Maanantaina oli ensimmäinen perhevalmennuskerta neuvolassa. Kiireellä hain J:n töistä, äkkiä kotiin syömään ja samoilla liikkeillä kohti neuvolaa. Edessä oli tunnin "kalvosulkeiset" ja voin sanoa, että molemmat oltiin viittä vaille unessa ekan 15 min jälkeen. Aiheessa ei mitään vikaa, mutta tuo syöminen heti töiden jälkeen ja samantien neuvolaan meno alkoi kostautua. Kuppi kahvia olisi ollut ehkä parempi vaihtoehto. Hereillä kuitenkin pysyttiin.
Odottavia pareja oli melko paljon paikalla, hyvä kun mahduttiin aulatilaan istumaan. Alkuun nopea esittelykierros: etunimet, koska LA ja missä päin asustelee. Sen jälkeen terveydenhoitaja höpisikin lähes tunnin lastenhoidosta, tarkemmin tässä kohtaa ihan vastasyntyneen hoidosta. Uni, itku, perushoito, tarvikkeet, ulkoilu, kylvettäminen jne. Itse en saanut oikeastaan mitään uutta tietoa, J ehkä hieman enemmän, koska hänellä ei ole kokemusta vauvojen hoidosta. Mutta pidin kuitenkin hyödyllisenä. Aina on hyvä kerrata ja saada vinkkejä mahdollisiin ongelmakohtiin, esim. vatsavaivoihin, kipuitkun tunnistamiseen, milloin pitää lähteä lääkäriin, mitä ei saa tehdä ennen kuin vauva on vähintään pariviikkoinen...
Paikalla oli tosiaan useampi pariskunta ja lasketut ajat osuivat joulu-helmikuulle. Mielenkiinnolla katselin vähän minkä kokoista sakkia oli paikalla. Itseasiassa ei olisi pitänyt, koska alkoi ahdistamaan oma koko, ja nimenomaan iso koko. Viime päivinä on tuntunut, että vatsa on suorastaan järkäle. Tästä ajatus jatkui pelkoon, että onkohan vauva kasvanut liian nopeasti. Onko raskausdiabetes tehnyt temppujaan vaikka pääasiassa arvot ovat pysyneet hyvinä. Olen mittaillutkin enemmän mitä pyydettiin ihan sen takia, että pystyn paremmin kontrolloimaan syömisiäni kun pitää mittailla.
Onneksi huomenna on neuvola ja mittaillaan kohdun kokoa. Samalla tulee varmasti puheeksi tuleva ultra, missä varmistetaan vauvan koko. Haluan myös että hemoglobiini mitataan, koska olen ollut aika väsynyt. Varmaankin kyllä johtuu enemmän huonoista yöunista jatkuvien heräilyjen ja levottomien unien takia, mutta parempi varmistaa. Pääsen myös juttelemaan enemmän raskausdiabeteksesta ja omista ruokailuista. Ehkäpä oma mieli rauhoittuu siitä sitten.
Haluan takaisin sen oman rauhallisen minäni, joka ei stressannut juur mistään raskauteen liittyvästä. Nyt kun viikot alkavat käydä vähiin, niin pientä hermoilua on näkyvillä. Ei niinkään siihen synnytykseen liittyen vaan tähän kaikkeen muuhun sitä ennen. Enemmänkin päätä vaivaa, että teenkö jotain väärin? Himskatin hormoonit ja väsymys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti