Käytiin läpi Kela-asioita, sain raskaustodistuksen ja ohjeistuksen täyttää netissä esitietolomakkeen synnytystä varten ennen seuraavaa neuvolakäyntiä. Tuli myös ohjeistus mennä sokerirasituskokeeseen raskausviikkojen 26-28 välillä. Ajattelin käydä päivää, kahta ennen seuraavaa neuvolakäyntiä niin saisin tulokset sitten neuvolassa. Ei tarvitsisi erikseen soitella. Eli sokerirasituskokeeseen lokakuun alkupuolella. Kuukausi aikaa henkisesti valmistautua.. Sain myös aikataulut seuraavista perhevalmennuksista ja tiedon milloin voi käydä tutustumassa sairaalaan.
Lopuksi kuunneltiin sydänääniä ja mitattiin ensimmäisen kerran SF-mitta. Terkka sai potkuja käsiinsä kun paineli vatsaa ja sydänääniä kuunnellessa naureskeltiin kun tömähteli vähän väliä.
Alla tulokset, suluissa edelliset arvot.
RV 22+1 (16+6).
Paino 69,5 kg (65,4 kg)
Painon muutos +776g/vko (+306g/vko)
Hemoglobiinia 125 (ei mitattu)
Verenpaine 125/67 (123/74)
Pissanäyte puhdas (puhdas)
SF-mitta 19,5cm
Sikiön syke +140
Sikiön liikkeet ++
Olen miettinyt, että pitäisi kirjoittaa itselle muistiin näistä eri raskauden vaiheista ja niihin liittyvistä oireista/vaivoista/tuntemuksista. Mulla on kaikki ollut tähän asti kausittaista, joten olisi hauska kirjata ylös missä vaiheessa on tilanteet muuttuneet. Laitetaan tämä "to do" -listalle.
Vatsa on pullahtanut kunnolla esiin kuukauden aikana ja sitä myöten on vaivoja alkanut tulemaan. "Mukavat" liitoskivutkin ovat nyt tulleet, onneksi kuitenkin vielä suht pienivaivaisina eikä varsinaisesti haittaa menoa.
Lenkkeilyt ovat jääneet ihan minimiin, koska alaselkä ja alavatsa kipeytyvät nopeasti. Vatsan puolelta supistelee ja selkää särkee. En siis pysty liikkumaan fyssarin antamien ohjeiden mukaan, vaan liikun rauhakseen vaikka vain lyhyitä matkoja omaa kroppaa kuunnellen. Neuvolan terkka sanoi että se vähäinenkin liikunta on hyvästä. Vaikka se olisi vain hyötyliikuntaa, esim. muutama rappunen tai yhtä pysäkkiä aiemmin jääminen bussista ja sieltä kävely kotiin. Eilen neuvolan jälkeen kävin ostamassa Anita-merkkisen tukivyön, mitä testasin tänään kaupungilla. Vaikka vyö ei sinänsä tunnu erikoiselta ja epäilinkin jo, että tulikohan nyt turha ostos, niin huomasin jossain vaiheessa tänään kaupungilla että muahan ei satu selkään yhtään vaikka oltiin kävelty jo vaikka kuinka pitkään ja vielä hitaasti (mikä on yleensä mun selälle pahinta).
Nukkumaan mennessä on joskus vaikea löytää hyvä asento. Tuntuu kuin korsetti puristaisi rintaa eikä henki kulje kunnolla. Mihinkään ei siis satu, vaan ongelma on ahdistava olo. Jotenkin ilmeisesti kohtu painaa palleaan, mikä vaikeuttaa hengittämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti