15.2.2015 Ristiäiset

Minulle oli itsestään selvää, että meillä pidetään ristiäiset. Se on osa perinnettä. Mieheni ei kuulu kirkkoon enkä itse ole mikään tosi-uskovainen vaikka kirkkoon kuulunkin. Mutta jotenkin olen kasvanut siihen, että vauva kuuluu kastaa. Päättäkööt sitten aikuisena haluaako kuulua kirkkoon vai ei.

Ristiäisajankohta osui sopivasti laskiaiseen. Olisin halunnut ensin ystävänpäiväksi juhlat, mutta tuleva kummitäti sattuu olemaan tämän kevään abiturientti ja abi-risteily oli juurikin 13.-14.2. joten siirrettiin kekkereitä päivällä. Laskiaissunnuntai 15.2. oli ihan yhtä hyvä päivä ja tarjolle piti totta kai tehdä laskiaispullia pursuavan kermavaahdon ja hillon kera.

Olin delegoinut kaiken järjestämisen niille, jotka sen taidon paremmin hallitsevat. Sopivaa juhlapaikkaa mietin pitkään, kunnes äitini sanoi että mitä jos pidettäisiin heillä, mummulassa. Siskoni on taas tunnetusti meidän perheen leipuri ja oli automaattisesti selvää, että hän tekisi kakut. Halusin ehdottomasti voileipäkakun, koska sellaista saa syödä aivan liian harvoin (tänä vuonna onneksi on useammat perhejuhlat!), sekä perinteisen kermakakun. Kesällä vielä vannoin, että meille ei vaaleanpunaista tule, mutta tuo on kumottu jo moneen otteeseen ja sama tehtiin nyt kakun suhteen. Jotain vaaleanpunaista piti saada, mutta hillitysti. Kakun koristeluun oli suunnitteilla muuta, mutta viikkoa ennen juhlia kävimme Iittalassa Kultasuklaan tehtaanmyymälässä ja sieltä löytyi aivan ihanat suklaavaunut.

Koska järjestelyt oli delegoitu muille, minun hommakseni jäi vain vauvan hoito. Päivä aikataulutettiin jo hyvissä ajoin ja kaikki meni kuten oli suunniteltu. Vauva nukkui ja söi juuri silloin kun oli ajateltukin ja lopputuloksena oli nukkuva, tyytyväinen vauva koko kastetilaisuuden ajan. Edes pään kasteleminen ei havahduttanut hyvistä päiväunista lämpimässä sylissä. Koko tilaisuus meni siis hienosti.

Ristiäismekkona toimi perinnemekko, mille tulee tänä vuonna ikää 60 vuotta. Mekko on aikanaan hankittu äitini siskon ristiäisiin ja on siitä lähtien kulkenut suvun perintömekkona. Mekon alle vaihdetaan joko vaaleanpunainen tai vaaleansininen alushame riippuen kastettavan sukupuolesta. Kuva ei ole kovinkaan edustava, koska mekko pääsi rypistymään tilaisuuden aikana.

Kummitädiltä saatu kaunis sormus

 

 

Kasteessa vauva sai nimen:

 

Iris Talvikki



Toiseen nimeen liittyy myös perinne. Äitini puolelta tulee -kki päätteiset toiset nimet. Mummuni oli Toivikki, äitini Talvikki, tätini Päivikki, siskoni ovat Terhikki ja Päivikki, veljeni on Eerikki ja minä olen Lumikki. Iriksen laskettu aika oli tammikuun alussa, jolloin myös äitini syntymäpäivä on. Muitakin -kki päätteisiä nimiä olisi ollut, mutta jotenkin Talvikki sopi ajankohdallisesti vauvallemme. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut Tuutikki, äiti kun on suuri Muumi-fani.