Vaunut ja turvakaukalo kotiutuneet

Elokuun puolen välin paikkeilla kävimme lastentarvikeliikkeessä kokeilemassa erilaisia vaunumalleja. Tarkoitus oli tosiaankin testata ja sen jälkeen etsiä käytettynä vastaavanlaiset, mutta toisin kävi...

Vauvatalo Johannassa vietettiin lopulta kaksi tuntia ja testattiin kaikki tarjolla olevat vaunumerkit. Käytiin läpi pääpiirteittäin kuinka jokainen merkki menee kasaan, että näkisi millaisen tilan vaunut veisi autossa. Vertailtiin pehmeä ja kovan kopan välillä, kokeiltiin isoja ja pieni etupyöriä, vertailtiin vaunujen korkeuksia ja tavaratiloja jne.. Yllätyin kuinka kauan saatiin aikaa kulumaan eikä tehty mitään muuta kuin vertailtu vaunuja.

Minulla oli selkeä visio millaiset vaunut haluan: isot pyörät, tilava tavarakori, menisivät taiteltuna mahdollisimman pieneen tilaan ja todennäköisesti pehmeä kantokassi, ja tietysti käytettynä kun ostaisi niin hinta ei saisi olla aivan tolkuton. Tonnia en vaunuista maksa. Naureskelin lopulta kaupasta lähtiessä, että niin ne mielipiteet voivat muuttua kun pääsee vaunuja kokeilemaan. Olin koko kesän vertaillut netissä vaunuja ja yrittänyt perehtyä asioihin, mutta loppujen lopuksi päätökseen vaikutti se miltä vaunut tuntuivat meidän käsiin.

Mieheni löysi heti suosikkinsa. Pidin itsekin samoista vaunuista todella paljon, vaikka eivät olleetkaan vaatimuksieni mukaiset. Olin etukäteen miettinyt, että mahdollisesti Hartan Topline X:t olisi ne meidän vaunut, mutta petyin todella paljon kun näin ne paikan päällä. Ei ollut ollenkaan minun juttuni. Pehmeät kantokassit kaikissa malleissa näytti todella huonoilta. Ehkä olisi vaunukauppa voinut panostaa enemmän näyttävyyteen, mutta toisaalta tuoltahan ne vaunut normaalisti näyttäisi. Pehmeä kantokassi meni jotenkin lyttyyn ja näytti epäsiistiltä. Kova koppa oli ryhdikäs ja tyylikäs. Olin aiemmin miettinyt myös Brio Happy-vaunuja, mutta yllätyin kuinka kapea vaunukoppa oli, oli sitten kova tai pehmeä tai puolivälin malli. En mittaillut enkä tarkistanut mittoja mistään, mutta silmään näytti todella kapealta. Aloin epäilemään mahtuuko tammivauvamme vaunukoppaan kaikkine toppavarusteineen. Tiukka paketti voisi tulla ja sitä myöten kylmä. En tiedä..

Entäs sitten ne mihin J iski silmänsä heti eikä suostunut enää sen jälkeen edes harkitsemaan muita? No ne olivat nämä: Brio Smile.

 

