otteeseen ukolta kommenttia, että mitä jos menisit vähäksi aikaa pötköttämään.

Tällä hetkellä ikävin vaiva on kuitenkin alaselän kipu, tai tarkemmin vasemmalla puolella heti pakaran yläpuolella oleva pistävä kipu. Tämä vaiva on tullut parin viikon aikana eikä minulla ole koskaan ollut näin kauaa sama paikka kipeänä. Ja yleensä selkävaiva on ollut lapojen välissä, jos selässä on jotain kipua ollut. Kipu on kuitenkin vielä ihan kestettävä eikä ole tarvinnut harkita mitään kipulääkettä. Mutta ikävä vaiva... Toivottavasti menee ohi eikä kestä pitkään.

Tänään herättiin itsestään jo todella aikaisin. Illalla vielä puhuttiin, että saa nukkua aamulla pitkään, kun ei ole mitään aikataulutettua menoa. Ja pah, klo 7.30 molemmat oltiin jo virkeinä hereillä. Ja koirathan pitävät huolen, että kerran kun silmät avaat, niin sen jälkeen on noustava ylös. Vaikka silmät laittaisi uudelleen kiinni, voi silti tuntea koirien anovat katseet ja jos sekään ei auta, niin alkaa erilaisten äänien kirjo. Toinen vinkuu hiljaa jotain kirousta nukkuvista omistajista ja toinen önisee ja huokailee kovaan ääneen kun joutuu menemään uudelleen maate. Voihan syvä huokaus!

Tänään rv 9+2, eli kymmenettä viikkoa edetään. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Äiskän märehtijät