Mitä meille kuuluu?

Kuukausi on mennyt hujauksessa. Kuvia on otettu paljon ja blogiinkin olisi kirjoitettavaa, mutta jotenkin tuntuu ettei aikaa löydy koneella istumiseen. Päivityksiä voi siis tulla harvakseltaan, mutta vielä en ainakaan aio blogin pitoa lopettaa. Nyt kun Juhiksen isyysloma on loppunut (viikko ollaan jo oltu vauvan kanssa kahdestaan päivät), olen viettänyt paljon aikaa vanhemmillani. Pitkälti sen takia, että koirat vaativat enemmän ulkoilua ja aktiviteetteja mitä itse voin tarjota. Vanhempien piha tarjoaa riittävästi tilaa aussiepoikien temmeltää. Kovat pakkasetkaan eivät ole vauhtia hidastaneet. Itsekin saan aina hetken hengähtää, kun vauva nukkuu onnellisena kehdossa oikeastaan koko sen ajan mitä mummulassa ollaan. Mummu auttaa mielellään hoitamisessa, joten minä saan hetken omaa aikaa.

Meidän pikku-neiti ei olekaan enää niin pieni, vaatekoko alkaa pikku hiljaa kasvaa seuraavaan numeroon ja käsissä alkaa tuntua painavampi tyttönen. Viikoittain tulee uusia juttuja. Ensimmäiset kaksi viikkoa Pikkunen oli "vauva" jonka arki pyöri unen ja ruuan ympärillä. Kolmannella viikolla alkoi jo muutokset näkyä, erityisesti temperamenttisena luonteena, ja nyt ollaankin jo pitempiä aikoja hereillä ja seuraillaan paremmin maailman menoa. Pikkunen ottaa kontaktia ääntä kohti ja suu auki kuuntelee silmät pyöreinä kun äiti tai isä höpöttää. Arkeen on myös tullut hieman säännöllisyyttä unien, valvomisien ja syömisen suhteen. Päivällä on enemmän heittoa, koska silloin ollaan enemmän liikenteessä, mutta pääasiassa Pikkunen nukkuu hyvin missä vain ja hyviä pätkiä. Iltaisin välillä valvotaan pitkiäkin aikoja ja toisina päivinä nukutaan illallakin vielä pikku päikkärit ennen varsinaisia yöunia.

Yöunien suhteen on iso muutos tapahtunut ensin kolmen viikon iän paikkeilla, kun kaikki mahavaivat katosi kuin tuhka tuuleen. Ekalla viikolla maha hieman vaivasi ja ostin Disflatyliä ilmavaivojen ehkäisemiseksi. Tätä syötiin viikon verran sekä lisäksi Bioteekin Probiootti Babya. Neuvolasta saatiin D-vitamiineja ja ne aloitettiin varovasti tippa/päivä annostuksella. Kaksi viikkoa tämä äiti jaksoi parin tunnin yöunilla, mutta sitten päätin, että nyt jätetään kaikki pois ja kokeillaan tuleeko muutosta. Voin sanoa, että muutos näkyi heti seuraavana yönä. Nukuttiin kunnolla ja parin tunnin välein herättiin syömään ja saman tien jatkettiin unia. Neljännellä viikolla alkoi syömisväli pidentyä kolmeen tuntiin, mutta joinain öinä voi heittoja tulla riippuen pitkälti mitä edellisenä päivänä on syöty tai miten nukuttu. Pääasiassa Pikkunen nukahtaa tissille, mistä hänet siirretään joko meidän väliin sängylle tai omaan pinnasänkyyn. Jos on oikein väsynyt ja syönyt jo aiemmin, nukahtaa Pikkunen hyvin myös olkapäälle tai syliin, mutta vielä ei nukahda itse sänkyyn tai vaunuihin. Tällä viikolla ollaan nukuttu pitkään aamuisin. Yleensä herätään hieman ennen kymmentä ja sitä ennen ollaan oltu hereillä kuuden aikaan tissittelyn merkeissä. Aiemmin Pikkunen valvoi pari tuntia aamuöisin, mutta nyt niistäkin on päästy eroon.

Kehdossa on mukava ottaa nokoset, kunhan joku keinuttaa tasaisesti vauhtia aina kun käsky käy.

Imetys on minulle päivänselvä asia ja sitä haluan jatkaa vielä pitkään. Kuitenkin tuli hetkellinen epätoivo viikko, kaksi sitten kun epäilin että maito on vähentynyt eikä riitä vauvalle. Lankesin antamaan vastiketta kahtena aamuna, mutta hyvien tsemppausten ja neuvojen avulla saatiin taas homma toimimaan. Minun ongelmani oli luottamuksen puute maidon määrään sekä huono itsensä hoitaminen. Tarkemmin oma syöminen ja juominen. Jotta tulisi maitoa, pitää myös äidin muistaa syödä ja erityisesti JUODA! Olen ollut aina huono juomaan vettä, mutta loppuraskaudesta sekin alkoi maistumaan paremmin. Synnytyksen jälkeen vesi unohtui taas, mutta nyt olen pitänyt öisin sängyn vieressä vesipulloa ja siitä pitää juoda joka kerta kun on hereillä. Imetyksen jälkeen pitäisi juoda ainakin lasillinen vettä. Olen myös paremmin rytmittänyt syömistä. Tulee syötyä ihan oikeasti aamiainen ja ainakin yksi lämmin ateria päivässä. Kaikki raskausdiabeteksestä johtuvat kevyt/rasvattomat tuotteet on vaihdettu "normaaleihin" ja hieman rasvaisempiin vaihtoehtoihin. Parin epätoivoisen päivän jälkeen otin uuden asenteen ja sen jälkeen maitoa onkin riittänyt hyvin.

Paljon postausaiheita on mielessä, mutta palataan niihin taas kun seuraavan kerran äidille suodaan hetki omaa aikaa :)