Sivut

perjantai 12. joulukuuta 2014

Synnytysvastaanotolla käynti

Eilen illalla huomasin housujen kostuvan nopeaan tahtiin. Muutenkin on pitänyt käyttää pikkuhousunsuojia, koska valkovuoto on melko runsasta, mutta nyt todella tuntui valuvan jotain enemmän ja neste oli erilaista kuin ennen. Haju oli voimakas ja sen huomasi heti kun housuja laski. Valkovuoto ei haise tähän malliin. Liitoskipujen lisäksi alkoi tuntumaan myös kuukautiskipuja muistuttavaa jomotusta, "rööri" oli niin sanotusti herkkänä. Illalla tuli myös muutamia supistuksia.

Koska tuntemukset olivat niin erilaiset mitä aiemmin, aloin illalla keräilemään sairaalakassin sisältöä kasaan ja laitoin sänkyyn patjan suojan. Oli tunne, että yöllä saattaa tapahtua jotain. Yö menikin sitten omaa oloa seuraillessa. En meinannut alkuun saada unta, kun seurasin vauvan liikkeitä, omia särkyjä, kohta alkoi närästämäänkin ja jatkuvasti pissatti. Sain kuitenkin unta, mutta nukuin koiranunta koko yön. Heräilin usein, kävin vessassa joka kerta ja seurasi ajankulkua. Aamuyöstä tuntui olo hyvältä, toisin sanoen mitään ei tuntunut.

Aamulla alapäässä tuntui edelleen kostealta ja menkkamaiselta. Heitin J:n töihin ja seurailin kotiin palattua taas oloa. Lueskelin netistä tarkemmin lapsivedestä ja kuinka voi kotona testata onko kyse lapsiveden vuotamisesta vai vain runsaammasta valkovuodosta. Housuihin valuva neste oli kuitenkin niin erilaista mitä aiemmin, että päätin soittaa synnytysvastaanoton päivystykseen saadakseni neuvoja kuinka toimia. Minua pyydettiin tulemaan näytille, koska jos kyse olisi lapsivedestä, pitäisi aloittaa antibiootti tulehdusriskin takia. Tässä kohtaa meinasi iskeä paniikki. Toisaalta jännityksestä "wuhuu, nytkö alkaa tapahtua", ja toisaalta taas pelosta "apua, nytkö se H-hetki tulee". Oli siis hieman kaksijakoiset tunteet. Kiireellä keräilin taas tavaroita kasaan, jos joutuisinkin jäämään osastolle. Soitin äidilleni, että heittäisikö hän minut sairaalaan, ja soitin myös J:lle tiedoksi tilanteen ja pyysin häntä mukaan rauhoittamaan meikäläisen hermoja. Siinä kotona hermoillessa ja tavaroita keräillessä alkoi supistamaan, mutta ihmekös tuo kun sinkoilin huoneesta toiseen niin että hengästytti.

Sairaalaan päästyä ei tuntunut enää missään. Muuta kuin kosteaa housuissa, mutta side ei kuitenkaan ollut niin märkä että siitä olisi kätilö saanut selkoa. Olin käyrillä jonkin aikaa, ilmeisesti niissä oli kaikki hyvin koska mitään ei kommentoitu. Lämpö mitattiin, 37,3 astetta, mutta mun oli kyllä aivan tolkuttoman kuuma. Muutenkin nyt raskausaikana olen ollut lämminverisempi mitä normaalisti, joten tuo lämpö ei myöskään vaikuttanut mitenkään. Odottelin tämän jälkeen lääkärille pääsyä.

Lääkäri teki sisätutkimuksen ja testasi onko kyseessä lapsivesi mitä housuihin tuli vai onko kyse muusta. Testi osoitti negatiivistä, eli ei lapsivettä. Lääkäri tutki kalvojen kunnon ja ne olivat ehjät. Veikkasi, että kyseessä on ollut limatulppa, mikä on lähtenyt pikku hiljaa valumaan. Ei mitään selkeää "poksahdusta" siis. Naureskelinkin, että olen odottanut selkeää POKS ääntä, mutta eihän nyt meikäläisen kropasta mitään ihmeempää huomaa. Kuten ei sitäkään, että olen jo 2 cm auki! Tämäkin lääkäri pääsi sanomaan nyt siitä, että sitten kun alkaa tuntumaan, niin on syytä tulla nopeasti sairaalaan, koska silloin voidaan olla jo melko pitkällä avautumisen suhteen. En siis ole mitään ihmeempiä särkyjä/supistuksia tai mitään tuntenut niin, että olisin voinut veikata avautumista.

Vauva on kiinnittynyt jo todella hyvin paikoilleen ja pää tuntuu heti kun sisälle työntää sormet. Lääkäri kehui, että todella hyvällä mallilla on kaikki ja jo niin pehmeät paikat, että vauva voi todellakin syntyä koska vaan. Myös lantiossa on niin paljon tilaa, että ei sen takia tarvitse vauvan kokoa jännittää. Tai että mahtuuko synnyttämään vaikka vauva ehtisikin kasvaa vähän isommaksi. Jos vauva ei lähde itse syntymään ennen 29.12. olevaa kontrollia, lääkäri veikkasi että pian tuon kontrollin jälkeen synnytys käynnistetään, koska vauva on iso. Painoarvio tänään 3300g. Kasvukäyriltä lääkäri näytti missä mennään. Kaikissa oltiin keskiviivan yläpuolella. Päätä ei pystytty mittaamaan, koska oli jo niin syvälle kiinnittynyt ettei päältä päin saanut selkeää ultrakuvaa.

Päästiin kotiin jatkamaan kypsyttelyä. Nyt voi todellakin sanoa, että joulukuu tulee olemaan jännittävä eikä tästä kuusta ole jäljellä enää kuin hieman yli puolet. Saa nähdä tuleeko joulukuun vauva vai päästäänkö tammikuun puolelle. Jos päästään, niin melko varmasti heti vuoden vaihteessa meillä on vauva sylissä. Eli ei enää kauaa H-hetkeen! Jännittäviä aikoja luvassa.

Siemenestä kasvanut vesimeloni mahassa? Vai nielty koripallo?

Eilen ennen nukkumaanmenoa piti nopeasti ottaa kuva,
kun ei tietänyt mitä aamu tuo tullessaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti