Ensimmäinen ultra

Tänään oli kauan ja hartaasti odotettu nt-ultra. Ensin tuntui kaaaauhean pitkältä ajalta, kun varailin ensimmäistä neuvola-aikaa ja samalla terveydenhoitaja varasi ultra-ajan. Viime viikolla oltiin ekalla kesälomapätkällä ja kävin tiistaina verikokeessa. Samalla viikolla ultrahoitaja soitti, että hänelle tuli este torstaiaamulle, kun meidän aika olisi ollut. Ehdin jo säikähtää että nyt joudutaan vielä pitempään odottamaan uutta aikaa, mutta onneksi löytyikin iltapäiväaika keskiviikolle, eli tänään. Töissä meni aika yllättävän nopeasti vaikka luulin etten pysty keskittymään yhtään mihinkään. Itse asiassa minulle tuli loppujen lopuksi kiire ja äitiysultrassa oltiin paikalla juuri sopivasti että ehti vessaan ja ehdin istahtaa penkille, kun jo kutsuttiin huoneeseen. Sama juttu kävi muuten labrassa. Pari minuuttia ennen varattua aikaa paikalle, takamus penkkiin ja saman tien sai nousta ylös.

Ultrahoitaja oli todella mukava, rempseä ja hauskakin jopa. Puhui niin mukavasti, että itselle tuli jo ennen tutkimusta tosi hyvä fiilis. Kertoi ennen riisumista mitä tullaan tekemään ja kuinka tämä meidän varattu aika tulee kulumaan.

Housut veks, tutkimuspenkkiin/-pöydälle pötköttämään ja ah niin ihanaa kylmää geeliä vatsalle. Katsoi ensin vatsan päältä, mutta sanoi kyllä että testataan, mutta voi olla ettei sillä vielä näe mitään. Kuvaruutuun seinälle tuli kuitenkin varsin tumma ja epätarkka kuva, mutta siitä kyllä erotti jo meidän pikku vauvan :) Nopea vaihto toiseen anturiin, tällä kertaa emättimen kautta. Kuva tarkentui ja siitä jo maallikkokin erotti että sisältöä löytyy. Ultrahoitaja kertoi tarkkaan mikä osa kuvasta oli mikäkin. Pää, aivot, selkäranka, napanuora, reisi, polvi, kädet jne. Ihana kuva! Ja mikä ihaninta, sieltä löytyi pieni sydän joka sykki reippaasti. Pikkunen tykkäsi makoilla kyljellään, polvet koukistettuna, jalat ristissä nilkkojen kohdilta. Ultrahoitaja yritti vähän herätellä Pikkusta taputtelemalla vatsaani, että Pikkunen kääntyisi parempaan asentoon. Itseäni nauratti tämä todella paljon, koska huomasi kuinka Pikkunen reagoi. Kääntyi sen verran että niskaturvotusmitta saatiin otettua ja yksi kuva selällään maaten. Ja heti kohta Pikkunen käänsikin takaisin kyljelleen jatkamaan iltapäivänokosia. Äitin Pikkunen!



Ihan kaikkia kohtia en äitiyskortista ymmärrä (mitä lyhenteet tarkoittavat), mutta tärkeimmät varmastikin tuli käytyä ultrahoitajan kanssa läpi. Koon puolesta hoitaja arvioi pari päivää vanhemmaksi, eli laskettu aika olisi silloin 6.1. mutta mihinkään tietoihin tätä ei muutettu, koska eroa vain pari päivää. Tänään olisi kuukautisten mukaan rv 11+6, mutta ultran mukaan 12+1. Kummallako laskutavalla sitä sitten jatkaa? Ottaako kompromissin 12+0 tälle päivää? :)

Pää-perämitta 56,4mm
Lapsiveden määrä normaali
Sydämen syke + (ilmeisesti tarkoittaa, että syke löytyi?)
Sikiön liikkeet ++ (normaali)

Down-ikäriski 1:1300
Down-riskiluku 1:18000
NT 1,39

Kuulemma todella pieni riski ja hyvä kun nuorena hankkii lapsen (ikäriski pieni). Ei tarvetta seerumiseulontaan.