Kuten kuvasta varmaankin voi päätellä, ne myös kotiutuivat meille. 12.8. tilattiin ja 9.10. saimme vaunumme, eli reilu 8 viikkoa meni toimituksessa, kuten kaupasta kerrottiin etukäteen. Suuret palopuheet, että me ostetaan vaunut käytettyinä ei pitänyt, ei sitten yhtään. Totesin jo kaupassa, että näitä ei vielä paljoa ole käytettynä myynnissä. En kuitenkaan lähde käytettyjä vaunuja hakemaan lähikuntia kauempaa. Toisaalta taas uudet vaunut ovat uudet vaunut. Priimakunnossa, takuu voimassa ja suhteellisen hyvällä jälleenmyyntiarvolla jos haluaa myydä pois. Olin miettinyt, että ostaisin talveksi kunnon mörssärivaunut, millä kulkisi vaikka umpihangessa, ja kesäksi ostaisin kevyet matkarattaat. Kun mietin näitä Smileja, totesin että ei tarvita niitä toisia rattaita kesäksi, koska nämä ovat riittävän kevyet ja kätevät. Vaikka ovat kevyet ja kätevät, eivät kuitenkaan ole hempulat, vaan tukevat. Meillä päin kuitenkin aurataan tiet hyvin talvisin ja metsäteille ei ole asiaa, koska siellä menee ladut (ei kyllä sielläkään missä voi vähän matkaa kulkea, ole koskaan paljoa lunta, koska tiet pidetään hyvässä kunnossa). Jos lunta on polviin asti, niin ei meikäläinen kyllä lähde vaunuja lykkimään vaikka olisi millaiset renkaat. Kaupoilla käydään aina autolla kuin myös neuvolassa. Eli loppujen lopuksi todettiin, että ei meillä ole tarvetta isoille renkaille vaan voimme ottaa tällaiset pienemmän kääntyvät etupyörät, kun ne muuten ovat huomattavasti ketterämmät. Itse asiassa pidän vielä enemmän tämän mallin pyöristä, kun nuo pienet etupyörät ovat yllättävän isot kuitenkin, ja kaikki ovat ilmakumiset.

 

Vaunuja on todella kevyt työntää ja ohjata. Kun viikko sitten haimme vaunumme, oli rungossa kiinni ratasosa ja toisessa kädessä kannoin vaunukoppaa. Yhdellä kädellä sain helposti ohjattua vaunut kaupasta autolle. Vaunukoppakin on sen verran kevyt, että jaksoin hyvin kantaa sen toisessa kädessä. Etupyörät saa halutessaan lukittua, hyvä ominaisuus kun lumihangessa kulkee tai kun vie koiria lenkille, ettei vaunut ohjaudu pitkin pusikoita kevyen ohjattavuuden takia.

 

Värinä Charcoal Grey, ettei olisi perus mustat :)

 

Smilet ovat mukavan korkeat. En itse ole mikään pitkä ihminen, mutta meillä on J:n kanssa pituuseroa 20cm, joten ihan häntäkin ajatellen mukavampi ettei paljoa tarvitse kumarrella. Lisäksi näiden vaunujen helppokäyttöisyys on iso plussa. Naps vain, niin koppa tai ratasosa tai turvakaukalo on paikoillaan. Runko menee pieneen tilaan taiteltuna. Ainoa mikä vie säilytystilaa on kova koppa. Tämä oli muuten yksi asia mikä kannattaa ottaa huomioon kun valitsee kovan ja pehmeän välillä. Pehmeä kantokassi on myöhemmin helpommin varastoitavissa pienempään tilaan mitä kova koppa.

 

Vaunujen tavaratila on myös iso ja kopan ollessa paikoillaan tavarakoriin saa myös laitettua tavaraa. Monissa vastaavanlaisissa malleissa kun on ongelma, että kopan ollessa paikoillaan ei koriin saa laitettua mitään.

 

 

Kopan ja ratasosan lisäksi ostimme samaan pakettiin myös turvakaukalon Brio Primo sekä kaukalolle jalustan Brio Base. Olin turvakaukaloitakin vertaillut, mutta tähän päätökseen vaikutti pitkälti se, että turvakaukalon saa helposti runkoon kiinni pelkällä napsauksella ilman mitään erikseen hankittavia adaptareita. Brion turvakaukalot ovat muutenkin yleisiä ja hyväksi todettuja muiden kokemuksien perusteella, joten tämäkin puolsi päätöstä.

 

Piti heti testata kaukalopussiakin.

Tuolla se meidän pikkunen sitten tuhisee ensimmäisellä automatkallaan sairaalasta kotiin.