Ensimmäinen neuvolakäynti

Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti ja sitä on kyllä odotettu. Ei ehkä sisällöllisesti niinkään vaan enemmänkin tuomaan todellisuutta tähän tilanteeseen. Vaikka onkin selkeitä raskausoireita, niin kyllä silti tuntuu vielä hieman oudolta ajatella että odotan vauvaa. Neuvolassa oli puhetta, että en ole vielä monellekaan kertonut raskaudesta. Olen selitellyt, että sitten ultran jälkeen kun on varmempi. Oikeasti syy on varmaan juuri tässä, että en oikein usko itsekään että odotan lasta. Siis minä. Kun siitä on kertonut, on itsestä tuntunut että nyt kyllä huijaan. Jotenkin ei tunnu luontevalta puhua raskaudesta (vaikka täysin luonteva asia on). Itsekseni ja kotona miehen kanssa tuntuu mukavalta ajatella raskautta ja silloin tuntuu todelliselta, mutta kun se pitäisi paljastaa, niin tuntuu oudolta. Ehkäpä odottelen rauhassa kummun kasvua ja kerron sitten kun siltä tuntuu. Jos toiset ei huomaa jo ennen sitä. Vai olisiko parempi odottaa, että muut huomaavat ja kysyvät?

Terveydenhoitaja oli mukava, eikä minua kuin ehkä muutaman vuoden vanhempi. Ei tullut missään vaiheessa epämiellyttävä olo ja oli helppo jutella asiasta kuin asiasta. Kerroin oireista, mutta jotenkin vain jäi sen ihmeemmin kysymättä mitä tehdä nenän tukkoisuudelle tai lantion nivelsärylle. Noo, apteekista voi kysyä nenäsumutteista ja tuon nivelkivun kanssa olen vielä pärjännyt irvistyksellä.

Hieman yllätyin puntarin tuloksesta. Minun normaalista painosta oli tullut lisää 5 kg. Pakko johtua turvotuksesta, koska sinänsä missään ei muuten näy tuollainen painomäärä muuta kuin vatsan kohdalla. Olen kyllä syönyt enemmän/säännöllisesti mitä aiemmin, mutta kyllä 5kg pitäisi jo näkyä. Eli menkööt nyt turvotuksen piikkiin.

Tänään RV 10+0.

Paino 63,3kg (ennen raskautta 58kg)

Hemoglobiini 124

Verenpaine 118/65

Pissanäyte puhdas

Terkka kysyi olinko lukenut etukäteen lähetetyn sikiöseulontaesitteen. Kertoi myös vielä mistä oli kyse, eli sain itse valita haluanko ns. perustutkimukset vai laajemman tutkimuksen (yhdistelmäseulonta). En ole asiaa lähiaikoina pahemmin miettinyt. Aiheena kiinnostava ja oikeastaan kyllä haluan tietää etukäteen jos jotain poikkeavaa löytyy. Terkkakin tähän sanoi, että saa aikaa valmistautua tulevaan ja synnytykseen saa mukaan erikoislääkärin ja valmiiksi jo kaikki tarvittava erikoishoito, jos on tiedossa jotain poikkeavaa. Siis JOS on jotain muutosta. Päätin oikeastaan jo vuosia sitten, että haluan että minulta aikanaan tutkitaan kaikki mahdollinen. Äitini oli minua odottaessaan 38-vuotias ja sen verran "iäkäs" odottaja, että hänelle tehtiin kaikki tutkimukset. Joten tämäkin tuki omaa päätöstäni. Mitä äidit edellä, sitä tyttäret perässä :) En ole siis varsinaisesti pohtinut tätä seulonta-asiaa. Se on ollut jotenkin automaattisesti kirkkaana mielessä. Oikeastaan minua kiinnostaa todella paljon nämä tutkimukset.

Ensi viikolla pitäisi mennä labraan otattamaan verinäyte ja juhannuksen jälkeen olisi ensimmäinen ultra. Se jännittää! J tulee sinne myös mukaan. Neuvolaan ei tullut työkiireiden takia, mutta sovittiinkin että ekalla kerralla ei ole mitään sellaista että olisi "välttämätöntä" olla paikalla. Enemmän tuleva isä saa irti ultrasta, minne J haluaa ehdottomasti tulla. Katsotaan sitten seuraavia neuvolakäyntejä lähteekö isukki niihin mukaan vai pärjäänkö omillani. Minulle sopii kuinka vaan. Tänään oli itseasiassa ihan mukava jutella kahden kesken terkan kanssa.

Sain myös hieman noottia huonosta kunnostani ja liikkumisen puutteesta. Terkka suositteli, että kannattaisi aloittaa rauhallinen kunnon kohotus. Puoli tuntia päivässä liikkuisi niin, että hieman hengästyy. Uskoisin kykeneväni puolen tunnin liikuntaan (olen melko laiska...). Ihan siitä syystä että vatsan kasvaessa ranka joutuu koetukselle ja jos ei ole mitään tukilihaksia, niin selkä on sökönä nopeasti. Ja loppurutistus, eli synnytys, vaatii voimia. Siellä ei parane sanoa että en jaksa.. Eli siis nyt alkaa kunnon kohotus! Lupaan liikkua päivittäin väh. puoli tuntia. Aloitan huomenna..

Seuraava neuvolakäynti on 30.7. ja samalla on myös lääkäriaika. Silloin on eri terveydenhoitaja paikalla, mutta jatkossa mennään samalla terkalla kuin tällä ensimmäisellä kerralla.

Lauantaille oli suunnitteilla Särkänniemi-päivä ja kyselinkin, että uskallanko mennä laitteisiin. Kuulemma uskaltaa mennä, kunhan kuuntelee omaa kroppaansa. Jos on kuvottava olo, niin ei ehdoin tahdoin kannata mennä vatkaamaan oloa pahemmaksi. Hyvä olisi yleisestikin välttää iskuja, äkkinäisiä sivuttais- tai ylös-alas liikkeitä. Kuulemma tennistä ei kannata aloittaa, jos sitä ei ole aiemmin pelannut :)

Esitteitä/vihkosia kotiin luettavaksi